Fidel Castron Ruz POISSA (v 1926 -. 2016)

”Kerronpa teille tarinan. Oli kerran tasavalta, jolla oli perustuslaki, lait, yksilönvapaudet, oli presidentti, kongressi ja tuomioistuimet. Kaikki ihmiset saattoivat kokoontua, perustaa yhdistyksiä, puhua ja kirjoittaa täysin vapaasti. Kansa ei ollut hallitukseen tyytyväinen, mutta sen saattoi vaihtaa, mihin olikin aikaa enää muutama päivä. Yleistä mielipidettä kunnioitettiin ja kaikista koko yhteiskuntaa koskevista ongelmista keskusteltiin vapaasti. Oli poliittisia puolueita ja yleisötilaisuuksia, televisiosta ja radiosta kuultiin eri poliittisia näkemyksiä esitteleviä ohjelmia ja väittelyitä. Kansa oli innoissaan. Se oli joutunut kärsimään paljon ja ellei se menneisyydessä ollut saanut olla onnellinen, se tahtoi nyt oikeuden onneen. Sitä oli monia kertoja petetty ja se katsoikin menneisyyteen todellista kauhua tuntien. Se uskoi sokeasti, että pahat ajat eivät voineet enää palata, se oli ylpeä vapaudenrakkaudestaan ja piti selvänä, että vapautta kunnioitettaisiin pyhänä asiana. Se luotti jalomielisesti siihen, että kukaan ei rohkenisi hyökätä demokraattista järjestelmää vastaan. Se halusi muutosta, olojen parantumista, edistystä ja näki kaiken tämän olevan lähellä. Se asetti kaiken toivonsa tulevaisuuteen.

Voi tuota poloista kansaa! Eräänä aamuna kansalaiset heräsivät vavisten: yön pimeinä hetkinä heidän nukkuessaan olivat menneisyyden haamut punoneet salajuoniaan, iskeneet kyntensä kansaan ja sitoneet sen käsistä ja jaloista kaulaan saakka. Nuo kynnet kyllä tunnettiin ja tuo kita, nuo kuoleman viikatteet, nuo saappaat… Ei, se ei ollut paha uni vaan totista totta, kauheinta totta. Mies nimeltä Fulgencio Batista oli tehnyt hirvittävän rikoksen, jota kukaan ei osannut odottaa.” (Fidel Castro oikeudessa 16.10.1953 Santiago de Cubassa).

Fidel Castro totesi v. 1953, että maatalouskysymys, teollistamiskysymys, asuntokysymys, työttömyys, koulutuskysymykset ja kansanterveysongelma: tässä ovat konkreettisessa muodossa ne kuusi kohtaa, joita me olisimme lähteneet päättäväisesti ratkaisemaan yhdessä kansalaisoikeuksien ja poliittisen demokratian saavuttamisen kanssa. Tuohon aikaan Fidel oli maailmankatsomukseltaan idealistinen sosialisti. Hän sivuutti tämän vuoksi politiikan luokkaluonteen ja piti proletaarista diktatuuria tarpeettomana. Hänestä omaksui käytännön elämän ja vallankumousprosessin aikana kertyneen kokemuksen opastamana marxilais-leniniläisen maailmankatsomuksen vasta 1970-luvulla.

Kuuban v. 1961 alkanut taloussaarto ja sen jälkeiset kriisit ovat olleet USA:n aiheuttamia. Ne ovat johtuneet jenkkien imperialistisista intresseistä Kuubaa kohtaan, joita ovat: Taloudelliset syyt (markkinat, luonnonvarat ja halpa, hyvin koulutettu työvoima); poliittiset syyt (sosialistinen vaihtoehto, jolla on kantavuutta Latinalaisessa Amerikassa, Miamin mafian merkittävä poliittinen vaikutus USA:ssa); ideologiset syyt (kuubalaisen yhteiskunnan perusarvot ovat humaanisuudessa, solidaarisuudessa ja marxismissa) ja sotilaalliset syyt (strateginen asema, sodat pitävät asekauppaa elossa). Kansainvälisen asekaupan kannalta, jokainen aseellinen konflikti on positiivinen olotila, jossa elää mahdollisuus taloudelliseen kasvuun.

Kuuban v. 1992 perustuslakiin on kirjattu: ”Kuuba on riippumaton ja itsenäinen sosialistinen työläisten valtio, joka on organisoitu sen kaikkien kansalaisten hyvinvoinnin turvaamiseksi demokraattiseksi ja keskusjohtoiseksi tasavallaksi, jossa kansalaiset nauttivat poliittisesta vapaudesta, yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta, yksilöllisestä ja kollektiivisesta hyvinvoinnista sekä inhimillisestä solidaarisuudesta.”

 

Yhteiskunnallinen tasa-arvo tarkoittaa Kuubassa etnisesti moniulotteista kulttuuria, yhtäläistä korkeatasoista peruskoulutusta ja jokaiselle taattua perusturvaa, ilmaista terveydenhuoltoa sekä osallisuutta yhteiskunnassa ja sen taloudellisessa päätöksenteossa. Yhteiskunta takaa jokaiselle jäsenelleen siedettävät elinolosuhteet ja hyvinvoinnin. Tämä ei olisi onnistunut, jos sosialistisen Kuuban valtiojohdolla ei olisi ollut takanaan kansansa enemmistön ehdotonta tukea.

Fidel Castro totesi v. 2003 Santiago de Cubassa pitämässään puheessa mm. seuraavaa:

”Minä puhun ikään kuin, jos maamme eläisi idyllissä taivaan rauhassa, aivan kuin jos ei olisi ollut yli 40 vuotta kestänyttä raakaa kauppasaartoa, taloudellista sotaa, lukemattomia sabotaasi- ja terrori-iskuja, salamurhahankkeita sekä päättymätöntä määrää karseita toimia maatamme kohtaan, joita en toivo korostavani tässä puheessani, koska polttopisteenä ovat tämän hetken olennaiset ajatukset. Riittää, kun todetaan, että puolustukselliset tehtävät yksistään ovat vaatineet satojen tuhansien miesten ja naisten mobilisointia ja valtavia aineellisia voimavaroja. Tämä taistelu on opettanut meidän kansaamme taistelemaan samanaikaisesti monella rintamalla tekemällä paljon vähällä ja olemaan lankeamatta esteisiin.”

 

”Ratkaiseva todiste tästä oli heidän sankarillinen käyttäytymisensä, sitkeytensä ja järkkymätön suhtautumisensa, kun sosialistinen leiri katosi NL:n hajoamisen myötä. Saavutus, johon he ylsivät, kun kukaan maailmassa ei olisi lyönyt vetoa vallankumouksemme säilymisestä penniäkään, menee historiaan yhtenä suurimpana saavutuksena. He tekivät sen vahingoittamatta ainuttakaan vallankumouksen eettistä tai humanistista periaatetta vihollistemme räkänauruista ja loukkauksista huolimatta.”

 

Fidel Castron elämän tärkeimpiä yhteiskunnallisia kilometripylväitä ovat olleet: Kuuban vallankumouksen johtaminen, Sikojenlahden invaasion estäminen, maan irrottaminen jenkki-imperialismin ikeestä, toiminta sitoutumattomien maiden liikkeessä, Kuuban apu eteläisen Afrikan itsenäistymisprosessissa, Kuuban säilyttäminen täysivaltaisena valtiona NL:n hajoamisen jälkeen sekä hänen osuutensa ekologisesti kestävän sosialistisen Kuuban rakentamisessa. Tämän lisäksi hän on toiminut maailman kapitalismin vastaisen edistyksellisen liikkeen sekä Kolmannen maailman esikuvana ja neuvonantajana.

Fidel Castro opetti meille internationalismia, kansojen välistä ystävyyttä ja solidaarisuutta sekä kuinka omavaraista sosialismia rakennetaan omaa kansallista tietä kulkien. Hänen sosialistisen etiikkansa peruspilareita olivat: ihmisen arvokkuuden kunnioittaminen, rasismin ja syrjinnän vastaisuus, sosialismi ei ole kulutusyhteiskunta, yhteiskunta on olemassa ihmistä ei tuotantoa varten sekä vahva ympäristötietoisuus. Kuuban valtio vastaa ympäristöasioista ja omistaa maan luonnonvarat. Talouden ja yhteiskunnan kehittämisessä noudatetaan kestäviä periaatteita. Näin turvataan nykyisten ja tulevien sukupolvien selviytyminen, hyvinvointi ja turvallisuus. Tämän takia jokaisen kuubalaisen velvollisuutena on suojella vesiä, ilmakehää, maaperää sekä kasvi- ja eläinkuntaa.

Fidel Castro oli ennakkoluuloton ja vallankumouksellinen ihminen, jolle oli ominaista yhteiskunnallinen uteliaisuus, luova ja joustava ajattelukyky ja vallitsevan todellisuuden peräänantamaton kyseenalaistaminen sekä pyrkiminen kaikilla elämän alueilla yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen. Hän rikastaa ihmiskunnan historiaa taistelevana humanistina, suurena marxilaisena ajattelijana ja valtiomiehenä, jolla oli jo elinaikanaan valtava merkitys yhteiskunnalliseen ajatteluun koko maailman mitassa. Eteenpäin Fidel Castron viitoittamaa tietä!

Jää hyvästi toveri Fidel Castro, sinun muistoasi syvästi kunnioittaen

Matti Laitinen

Belic LAS COLORADAS

Kun uusi aamu koittaa,

tulevaisuus voittaa.

Kävin tänään Orientessa rannalla,

jolla Fidel joukkoineen

nousi Granmalla maihin.

Muutaman kilometrin päässä

rantautumispaikasta

on laaja hiekkaranta.

Istun siellä kärpäset seuranani

kioskin varjossa.

Katselen kaunista ystävääni merta.

Mietin rannalla,

kuinka moni vallankumous on kaatunut

mangrovemetsikköönsä?

Kuubassa on voitto saavutettu.

Sitä ei pysty lannistamaan edes

eri tavoin laskettujen etäisyyksien päässä

oleva vihollinenkaan.

Porottakoon aurinko taivaalta

rauhassa Kuuballe.

Istun harmonisessa tilassa

palmulehväkatoksen on,

naukkailen hiljakseen

anismehua ja rommia.

Taustalla soivat itsetunnossaan

organon oriental ja congarummut.

Kuuba kesällä 1984