Neuvostoliiton historia - osa 117

 

Tässä numerossa:

o J.K. Paasikivi

o Juri Žukovin haastattelu - osa 20/24

o J. Stalin -elämänkerta

o vuoden 1967 aakkoset

Stalin tai Lenin

 

Hei,

 

Kuten tässä sarjassa olen aiemmin esittänyt, sydänkohtauksen saaneesta Stalinista tehtiin 1950-luvun alussa ensin patsasmainen keulakuva ja sitten 1956 tämä patsas rikottiin. Tästä seuraa kaksi väärinkäsitystä, jotka yhä edelleen hallitsevat ihmisten mielikuvitusta. Toisaalta oli rajaton henkilökultti ja toisaalta kuva "vallankumouksen haudankaivajasta".

 

Tämän kuvan korjaamisesta ei Venäjällä eikä missään muuallakaan kukaan saa mitään poliittista hyötyä. Siksi kuvaa ei välitetä korjata. Se olisi tutkijoiden työtä. Juri Žukovin tutkimukset eivät vielä ole saaneet juurikaan huomiota. Saa nähdä koska tilanne muuttuu.

 

Molempiin väärinkäsityksiin on neuvostojohto itse syypää. Ennen vakavasti sairastuneen Stalinin kuolemaa puolueen johto rakensi kulissin kaikki voipaisesta 'isä aurinkoisesta' käydäkseen sen varjossa valtataistelua. Sitä ennen Stalin oli maan korkein johtaja ja keulakuva, mutta ei missään mielessä se irvokas ja liioiteltu henkilöhahmo, jona hänet 1950-luvun alussa esitettiin.

 

Asetelma kääntyi päälaelleen vuonna 1956, kun Hrushtshov tuomitsi vanhan oppimestarinsa. Tässä vaiheessa kaikki vastuu 1930-luvun raskaista päätöksistä sysättiin Stalinin niskaan. Tämä tulkinta säilyi Neuvostoliitossa loppuun saakka. Todellisuudessa kyse oli puoluejohdon kollektiivisesta toiminnasta. Stalinin asema oli keskeinen, mutta se ei poikennut millään olennaisella tavalla muiden 1930-luvun kommunistijohtajien toiminnasta.

 

Lyhyesti: Stalin ei ollut mielisairas. Stalin ei ollut murhanhimoinen. Stalin ja hänen toverinsa tekivät sen, minkä he katsoivat välttämättömäksi. Neuvostoliitto rakensi teollisuuden ja armeijan, joiden avulla Natsi-Saksa kaadettiin ja kansanmurha keskeytettiin. He käyttivät niitä keinoja, jotka olivat saatavilla. Vastuu uhreista on hyökkääjillä.

 

Länsimaissa Stalin käy myös syntipukista niille, jotka olivat ensin Neuvostoliiton kannattajia ja myöhemmin vaihtoivat puolta. Heille Stalin tärveli jalon aatteen ja kun asian laita kävi selväksi, he ymmärsivät tehneensä virheen. Se oli kätevä valhe, joka pesi puhtaaksi heidän syntinsä "vapaata maailmaa" vastaan.

 

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

J.K. PAASIKIVEN PÄIVÄKIRJA

 

Eilen päivälliset Wirthille, Midland Bankin Representative [brittiläisen pankin edustajan kanssa]. Maailmaa nähnyt ja tietorikas mies. Käynyt juuri Baltian maissa [hän kertoi seuraavaa]:

 

1. Viro. Venäjän vaara aina latentti. Kuinka suuri, vaikea sanoa. Venäjä luultavasti haluaa Räävelin [Tallinnan]. Viro suuremmassa vaarassa kuin Latvia ja Liettua, koska Viro [on] sotilaallisesti Venäjälle tärkeämpi. Viro tarvitsisi pääomaa, mutta Venäjän vaaran vuoksi ulkomaalaisten [on] vaikea sinne sijoittaa. Suomi on eri asemassa, koska [se] on enemmän syrjässä.

 

2. Räävelissä oli tavannut mm. erään 20-vuotiaan bolševikkilähetystön virkamiehen, joka oli ollut tavaton fanaatikko. "Kommunismi on ihanne, onnellisuus. Mutta koko maailman täytyy tulla bolševistiseksi, erityisesti Englannin." Wirth [oli] pelästynyt, kun ajatteli että sellaisia fanaatikkoja oli paljon kouluissa Venäjällä kasvatettu.

 

T. Auer: Jaaha, vai sellaisia hurjimuksia. Tässä on kaksi isoa kysymystä. Venäjää kutsutaan vaaraksi, mutta oma toiminta nähdään hyväntahtoisena. Kokemus opettaa, että asia olikin päinvastoin.

 

Wirth kutsuu kommunisteja fanaatikoiksi. Kommunistit voisivat vuorostaan pitää Wirthin kaltaisia henkilöitä fanaatikkoina. Tämä oli nimittelyä, joka kertoi siitä kuinka jyrkästi oikeisto ja liike-elämä tasa-arvoa vastustaa. Heille ei missään vaiheessa tullut mieleen ottaa bolševikkien puheita vakavasti.

 

Tästä löytyy myös antikommunismin syvin olemus. Kommunisteja haukutaan, koska halutaan tehdä selväksi, että todellisia tasa-arvopyrkimyksiä ei tullaan missään tapauksessa hyväksymään. Ei edes keskustelun aiheeksi. Siksi kommunistien on oltava kaikissa tarinoissa rikollisia ja mielipuolia murhamiehiä.

 

Juuri nyt 2000-luvulla vasemmisto on syvässä taantumassa, mutta kuka voisi millään varmuudella sanoa, että tämä taantuma on ikuista. Ilomielin olisin tarjoamassa Englannille bolševismia. Sosialistinen yhteiskunta oli mainettaan parempi.

 

On mielenkiintoista verrata tuota 1920-luvun kommunistia 30-luvun kuvauksiin. Alussa toivottiin ja yritettiin toteuttaa vallankumous erityisesti juuri teollisissa maissa. Juuri tämä on taustana 1930-luvun tapahtumille Neuvostoliitossa. Vallankumous toteutui vain takapajuisella Venäjällä. Siitä seurasi valtataistelu radikaalien ja realistien välillä. Stalin kumppaneineen voittivat ja Zinovjev kumppaneineen hävisivät. Se johti näytösoikeudenkäynteihin ja teloituksiin. Nuorella valtiolla ei ollut varaa sodanuhan alaisena jättää epäselväksi kenen komennossa mennään ja mikä on oikea painopiste.

 

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

UUSI KUVA STALINISTA - JURI ŽUKOVIN HAASTATTELU (20/24)

 

Kysyjä: Anteeksi, minua järkyttää tällainen vertaus [Kristukseen].

Žukov: Eikö Bulgakovin "Master i Margarita" romaani järkyttänyt teitä, kun vuonna 1969 luitte ensimmäisen osan Moskova -aikakauslehdessä?

Se on toinen aihe, vaikka on myönnettävä, että Stalin pelasti Bulgakovin, kun rappovtsyt (1) vaativat rankaisutoimia häntä vastaan, toisaalta, Bulgakov ei vuodattanut katkeria kyyneleitä kun Zinovjev, Buharin ja muut "tosi leninistit" tuomittiin. (1. RAPP – Venäjän proletaarikirjailijoiden liitto, ven. РАПП - Российская ассосияция пролетарских писателей)

Stalin ymmärsi meitä ja teitä paremmin, että on mahdotonta kymmenessä tai kahdessakymmenessä vuodessa luoda rikas maa. "Demokraatit" ovat 20 vuotta luvanneet meille ylellisyyttä. Ja silloin 20 vuoden aikana pystyimme saavuttamaan paljonlaisesti. Ja olisimme saavuttaneet enemmänkin, jos ei olisi ollut sotaa. Joten kuka on syyllinen, että meidän piti muuttaa juuri rakennetut traktoritehtaat valmistamaan panssarivaunuja. Amerikkalaisten oli hyvä olla, maahan ei pudonnut yhtään pommia. Mutta siitä huolimatta omat japanilaiset siirrettiin Pearl Harbourin jälkeen autiomaahan 24:ssä tunnissa. Alaskaan ei siirretty, se olisi ollut kallista, hankalaa ja siinä olisi ollut oma hommansa. Yksinkertaisempaa heidät oli siirtää länsirannikolta suoraan autiomaahan, missä monet heistä myös kuolivat. Miksiköhän tänään ei syytetä Rooseveltia tästä kauheasta rikoksesta?

Politbyroon erityiskansioiden vuosilta 1925-1927 punaisena lankana oli Pohjois-Ossetian, Ingusian, Tsetsenian ja Dagestanin aseistariisuminen. Olemme unohtaneet, että 1920-luvulla öljykenttien palkanmaksupäivänä tsetseenit laskeutuivat ratsurivistönä Grosnyyn ja veivät mukanaan työläisten palkkojen maksuun tarkoitetut rahat. No, he olivat tottuneet elämään niin! Mitä luulette, kuinka monta vuosisataa tarvitaan, että oppii yhteiskunnallisesti hyödylliseen työhön. Luultavasti enemmän kuin yhden sukupolven.

Miten olisi, jos maan Euroopan puoleisen osan hedelmällinen maa annettaisiin talonpojille, niin parhaassa tapauksessa sitä riittäisi 5-6 hehtaaria jokaiselle. Voiko silloin harjoittaa tavarataloutta, toisin sanoen tuottaa itselleen ja myyntiin? Kuka on syyllinen, että olemme pohjoinen maa ja meillä on Tulasta alkaen sellaista maata joka ei anna mitään, että hedelmällistä maata on vain Ukrainassa ja Pohjois-Kaukasiassa. Ja jos mennään siihen, että kaikille talonpojille jaetaan tuotantoon välttämätön määrä maata amerikkalaisen farmin normin mukaan, meidän pitäisi häätää yhdeksän kymmenestä kylien talonpojasta. Minne? Onko työpaikkoja? Jos on, missä he asuvat? Tällainen tilanne on tänään, mutta se oli sata kertaa huonompi ensimmäisellä viisivuotiskaudella.

 

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

J. Stalin -elämänkerta

 

Joulukuussa vuonna 1905 matkustaa Stalin Taka-Kaukaasian bolševikkien edustajana ensimmäiseen Yleisvenäläiseen bolševikkien konferenssiin Tampereelle (Suomeen). Tampereen konferenssissa kohtasivat Lenin ja Stalin ensi kerran toisensa henkilökohtaisesti. Tässä konferenssissa valittiin toveri Stalin konferenssin päätöslauselmia toimittaneeseen poliittiseen valiokuntaan, jossa hän työskenteli yhdessä Leninin kanssa yhtenä puolueen huomattavimpana johtohenkilönä.

 

T. Auer: Kaunista. Stalinin ura sai ensimmäisen merkittävän nosteen Suomessa.

 

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

VUODEN 1967 AAKKOSET

 

Antisemitismi

 

Lokakuun vallankumous 1917 lopetti vuosisatoja kestäneen juutalaisvainon. Tsaarin Venäjällä juutalaisilta oli riistetty monia oikeuksia eikä heidän sallittu pitää valtion virkoja. Vain rajoitettu määrä juutalaisia hyväksyttiin korkeampiin oppilaitoksiin, he saivat asua vain ns. juutalaisalueilla.

 

Tsaarin hallituksen hiljaisella suostumuksella perustettiin 1900-luvun alussa erittäin taantumuksellisia järjestöjä, jotka panivat toimeen julmia vainoja juutalaisväestön keskuudessa.

 

Neuvostohallitus on poistanut riiston ihmisten kesken ja lujittanut kaikkien Neuvostoliiton kansojen, myös juutalaisten, välistä ystävyyttä, poliittista ja sivistyksellistä tasa-arvoisuutta.

 

Neuvostoliitossa jatketaan taistelua jäljellä olevaa antisemitismiä vastaan, jota pidetään vahingollisena ja neuvostojärjestelmälle vieraana ja jonka valtio ankarasti rankaisee.

 

Valtiorikoksia koskevassa rikoslain II. artiklassa sanotaan: "Propaganda ja agitaatio, jolla kiihotetaan rodulliseen tai kansalliseen vihamielisyyteen tai epäsopuun, ja myös suora tai epäsuora oikeuksien rajoittaminen tai kansalaisten rodusta tai kansallisuudesta riippuvien suorien tai epäsuorien etuoikeuksien aikaansaaminen rangaistaan kuuden kuukauden - kolmen vuoden vankeudella tai 2 - 5 vuoden maastakarkotuksella.

 

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Stalin LENINISTÄ

 

Puhe Kremlin kurssilaisten illanvietossa tammikuun 28 päivänä 1924

 

EI PIDÄ PÖYHKEILLÄ

 

Seuraavassa edustajakokouksessa vuonna 1907 Lontoossa bolševikit tulivat voittajiksi. Näin silloin Leninin ensi kerran voittajan osassa. Voitto panee tavallisesti eräiden johtajain päät pyörälle, tekee heistä ylpeitä ja pöyhkeitä. Useimmiten sellaisissa tapauksissa aletaan juhlia voittoa ja levätä laakereilla. Mutta Lenin ei ollut hitustakaan sellaisten johtajain kaltainen. Päinvastoin, juuri voiton jälkeen hän oli erikoisen valpas ja varuillaan.

 

Muistan kuinka Lenin silloin teroitti lujasti edustajain mieliin: "Ensiksi - ei pidä innostua liikaa voiton johdosta eikä pöyhkeillä; toiseksi - saavutettu voitto on varmistettava; kolmanneksi - vihollinen on nujerrettava, sillä se on ainoastaan lyöty, mutta ei läheskään nujerrettu".

 

Hän pilkkasi purevasti niitä edustajia, jotka kevytmielisesti vakuuttelivat, että "nyt on menševikeistä tehty selvä". Hänen oli helppo todistaa, että menševikeillä on yhä vielä juuret työväenliikkeessä, että heitä vastaan on taisteltava taitavasti, välttäen kaikin tavoin omien voimien yliarviointia ja etenkin vihollisen voimien aliarviointia.

 

"Ei pidä pöyhkeillä voiton johdosta" - se on juuri se Leninin luonteen erikoisuus, joka auttoi häntä järkevästi punnitsemaan vihollisen voimat ja suojaamaan puolueen mahdollisilta yllätyksiltä.

 

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Helsinki 17.11.2016