Donald Trump voitti Yhdysvaltain presidentinvaalit.
Näin tapahtui huolimatta siitä, että Yhdysvaltain valtamedia asettui — joitain poikkeuksia lukuun ottamatta — hyvin selvästi Trumpia vastaan. Näin tapahtui myös huolimatta siitä, että republikaanipuolueen tuki ehdokkaalleen oli vähintäänkin horjuvaa. Vaalitulosta onkin pidetty herätyshuutona puolueelle. Vaalivoitto oli Trumpin henkilökohtainen voitto pikemminkin kuin republikaanien voitto.
Vaaleissa oli koko ajan kyse myös siitä, että moni amerikkalainen valitsi kahdesta huonoksi kokemastaan ehdokkaasta vähemmän epämiellyttävän.
Yksi Trumpin voiton avaimia saattoi olla se, että hän hylkäsi poliittisen korrektiuden. Amerikkalaiset kokivat, että Trump puhui asioista niiden oikeilla nimillä. Häntä ei myöskään pidetty poliittisen koneiston osana samalla tavalla kuin vastaehdokastaan. Hänen nähtiin päinvastoin asettuneen poliittista eliittiä vastaan — ja niin tilanteen näki myös eliitti itse. Kuten edustajainhuoneen entinen puhemies Newt Gingrich totesi suoraan, eliitti vierasti Trumpia, koska hän on politiikan ulkopuolinen eikä ole kontrolloitavissa (samalla tavalla kuin jopa erilaisten ”sisäpiirin riittien” avustuksella politiikan huipulle kohonneet henkilöt).
Valtamedian yksituumainen asemoituminen Clintonin taakse saattoi loppujen lopuksi tuntua monesta amerikkalaisesta liiankin läpinäkyvän agendalliselta, mihin entinen Minnesotan kuvernööri Jesse Venturaviittasi RT-kanavan vaalistudiossa. Tämä ”yhdessä kuorossa laulaminen” saattoi loppujen lopuksi kääntyä itseään vastaan. Sama asemoituminen Clintonin taakse oli nähtävissä myös Suomen valtamediassa. Monessa toimituksessa elettäneenkin nyt jonkinlaisia epäuskon hetkiä ja mietitään, miten korjata kurssia supervallan tulevan presidentin varauksettoman kritisoinnin ja ajoittain jopa suoranaisen demonisoinnin jälkeen.
Näissäkin vaaleissa nähtiin ”October Surprise”, lokakuun yllätys, kun New Yorkin poliisilaitos löysi entisen kongressin jäsenen Anthony Weinerin kannettavalta tietokoneelta valtavan määrän salaiseksi luokiteltuja sähköpostiviestejä, jotka Hillary Clinton oli lähettänyt tietoturvasäännöksiä rikkoen henkilökohtaiselta sähköpostipalvelimeltaan.
Näitä sähköpostiviestejä FBI ei ollut aiemmin tutkinut. Viraston johtaja James Comey ilmoitti 28. lokakuuta — puolitoista viikkoa ennen vaaleja — aloittavansa uudelleen tutkimukset Clintonin toimista. FBI tosin sitten ilmoitti kaksi päivää ennen vaaleja, etteivät uusienkaan viestien tutkimukset anna aihetta nostaa syytettä Clintonia vastaan. Tämän ”Weinergaten” lopullista vaikutusta Clintonin vaalitappioon on vaikea arvioida.
Yksi median kannalta noloimpia ilmiöitä oli huomion kääntäminen pois Clintonia koskeneiden Wikileaks-paljastusten korruptioon ja rikoksiin viittaavasta sisällöstä keskittymällä syyttämään vuodoista Venäjää. Kommentaattorit ovatkin nimenneet tämän Syytä Venäjää (”Blame Russia!”) -peliksi.
Valtamediaa ei — Suomessakaan — tuntunut kiinnostavan lainkaan se, mitä vuodot kertoivat Clintonista, vaan ainoastaan se, että vuotoja voitiin väittää, vaikkapa ilman todisteita, Venäjän aikaansaannoksiksi. Mutta onhan Venäjällä väitetty olleen sormensa pelissä jopa Brexitissä eli Britannian EU-erossa, samoin kuin EU-vastaisuuden kasvamisessa monissa Euroopan maissa, myös Suomessa. (Tai Natoon liittymisen vastustamisessa, mitäpä siitä, että suurin osa suomalaisista on aina vastustanut Natoon liittymistä.)
Totuusmedian™ toimittajat saattavat olla jälleen kerran vakavasti aliarvioineet lukijoidensa ja katsojiensa älykkyyttä.
Arhi Kuittisen viime maaliskuussa julkaistu kirjoitus ”Miksi Trump voittaa presidentinvaalit” näyttää osuneen hyvinkin monissa kohdissa oikeaan Trumpin menestyksen perusteista.