Neuvostoliiton historia - osa 121

 

Tässä numerossa:

o kulttuuripolitiikka

o J.K. Paasikivi

o Juri Žukovin haastattelun viimeinen osa

o J. Stalin -elämänkerta

o vuoden 1967 aakkoset

Stalin tai Lenin

 

Hei,

 

Kirjassaan "Moscow, the Fourth Rome" Katerina Clark kutsuu Neuvostoliiton kulttuuripolitiikan kehitystä 1930-luvulla nimellä "Great Appropriation" - suuri omaksuminen. Kommunistit päättivät omaksua asioita sekä omasta ajastaan että menneisyydestä. Oman ajan tärkeimmät esimerkit olivat Länsi-Eurooppa ja Yhdysvallat, menneestä taas tärkeimmät Venäjän oma historia ja klassinen eurooppalainen kulttuuri.

 

Kuuluisa neuvostoarkkitehti Boris Iofan kertoi sanomalehti Pravdalle New Yorkin, Chicagon, Rooman ja Berliinin matkansa jälkeen vuonna 1935 kuinka hän oli matkaansa asennoitunut. "Missä tahansa satuinkaan vierailemaan ja mitä tahansa satuin näkemään, minä yritin omaksua asioita aivan tietystä näkökulmasta: mitä kaikkea tästä voisin 'viedä kotiin' Neuvostoliittoon."

 

Kertyneitä vaikutteita ei kuitenkaan sovellettu sellaisinaan vaan ne sovitettiin marxilais-leniniläiseen viitekehykseen. Korkein poliittinen johto ei 1930-luvulla proletaarisen taustansa vuoksi välttämättä tuntenut vieraita kieliä ja vieraita maita, mutta sen sijaan varsinainen kulttuuriälymystö oli yleismaailmallisesti suuntautunut.

 

Neuvostoliiton rakentamista 1930-luvulla voidaan verrata Pietari Suuren aikaan 1700-luvulla. Venäjän kehitys toisen maailmansodan jälkeen perustui mitä suurimmassa määrin 1930-luvun toimenpiteisiin, ja jos ei satu pitämään Venäjästä tai jos vihaa kommunisteja, tietysti sellainen henkilö haluaa esittää 1930-luvun hirvittävänä aikana. Niin tai näin, se oli Venäjän kehityksen avainjakso.

 

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

J.K. PAASIKIVEN PÄIVÄKIRJA

 

28/2 1928

 

Puoluepolitiikassa ei ole vaikuttava se, mikä on oikein ja tosi, vaan se, mitä "yleinen mielipide" luulee, [mistä se] pitää, [minkä se] katsoo oikeaksi ja todeksi. Sen vuoksi demokratiassa on ensin yleinen mielipide käännettävä oikean asian puolelle ja sitten vasta asia otettava esille. Haisteltava, mihin päin tuuli puhaltaa. Tätä ei meillä vanha suomalainen puolue ja Kokoomus ole ottaneet huomioon.

 

T. Auer: Varsinainen herkkupala tämäkin. Menetelmää on Suomessa käytetty kerta toisensa jälkeen. Viimeksi Ukrainan ja Syyrian tapahtumien yhteydessä, joissa musta esitetään valkoisena ja valkoinen mustana. Vai vielä haisteltava! Kyllä kyse on enemmän haistattelusta.

 

Ja mikä hirvittävä parku siitä syntyikään, kun Iso-Britannian ja Yhdysvaltojen vaalitulokset kääntyivät päälaelleen. Vastaavanlaisesta "oikean asian puolelle" käännyttämisestä huolimatta. Hallitsijat eivät tunnu ymmärtävän kuinka 'vähenevän tuoton laki' toimii. Ei samoja menetelmiä voi aina toistaa. Tarvitaan enemmän mielikuvitusta ja enemmän uskottavia kertomuksia. Suuri yleisö vaikuttaa tyhmältä, mutta emme me niin tyhmiä ole kuin luulla saattaisi.

 

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

UUSI KUVA STALINISTA - JURI ŽUKOVIN HAASTATTELU (24/24)

Muistelmia tulevaisuudesta

Minkälaisia johtopäätöksiä maallemme voidaan tehdä teille avautuneista politbyroon erikoiskansioista?

- Toivon, että mennyt ehkä opettaa meidän vallanpitäjiä joskus ja he lakkaavat käyttäytymästä kuin lapsi joka ajattelee, että täällä voidaan tänään ottaa käyttöön demokratia. Sitä ei ole koskaan ollut missään eikä tule koskaan olemaan. Yhdessä päivässä ei voida rakentaa kapitalismia. Kolmessa päivässä ei voida luoda keskiluokkaa. Jostakin syystä meillä unohdetaan, että kaikkialla maailmassa keskiluokkaa ovat lääkärit, juristit, professorit. Meillä keskiluokaksi ymmärretään katukauppiaat, jollaisina kaikkialla maailmassa toimivat ensimmäisinä kuukausina johonkin maahan tulleet maahanmuuttajat. Se ei ole keskiluokkaa. Meillä toimitaan koko ajan pääasiassa kolmella tasolla, mutta tärkein jätetään unholaan.

Nykypäivänä tiede on pääasia. Ilman tiedettä ei ole koulutusta, ei terveydenhuoltoa, ei puolustusta, ei mitään. Meillä atomifysiikan-matemaattisten tieteiden tohtorille maksetaan saman verran kuin Tiedeministeriön siivoojalle.  Ja ministeri Fursenko tietää tämän erinomaisesti. 1930 -luvun käsitteiden mukaan hän on kansan vihollinen, koska tuhotessaan tieteen hän tuhoaa maan tulevaisuuden.

Virkamiehet. Heitä on tänään paljon enemmän kuin puolueen ja hallituksen virkamiehiä Neuvostoliitossa yhteensä. Meidän on toimittava, kuten toimittiin vuonna 1926, jolloin virkamiehistöä vähennettiin kymmenesosalla ja antaa erotus eläkkeiden maksuun. Tämä kaikki on mahdollista tehdä yhdessä päivässä. Meidän on ajateltava maata ja sen kansaa eikä oligarkkeja. Meillä puhutaan mielellään Solovetskin kivestä.  Mutta miksi "memorialistit" eivät kysy millä tavoin ja miksi vankityöllä luotu Norilskin kombinaatti on tullut yhden ihmisen omistukseen? Ostiko hän siellä kuolleiden luut? Ja kuinka hänestä tuli Gulagin sylikummi? Ja Abramovits Chukotkalla on myös sylikummi. Meillä on siis vain muutettu Gulagin muotoa, ennen oli leirit ja nyt on oligarkit?

Minulle Gulagin kokemus on äärimmäisen kielteinen. Mutta olisiko silloin voinut tehdä toisin. En tiedä, en ollut silloin vallassa. Mutta humanistina en yksinkertaisesti voi käsittää niitä kuten en humanistina voi käsittää myöskään oligarkeja, jotka ovat vaihtaneet itsensä leirien päälliköiksi.

- Muodostuu vaikutelma, että olette kiihkeä Stalinin kehuja?

- Ei sinnepäinkään. En ole yhdessäkään kirjassani, en yhdessäkään artikkelissani, en yhdessäkään lauseessani ole ylistänyt Stalinia. Minulle hän on vain historiallinen henkilöhahmo ja ammattilaisena minun täytyy antaa ehdottoman objektiivinen kuva tästä ihmisestä, mikä oli hänen politiikkansa ja miten hän yritti sitä toteuttaa. En ole syyllinen siihen, että se on ristiriidassa vastakkaisten suuntausten, stalinismin ja antistalinismin kanssa. En siedä kumpiakaan.

Haastattelu on julkaistu alunperin 21.5.2014

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

J. Stalin -elämänkerta

 

Vuoden 1907 huhti- ja toukokuussa oli Venäjän Sosialidemokraattisen Työväenpuolueen V (Lontoon) edustajakokous, joka lujitti bolševikkien voiton menševikeistä. Stalin oli edustajakokouksen toimekas osanottaja. Edustajakokouksesta palattuaan julkaisee hän selostuksen sen työstä - "Edustajan muistiinpanoja", jossa hän antoi arvion edustajakokouksen päätöksistä ja yhteenvedoista, puolusti bolševistisia aatteellisia ja taktillisia asenteita, paljasti menševikkien porvarillis-liberaalisen suunnan vallankumouksessa ja heidän likvidaattorisen kannan suhteessa puolueeseen, osoitti menševismin luokkaluonteen pikkuporvarillisena poliittisena suuntauksena.

 

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

VUODEN 1967 AAKKOSET

 

Antonovin kapina

 

Tambovin kuvernementissa 1920-21 tapahtunut Neuvostoliiton vastainen kansannousu, jonka järjesti sosialistivallankumouksellinen puolue poliittiseen ryhmäänsä kuuluneen A.S. Antonovin johdolla. Kapinaa tukivat kulakit.

 

Kapinallisten onnistui saada puolelleen keskivarakkaita talonpoikia, jotka olivat tyytymättömiä sodanaikaisen kommunismin politiikkaan ja lisäverojärjestelmään, jota Neuvostoliiton kommunistinen puolue ja neuvostohallitus panivat toimeen sisällissodan ja sotilaallisen maahantunkeutumisen vaikeissa olosuhteissa.

 

Talonpoikien enemmistö ei tukenut kapinaa. Antonovin joukot (50 000 miestä vuoden 1921 alussa) surmasivat enemmän kuin tuhat kommunistia ja paikallishallinnon työläistä sekä hävittivät monia sovhooseja.

 

Poistamalla lisäverojärjestelmä saatiin kulakit eristetyiksi ja M.N. Tuhatševskin johtamien puna-armeijan yksiköiden avulla kansannousu tukahdutettiin. Suurin osa kapinallisista antautui vapaaehtoisesti. Jäljellä olevien joukkojen tuhoaminen suoritettiin loppuun elokuussa 1921.

 

T. Auer: Länsimaissa tapahtuma tunnetaan nimellä Tambovin kapina ja se esitetään yhtenä monista kommunistien hirmuteoista. Nämä seikat on mahdollista esittää kahdessa eri viitekehyksessä. Länsimainen tulkinta korostaa hirmuhallintoa. Sotakommunismin ajan voimakeinoja ei kukaan kiistä. Sisällissodassa taistellaan elämästä ja kuolemasta. Voitto ratkaisee.

 

On tärkeätä ymmärtää, miksi tätä keskustelua käydään niin jyrkkään sävyyn ja miksi kommunistien tarkoitusperät ja historiallinen viitekehys hämärretään. Moraalilla ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Kyse on vaihtoehtoisen yhteiskuntamallin estämisestä.

 

Toisaalta kuvataan kommunistit paholaisina ja murhaajina, ja toisaalta esitetään maltilliset sosialistit hyväntahtoisina ja epäkäytännöllisinä uneksijoina. Vallankumoukselliset asetetaan niin kovan sotilaallisen aggression kohteeksi, että heitä voidaan syyttää hirmuhallitsijoiksi. Kun taas rauhanomaisesti tavoitellulle vaihtoehtoiselle yhteiskuntajärjestelmälle asetetaan sellaiset vaatimukset ja arvosteluperusteet, että niitä on kapitalismin puitteissa mahdotonta toteuttaa.

 

Tarkoitus on osoittaa kansalaisille, ettei kapitalismille ja eikä siten myöskään harvainvallalle ole sellaista vaihtoehtoa, jota kukaan järkevä ihminen haluaisi. Viimeinen naula vasemmiston arkkuun iskettiin laittamalla 1990-luvulla korruptoituneet vasemmistopuolueet ajamaan uusliberalismin asiaa.

 

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Stalin LENINISTÄ

 

Puhe Kremlin kurssilaisten illanvietossa tammikuun 28 päivänä 1924

 

USKO JOUKKOIHIN

 

Puolueiden teoreetikkoja ja johtajia, jotka tuntevat kansojen historian ja ovat tutkineet vallankumouksen historian perusteellisesti alusta loppuun asti, vaivaa joskus epäsäädyllinen tauti. Tuota tautia sanotaan joukkojen pelkäämiseksi, uskon puutteeksi joukkojen luoviin kykyihin.

 

Tällä pohjalla syntyy joskus eräänlaista johtajain ylimysmielistä suhtautumista joukkoihin, jotka eivät tunne vallankumouksen historiaa, mutta joiden kutsumuksena on lyödä rikki vanha ja rakentaa uutta.

 

Pelko, että luonnonvoimat saattavat päästä valloilleen, että joukot saattavat "särkeä liian paljon", halu näytellä lapsenhoitajattaren osaa, joka pyrkii opettamaan joukkoja kirjojen mukaan, mutta ei halua ottaa oppia joukoilta, se on tämänlaatuisen ylimysmielisyyden pohja.

 

Lenin oli tuollaisten johtajien täydellinen vastakohta. En tunne toista vallankumousmiestä, jolla olisi ollut niin vahva usko kuin Leninillä proletariaatin luoviin voimiin ja sen luokkavaiston vallankumoukselliseen tarkoituksenmukaisuuteen.

 

En tunne toista vallankumousmiestä, joka olisi osannut ruoskia niin armottomasti kuin Lenin omahyväisiä "vallankumouksen kaaoksen" ja "joukkojen omavaltaisuuden riehunnan" arvostelijoita.

 

Muistan, kuinka erään keskustelun aikana Lenin vastaukseksi erään toverin mainintaan, että "vallankumouksen jälkeen täytyy saada aikaan normaalijärjestys", huomautti purevasti: "On se surkeata, kun henkilöt, jotka haluavat olla vallankumouksellisia, unohtavat, että kaikkein normaalisinta järjestystä historiassa on vallankumouksen järjestys".

 

Tämä selittää Leninin halveksuvan suhtautumisen kaikkiin niihin, jotka pyrkivät katselemaan joukkoja yli olkainsa ja opettamaan niitä kirjojen mukaan. Tämä selittää Leninin herkeämättömän ohjeen: on otettava oppia joukoilta, opittava ymmärtämään niiden tekoja, huolellisesti tutkittava joukkojen taistelun käytännöllistä kokemusta.

 

Usko joukkojen luoviin voimiin - se on juuri se Leninin toiminnan erikoisuus, joka antoi hänelle mahdollisuuden ymmärtää joukkojen vaistomaista toimintaa ja suunnata sen kulkua proletaarisen vallankumouksen uomaan.

 

T. Auer: Kuinka taitavasti Neuvostoliiton myöhemmät johtajat tässä onnistuivat, se on kyseenalaista. Omalla listallani Leonid Brežnev on korkealla. Mielestäni hän on aliarvostettu. Hänen kaudellaan monet hyvät asiat vakiintuivat ja vaikka 1990-luvulla Venäjän federaatiolle ja kansalaisille aiheutettiin valtavaa vahinkoa, on tiettyjä asioita - erityisesti koulutus ja kulttuuritoimi, joiden varaan voisi yhä rakentaa jotain uutta ja arvokasta.

 

Olen toimittanut tätä sarjaa kohta jo viisi vuotta. Toistaiseksi en ole löytänyt Stalinin kirjoituksista ja ajatuksista moitittavaa.

 

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Helsinki 28.11.2016