Neuvostoliitto - osa 79

Neuvostoliitto - osa 79

 

Tässä numerossa:

Brexit

o Saksa ja maailmansota

o J.K. Paasikivi

o vuoden 1967 aakkoset

tai. J. Stalin leninististen

 

Hei,

 

Postiluukku kolahti ja sain käsiini uusimman London Review of Books -lehden. Olen lukenut sen kannesta kanteen jo vajaan 20 vuoden ajan. Iän ja kokemuksen myötä on mahdollista oppia missä asiassa kehenkin voi luottaa ja mitkä henkiset ja poliittiset rajat kullakin julkaisulla ja kirjoittajalla on. Tässä numerossa (14.7.2016) kysytään "What have we done?" (Mitä oikein olemme tehneet?).

 

EU-kansanäänestyksen tulos (LEAVE 52 %) oli monille valtava järkytys. Itse olen siitä riemuissani, koska on täysin mahdollista, että Cameron olisi Britannian Gorbatšov eli tahaton järjestelmän murskaaja.

 

Juuri tällaiseen sekoiluun Neuvostoliitto kaatui. Näennäisesti suhteellisen pienet asiat johtivat sellaisiin seurauksiin, jotka ryöstäytyivät käsistä. Itse olisin valmis syömään loppuelämäni vaikka juuria ja matoja, jos vain saisin nähdä kuinka tuo hirviörakennelma nimetä Euroopan Unioni sortuisi.

 

Englannissa on paljon kaltaisiani ihmisiä, joilla ei ole mitään menetettävää ja joiden silmissä valtaeliitin asenteet ovat ylimielisiä, julmia ja häikäilemättömiä. Ihan turha tulla puhumaan bruttokansantuotteesta tai mistään kauppapolitiikan eduista. Ihmisyys ei ole myynnissä. Meitä ette puhumalla enää hämää.

 

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

SAKSA JA TOINEN MAAILMANSOTA

 

Samassa numerossa Richard J. Evans arvioi Nicolas Stargardtin kirjan THE GERMAN WAR - A Nation Under Arms, 1939-45. Stargardt yrittää selvittää kirjeitä ja päiväkirjoja tutkimalla mitä tavalliset saksalaiset ajattelivat sodasta. Nykytutkijat ovat kiinnostuneita kansalaisten tunneperäisistä asenteista sodan aikana. Englanniksi "history of the emotions" (tunteiden historia) ja ranskaksi "la vie affective d'autrefois" (entisaikojen tunne-elämä).

 

Ensin eräs yleinen huomio, jota ei mielestäni ole kylliksi korostettu, se on Iso-Britannian ja Yhdysvaltojen tapa käydä sotaa. Puna-armeija keskitti tulivoimansa akselivaltojen sotilasyksikköjä vastaan. Puna-armeija vastasi myös suurimmalta osin rintamataisteluista. Sen sijaan Iso-Britannia ja Yhdysvallat pommittivat siviilikohteita ja hyökkäsivät vasta kun olivat varmoja voitostaan. Yhdysvallat käytti myös ydinaseita siviiliväestöä kohtaan. Tämä toimintamalli on jatkunut tähän päivään saakka: Irak, Jugoslavia ja Libya. USA ja EU pommittavat aina perusrakenteita.

 

Se kuinka väki Saksassa saatiin sotimaan liittyy epäsuorasti omaan henkilöhistoriaani. Ensin kuitenkin pari yleistä huomiota.

 

Ennen Hitlerin valtaantuloa suhteellisen vähäinen määrä saksalaisista oli vannoutuneita kansallissosialisteja ja sodan lopulla natsit joutuivat turvautumaan väkipakkoon ja terroriin saadakseen kansan jatkamaan taistelua. Minua kiinnostaa se mitä siinä välillä tapahtui.

 

Saksalaiset joukkotiedotusvälineet olivat onnistuneet luomaan yleisen käsityksen sekä siitä kuinka vaarallisia kommunistit ovat että siitä kuinka tietyt rankat toimet ovat välttämättömiä. Tämähän on lähes sama mitä Suomen media on viime vuosina tehnyt Libyan, Syyrian ja Venäjän osalta.

 

Yksi tapa vääristää historiaa on tehdä tavallisista saksalaisista hirviöitä, joiden toimintaa on mahdotonta ymmärtää. Lähempänä totuutta olisi panna merkille kuinka lähellä nykysuomalainen on sodanajan saksalaista. Saksassa toimittiin 1930-luvun lopulla samalla tavalla kuin Suomessa nyt Venäjän ja Ukrainan tapahtumia käsitellään: järjestelmällisesti vääristäen. Lopulta useimmat saksalaiset sotilaat uskoivat, että heidän tapansa toimia oli ainoa mahdollinen.

 

Toinen yhteys Suomen ja Saksan välillä liittyi tapaan kohdella niiden kaupunginosien ihmisiä, joissa työväenliikkeellä oli 1930-luvulla vahva kannatus. Tunnetuimmat kommunistit joko surmattiin tai vangittiin. Kommunistien kannattajiksi epäiltyjä piestiin ja pakotettiin osallistumaan "isänmaallisiin kokouksiin". Näiden toimien seurauksena myös isoäitini sai surmansa vuonna 1938.

 

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Paasikivi

 

Muistiinpanoja Suomen ja Neuvosto-Venäjän rauhanneuvotteluista 1920

 

10/4 '20

 

[keskustelu Presidentti Ståhlbergin kanssa]

 

7.

 

Suomenlahden ja Itämeren neutralisoiminen [puolueettomaksi tekeminen]. Tämä ei tosin tule voimaan ennen kuin kaikki Itämeren ympärillä olevat valtiot ovat sen hyväksyneet.

 

8.

 

Muurmannin rautatie [olisi saatava] kansainväliseksi. [Sitä olisi saatava hoitamaan] eri konsortio [tilapäinen yhtymä], kansainvälinen konsortio.

 

T. Auer kommentoi: Tämä ei kuulosta ajatukselta, jonka Venäjä olisi valmis hyväksymään. Hieman tulee mieleen, että näiden ajatusten taustalla olisi Venäjän vaikutusvallan vähentäminen. Aihe toistuu usein Paasikiven merkinnöissä.

 

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

VUODEN 1967 AAKKOSET

 

Alekseev [-é'j-] Vasili Mihailovitš (1881-1951)

filologi (sinologi)

 

Suoritti 1902 loppututkinnon Pietarin yliopiston itämaisten kielten tiedekunnassa. Pietarin yliopiston professori vuodesta 1918. Akateemikko v:sta 1929.

 

Kirjoittanut Kiinan kulttuuria käsitteleviä teoksia sekä tehnyt lukuisia käännöksiä Kiinan klassisesta kirjallisuudesta, esimerkiksi Lao Tšain "Ketun lumous" (1922), "Munkki ja taikurit" (1923), "Omituisia tarinoita" (1928), "Tarinoita tavattomista ihmisistä" (1937), antologia "Klassista kiinalaista proosaa" (1952, toinen painos 1959).

 

Kirjoittanut tutkimuksia vertailevan estetiikan ja runouden alalta ("Roomalainen Horatius ja kiinalainen Lu Tsy runon taituruudesta" ym.).

 

Lisäksi hänen tuotantoonsa kuuluu kriittis-bibliografisia tutkielmia kiinalaisesta kirjallisuudesta sekä artikkeleita kiinalaisesta teatterista ja kansanperinteestä, jotka merkitsevät arvokasta lisää Kiinan kulttuurin tuntemukseen.

 

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

J. Stalin Leninistä

LENININ KUOLEMAN JOHDOSTA

Puhe

Neuvostojen II Yleisliittolaisessa edustajakokouksessa tammikuun 26 päivänä 1924

 

"Lenin ei koskaan pitänyt Neuvostojen Tasavaltaa itsetarkoituksena. Hän piti sitä välttämättömänä renkaana vallankumouksellisen liikkeen voimistuttamiseksi Lännen ja Idän maissa, välttämättömänä renkaana koko maailman työtätekevien voiton helpottamiseksi pääomasta."

 

"Lenin tiesi, että ainoastaan tällainen käsitys on oikea niin kansainväliseltä näkökannalta kuin myös itsensä Neuvostojen Tasavallan säilymisen näkökannalta."

 

"Lenin tiesi, että ainoastaan tätä tietä voidaan koko maailman työtätekevien sydämissä sytyttää halu ratkaiseviin taisteluihin vapautuksen puolesta."

 

"Juuri sen vuoksi hän, nerokkain proletariaatin nerokkaista johtajista, heti seuraavana päivänä proletariaatin diktatuurin pystyttämisen jälkeen laski perustuksen työväen Internationaalille."

 

"Juuri siksi hän uupumatta laajensi ja lujitti koko maailman työtätekevien liittoa - Kommunistista Internationalea."

 

T. Auer kommentoi: Helpommin sanottu kuin tehty. Kyllähän se muuten onnistui, mutta Nikita Hruštšov pilasi suhteet Kiinaan 1950-luvulla. Sangen suuri problematiikka piilee siinä, että kommunismi vain yhdessä maassa on pitkän päälle mahdottomuus, mutta sosialistisen järjestelmän pystyttäminen laajemmassa mitassa on vaikeaa.

 

Auer jatkaa: Yhdysvaltojen esimerkki kuitenkin osoittaa, että globaalit ulottuvuudet on mahdollista saavuttaa. Historia kulkee usein vastakohtien kautta. Ehkäpä seuraava vallankumous toteutuu seuraavan sadan vuoden kuluessa Pohjois-Amerikassa. Onhan meillä nytkin Suomessa sosialistien rakentama järjestelmä, jota käytetään oikeistopolitiikan pohjana. Ihmeiden aika ei ole ohi, kuten äidilläni oli tapana sanoa.

 

Helsinki 19.7.2016