Historiasarjan 76. osa

Neuvostoliitto - osa 76

Tämä on suuri seikkailu ja tutkimusmatka historiaan ilman määrääviä ennakkoasenteita. Otan mukaan otteita J.K. Paasikiven päiväkirjoista vuosilta 1914 - 1934 (Kansallisarkiston ystävät - Riksarkivets vänner ry. v. 2000). Suhtaudun toimitustyössäni Paasikiveen samalla kunnioituksella kuin muihinkin. He saavat kukin puhua omalla äänellään.

Myönnän itselleni erivapauden korjata ilmiselviä kirjoitusvirheitä, jotta lukeminen kävisi sujuvammin [omat tarkennukseni laitan hakasulkeisiin]. Paasikivi teki merkintänsä pikakirjoituksella ja siksi lausemuodot ja sanojen taivutukset ovat välillä sekavia. Olen kirjoittanut sanat kuten Wenäjä ja woi nykymaailman tavalla Venäjä ja voi.

Paasikiven merkinnät ovat mielenkiintoisia. Niistä voi päätellä paljon suomalaisen valtaeliitin asenteista. Lukiessani niitä huomaan tuntevani tiettyä sympatiaa Paasikiveä kohtaan.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Paasikivi

Muistiinpanoja Suomen ja Neuvosto-Venäjän rauhanneuvotteluista 1920

10/4 '20

Olin Presidentti Ståhlbergin luona. [Asianajaja Mikko] Erich oli siellä myös. Puhuttiin rauhanneuvottelujen alkamisesta Venäjän kanssa.

[…]

[laitan tähän Puolaa koskevat kohdat]

1. Puolalaiset olivat valinneet Bonsovin neuvottelupaikaksi, koska se on lähellä rintamaa, jossa puolalaiset voittoisasti taistelevat. Eivät tahdo päästää bolševikkeja omaan maahansa.

2. Demarkaatiolinja Suomen ja Venäjän välillä. [Presidentti] näytti [sen] minulle.

3. Liittosopimus Suomen ja Puolan välillä. Tästä keskustelimme. Minä huomautin, että jos se tarkoittaa koko tulevaisuutta eikä ainoastaan taistelua bolševikkeja vastaan, niin sen kautta voidaan joutua vedetyksi Puolan ja Venäjän + Saksan välisiin taisteluihin. Ståhlberg luuli [oletti], että Venäjä ja Saksa tekevät liiton ja Puola joutuu heidän väliinsä. Luuli kuitenkin, että Kansainliitto tässä tulee Puolalle avuksi.

4. Ukrainan itsenäisyys: puolalaiset ja romanialaiset koettavat edistää tätä. Mikä tulevaisuus sillä on, ei tiedä [oletettavasti JKP viittaa tässä Ståhlbergin arvioon].

[seuraavassa numerossa kohdat 5 - 7]

T. Auer kommentoi: Puolan osalta Paasikivi tekee tärkeän erotuksen, bolševikkeja vastaan voi ja pitääkin taistella, mutta Venäjän laajempien kansallisten etujen vastustaminen olisi vaarallista. Silloin vielä oletettiin, että kommunistivalta Venäjällä olisi lyhytkestoinen ilmiö. Paasikivi oli koulutukseltaan Venäjä-tuntija. Tässä lauseessa on Paasikiven - Kekkosen -linjan alkukaikuja.

T. Auer: ennen toista maailmansotaa ja Varsovan liiton purkamisen jälkeen Puola halusi ja haluaa Ukrainasta puskurivyöhykkeen Venäjää vastaan. Tämän osalta Nyky-Suomi on valinnut ulkopoliittiseksi linjakseen Venäjän kansallisten etujen vastustamisen. Mikä hinta tällä päätöksellä tulee olemaan on arvailujen varassa. Suomi ja Ruotsi olivat hyvin aktiivisia Kiovan tapahtumissa 2013 - 2014. Siihen loppui näiden osalta se puolueettomuus, jota niin pitkään huolella vaalittiin.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

VUODEN 1967 AAKKOSET

Aleksandrov [-sa'-], Anatoli Petrovits (s. 1903)

fyysikko, akateemikko vuodesta 1953

Kommunistisen puolueen jäsen vuodesta 1961. Suoritti 1930 loppututkinnon Kiovan yliopistossa. Toiminut Leningradin fysikaalis-teknisessä instituutissa tutkien eristeiden (dielektrikumien) fysiikkaa sekä lujuusfysiikkaa.

Kehittänyt kiinteiden kappaleiden hajoamista koskevan tilastollisen teorian. Luonut perustan korkeapolymeeristen yhdisteiden mekaanisten ja sähköisten relaksaatio-ominaisuuksien teorialle.

Isänmaallisen sodan 1941 - 1945 aikana hänen johdollaan kehitettiin alusten suojaamisjärjestelmä. Sodan jälkeen Aleksandrov on tutkinut atomienergian hyväksikäyttöön liittyviä kysymyksiä. Aleksandrov oli atomivoimalaitosten ja atomijäänsärkijä "Leninin" rakentamisen tieteellinen johtaja.

Vuodesta 1960 Aleksandrov oli I. V. Kurtšatoville omistetun atomienergiainstituutin johtaja. Kahdesti sosialistisen työn sankari. Saanut valtiopalkinnon [Stalin-palkinnon] 1942 ja 1954 sekä Lenin-palkinnon 1959.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Wikipedia kirjoittaa aiheesta näin:

 

Anatoli Petrovitš Aleksandrov (1903 Taraštša – 1994 Moskova) oliUkrainassa syntynyt neuvostoliittolainen fyysikko. Hän tutki 1930-luvulla polymeerifysiikkaa, mm. synteettisten polymeerien mekaanisia ja sähköisiä ominaisuuksia. Toisen maailmansodan aikana hän tutki laivaston tarpeisiin laivojen suojaamista magneettisilta miinoilta. Sen jälkeen hän siirtyi ydinvoiman tutkimukseen, ja oli johtamassa projektia jossa kehitettiinTšernobyl-tyyppinen vesijäähdytteinen grafiittihidasteinen ydinreaktori RBMK. Hän oli mukana kehittämässä niin ydinaseita kuin ydinvoimaloitakin, ja muun muassa ydinkäyttöisiä sukellusveneitä.