ANAKONDAN SYLEILY

Kansainvälinen, järjestäytynyt kapitalismi ei ole tykännyt koskaan omaa kansallista tietään kulkevista valtioista. Sillä on ollut tapana horjuttaa niiden hallituksia, lietsoa epäsopua ja mellakoita niiden kansalaisyhteiskuntaan, soluttaa kätyreitään niiden valtiokoneistoon sekä tukea taloudellisesti niiden markkinatalousmyönteisiä toisinajattelijoita. Kansainvälisen kapitalismin hallitsemat tiedostusvälineet ovat leimanneet omaa tietään kulkevat kohdemaat kernaasti diktatuureiksi ja niiden valtiojohtajat hirviöiksi.

Kansainvälinen kapitalismi toimii kuin jättiläisanakonda, joka nappaa kohdevaltion kuolemansyleilyynsä. Kuristettuaan uhrinsa kuolleeksi kansainvälinen kapitalismi sulattelee sitä sisällään vuosikausia. Sulatteluprosessin aikana se auttaa vapaiden vaalien järjestämisessä, jotta sille mieleiset henkilöt tulevat valituiksi enemmistöksi parlamenttiin. Anakonda valvoo lisäksi, että sen kelpuuttamat ja rahoittamat uudet vallanpitäjät tuhoavat hallituksesta käsin maan sosiaaliturvajärjestelmän ja terveydenhuollon, yksityistävät sen teollisuuden ja liikelaitokset sekä sallivat kansainvälisen pääoman pääsyn parhaille apajille. Kaikki tämä tapahtuu demokratian ja vapauden nimissä. Anakondan munimista kultamunista kuoriutuu uusi kansallinen kapitalistiluokka.

DEMOKRATIAA JA VAPAUTTA

Uuden yhteiskunnan katukuva muuttuu, koska kansalliset elintarvikeliikkeet, majoituspalvelut ja tavaratalot korvautuvat monikansallisten yhtiöiden vastaavilla palveluilla. Omat kansalliset teollisuusyritykset siirtyvät ulkomaiseen omistukseen. Koulujen opetusohjelmissa historia kirjoitetaan uusiksi. Vanhan vallan monumenttien ja rakentamien asuinalueiden annetaan rappeutua vapaasti korjauskelvottomiksi, jotta uusille sukupolville voidaan osoittaa menneisyyden toimimattomuus ja surkeus. Entisen vallan toimihenkilöt menettävät työpaikkansa. Usein tapana on myös kieltää lailla entisen valtapuolueen toiminta. Sosiaalisen perimän ketjun murtaminen on yleisen mielipiteen muokkaamisessa tärkeää.

Jos kansainvälisen kapitalismin demokratisoimisen ja vapautuksen kohteeksi joutuneet valtiot sattuvat sijaitsemaan Euroopassa, ne integroituvat melko nopeasti Euroopan unioniin ja liittyvät sotilasliitto Naton täysjäseniksi. Kansallinen autokanta korvautuu maailman suurimpien autovalmistajien merkeillä, joita saa ostetuksi velaksi osamaksulla. Kilpailu ja yksilöllisyyden korostaminen ulotetaan kaikille elämänalueille. Omalla autolla huristaminen edustaa yksilöllisen vapauden korkeinta astetta.

Kaiken tämän seurauksena entisistä omaa kansallisista tietään kulkeneista, itsenäisistä valtioista tulee samanlaisia kapitalistisia valtioita kuin niiden rajanaapuritkin. Niillä on samanlainen sosiaali- ja terveyspolitiikka, yhtä tylyt ekonomistit supistamassa perusturvaa, samanlainen joukkotyöttömyys ja kasvava köyhyysongelma. Valta ja vauraus keskittyvät maan taloudelliselle eliitille. Jossain vaiheessa näissä kaikissa vapautuneissa maissa äärioikeisto aktivoituu jälleen ja pääsee myös eduskuntaan syyttämään yhteiskunnallisista epäkohdista maahanmuuttajia.

PRAHAN KEVÄT

1960-luvulla Tšekkoslovakian talouskehitys seisahtui. Teollisuuden kasvuvauhti oli hitainta SEV:in puitteissa. Tämän vuoksi TKP esitti v. 1965 uutta talousmallia, joka sisälsi markkinaelementtien tuomista mukaan sosialistiseen talouteen sekä tuotannon tehokkuuden lisäämistä. Demokraattinen sentralismi ehdotettiin määriteltäväksi uudelleen painottamalla enemmän sen demokraattisia piirteitä.

 

Alexander Dubček piti tärkeänä parantaa tšekkien ja slovakkien välisiä suhteita ja luoda Tšekkoslovakiasta aidosti toimiva liittovaltio. Lakiesitys oli määrä hyväksyttää parlamentissa 20.8.1968. Uudessa ohjelmassa tähdennettiin myös vapautta. Kokoontumis- ja yhdistymisvapauden piti koskea kaikkia ihmisiä. Ohjelmassa irtisanouduttiin diktatorisista toimenpiteistä. Kansalaisille haluttiin taata matkustusvapaus myös ulkomaille. Taloudessa pyrittiin yritysten itsehallintoon, keskusjohtoisuuden purkuun ja palvelualojen yksityisyritysten laillistamiseen. 1970-luvulla samansisältöisiä ajatuksia toteutettiin mm. Unkarissa.

Uudet ajatukset koettiin Neuvostoliitossa ja muissa liittolaismaissa uhkana. Niinpä Varsovan liiton maat, Romaniaa lukuun ottamatta, miehittivät 21.8.1968 Tšekkoslovakian. Dubček syrjäytettiin puolueen johdosta, lennätettiin Moskovaan ja valtaan astui Neuvostoliitolle myötämielisempi hallitus. TKP:n uudeksi pääsihteeriksi valittiin Gustav Husák. Hänet valittiin maan presidentiksi v. 1975.

Jälkiviisaasti ajateltuna NKP teki virheen vyöryttäessään panssarit Prahaan, koska 1980-luvun puolivälissä NL:n presidenttiMihail Gorbatšov alkoi uudistaa neuvostoyhteiskuntaa hallitsemattomasti saman sisältöisin uudistuksin kuin Prahan kevään –ohjelmassa – tunnetuin tuhoisin seurauksin.

NÄIN TAPAHTUI TŠEKKOSLOVAKIASSA

Sosialistisessa Tšekkoslovakiassa kaikille kansalaisille oli taattu maksuton koulutus, terveydenhuolto ja työpaikka sekä huokea asuminen ja valtion tukemat elintarvikkeiden hinnat. Vuoden 1989 jälkeen maasta tuli siirtymätalous. Tämä tarkoitti uusliberalistista ajanjaksoa, jolloin entisen sosialistisen valtion kansallisomaisuus ryöstettiin ja jolloin röyhkeimmistä roistoista synnytettiin uusi, etuoikeutettu kapitalistien yhteiskuntaluokka. Lisäksi liittovaltio hajosi kahteen osaan.

Böömin ja Moravian kommunistinen puolue (KSČM) perustettiin v. 1989. Puolueen selvityksen mukaan maan oikeisto ja sosialidemokraatit romuttivat kokonaan kommunistien vuosikymmenten rakennustyön. Sen mukaan sosialistisen Tšekkoslovakian alussa valtion kansallisomaisuus käsitti noin 400 miljardia kruunua. Tähän arvioon ei sisältynyt maata eikä historiallisia ja kulttuurista monumentteja eikä myöskään sotavoimia. Vuoden 1989 loppuun mennessä tämän kansallisomaisuuden arvo oli kohonnut lähes kolmeen triljoonaan kruunuun eli yli 7,5-kertaiseksi. Vastaavana aikana väestön henkilökohtainen kulutuksen taso kasvoi viisinkertaiseksi. Tähän pitäisi vielä lisätä armeijan kaluston modernisoiminen 200 miljardilla kruunulla. Kansallinen omaisuus oli paikallisessa omistuksessa ja kaikki kasvu oli tulosta maan kansalaisten suorittamasta työstä. Jos tuona ajanjaksona ulkomaiset omistajat esittivät hallitustensa kannustamina korvausvaatimuksia sodan jälkeen kansallistetusta omaisuudesta, nämä toteutettiin kansainvälisten sopimusten pohjalta koskien myös USA:ta, Itävaltaa ja Saksaa.

TŠEKKOSLOVAKIAN TALOUS OLI KUNNOSSA

Vuoden 1989 lopussa Tšekkoslovakialla ei ollut lainkaan valtiovelkaa, päinvastoin hallinnon nettorahoitusomaisuutta oli kertynyt 85 miljardia kruunua. Lisäksi sillä oli 107 tonnin kultavaranto. Valtion valuuttavaranto oli tasapainossa, ja sillä oli saatavia 23 miljardin kruunun edestä. Tšekkoslovakian kansantalous näytti v. 1989 150 miljardin kruunun ylijäämää.

Huolimatta tuotantovälineiden yhteiskunnallisesta omistuksesta ja keskussuunnittelusta sekä huolimatta kaikista hallinnon tekemistä virheistä Tšekkoslovakian talous oli hyvin hoidettu. Näin on erityisesti, jos vertaamme sosialistisen Tšekkoslovakian saavutuksia kapitalistisen Tšekin tasavallan aikaansaannoksiin. Prahan kaljahanoista on virrannut paljon olutta, mutta sosialismiin on vaikea palata.

ANAKONDA HYÖKKÄSI

Kaikki merkit viittaavat selkeästi siihen, että samettivallankumous oli USA:n tukema samettivallankaappaus, koska ensinnäkin Tšekkoslovakian valtiotalous ei ollut selvitystilassa ja toiseksi koska Neuvostoliiton hajoamistila antoi Yhdysvalloille vapaat kädet toimia haluamallaan tavalla ja hyödyntää estottomasti Berliinin muurin murtumista, Unkarin rajojen avautumista ja solidaarisuuden voittoa Puolassa.

Seija Suihkonen kirjoitti keväällä 2003 pro gradu –tutkielmassaan ”Velvollisuutena vallankumous”: ”Tärkein syy vallankumoukseen ja yleensä sen mahdollisuuteen oli kuitenkin henkilövaihdos Neuvostoliiton johdossa. Gorbatšovin tulo Kremliin ja hänen ajamansa suurten muutosten politiikka, jonka hän toi esille puheissaan jo parin ensimmäisen vuoden aikana, horjuttivat kommunistista puoluetta myös Prahassa… Tšekkoslovakian kommunisteille Gorbatšovin perestroika ja glasnost aiheuttivat vaikeuksia, sillä ne veivät pohjan pois maan johdolta.”

KUN PERÄSIN HAJOSI, LAIVA JOUTUI TUULIAJOLLE

Euroopan sosialistisilta valtioilta karkasi iso kala käsistä, kun perestroikamiehet suosittelivat yritysten irrottamista valtion ohjauksesta ja kontrollista. Kun yritykset saivat vapauden tehdä kehittävää tuotantoyhteistyötä, ne eivät harjoittaneetkaan sitä veljesmaiden yritysten vaan kapitalististen maiden yritysten kanssa. Kapitalistit käyttivät kypsynyttä tilaisuutta hyväkseen. SEV:in jäsenmaiden hallitukset kaadettiin v. 1989–1990 yksi toisensa jälkeen USAID:in ja National Endowment for Democracy –järjestön ohjauksessa tietoisina siitä, että Neuvostoliitto ei tulisi puuttumaan mitenkään näiden maiden sisäisiin asioihin. Neuvostoliitossa taloudellinen ja poliittinen valta olivat jo karanneet NKP:n käsistä. Vallankumouksen pyörä kääntyi vastapäivään.

Neuvostoliitto yritti kilpailla perestroikan aikakaudella kapitalismin kanssa kulutuksen volyymista, asemahdista ja tuotantokapasiteetista. Neuvostojohto jopa väitti sinisilmäisesti, ettei Clausewitz-teoria pitänyt enää paikkaansa. Kaikki tämä johti kansainvälisestä luokkataistelusta luopumiseen, kapitalististen elementtien kopioimiseen ja niiden tunkeutumiseen sosialistiseen yhteiskuntaan sekä kansalaisten vieraantumiseen yhteiskunnasta sekä lopulta Neuvostoliiton hajoamiseen. Insinööri- ja taloustieteen ottaessa ylivallan suhteessa filosofiaan ja yhteiskuntatieteisiin tapahtui yhteiskunnallinen katastrofi.

Työväenluokan kansainvälinen ja kansallinen yhtenäisyys, sen käymä luokkataistelu ja sen yhteinen päämäärä – oikeudenmukainen sosialistinen yhteiskunta – ovat sellaisia arvovalintoja, joiden hylkäämisestä ja tärvelemisestä työväenluokka maksaa aina suolaisen hinnan.

Matti Laitinen

15.11.2016