Aihe: CCCP - osa 118 - Neuvostoliiton historia

Neuvostoliiton historia - osa 118

 

Tässä numerossa:

o neuvostokulttuurin kehitys 1930-luvulla

o J.K. Paasikivi

o Juri Žukovin haastattelu - osa 21/24

o J. Stalin -elämänkerta

o vuoden 1967 aakkoset

Stalin tai Lenin

 

Hei,

 

Katerina Clarkin kirja "Moskova - Neljäs Rooma. Stalinismin, Cosmopolitanism, ja kehitys Neuvostoliiton Culture, 1931 - 1941" (Harvard 2011) on saanut maailmalla Erittäin myönteisen vastaanoton. Otan senin sarjaamme mukaan. Siteeraan siitä sellaisia ​​kohtia, olevissa asioissa ovat Ainakin itselleni Uusia ja Omaa näkökenttääni avartavia. Esitän asiat omin sanoin ja Jos haluatte lukea Itse Teoksen, SITA Voi Tilatá Adlibriksen Kautta hintaan 35,60 EUROA plus kuljetusmaksu 2,90 EUROA.

 

Moskovan ajama "internationalismi" esitettiin lännessä kylmän sodan aikana Neuvostoliiton ideologisen hegemonian välineenä. Clark käyttää sanaa kosmopolitismi, joka tarkoittaa 1930-luvun kulttuurityön yhteydessä yleismaailmallisuutta. Myös transnationalismi eli valtioiden rajat ylittävä humanismi sopisi tähän yhteyteen.

 

Tätä ei pidä sekoittaa monikulttuurisuuteen, joka radikaalin vasemmiston näkökulmasta merkitsee poliittisesti takapajuista mallia, joka edesauttaa ylläpitämää oikeistolaista järjestelmää pirstomalla työväenkulttuurin erilaisiin alakulttuureihin.

 

Neuvostoaikana eri väestöryhmien suhteet olivat harmoniset. Nykyään entisissä sosialistimaissa kuten Latviassa ja Unkarissa monikulttuurisuus on kirosana. Neuvostojärjestelmän perua on ajatusmalli, jossa kulttuurinen kirjo on rikas, mutta moraalinen arvojärjestelmä yhteinen. Tästä näkökulmasta rajoittamaton maahanmuutto ilman ideologista ja moraalista yhdenmukaisuutta ja harmoniaa on kauhistus.

 

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

J.K. PAASIKIVEN PÄIVÄKIRJA

 

10/1 1926

 

Jos Suomi nyt poistuisi [katoasi], lukuun ottamatta Sibeliusta, ei ihmiskunnan sivistys henkisesti kärsisi sanottavasti. Pääasiallinen aukko olisi taloudellinen. Puutavaran ostajat tuntisivat [sen nahoissaan].

 

Meillä on nyt seitsemän kansantalouden professoria ja lukuisa joukko dosentteja. Men ej en tillstymmelse till vetenskap! Eikä kukaan niistä katso asiakseen kirjoittaa esimerkiksi korkokysymyksestä.

 

Ei ole lainopillista, lääketieteellistä ym. tiedettä. Tärkeämpää olisi nostaa yliopisto alhaisesta tilastaan. Lääkärit heikot. Saavat ainoastaan alkeisopetusta. Luulevat olevansa korkealla kannalla.

 

KAIKKI Suomessa ry keskinäisen ihailun.

 

T. Auer: Juho Kusti ei ota lukuun kansankulttuuria eikä esimerkiksi työväenlauluja. Hänen näkemyksensä on yksipuolinen.

 

Nykynäkökulmasta yliopistokoulutuksen taso ei vajaassa sadassa vuodessa ole ainoastaan noussut valtavasti, se on saanut lähes järjettömät mittasuhteet. Neuvostoliitossa valtio piti eri alojen taitajien määrät sopivissa suhteissa ja takasi jokaiselle koulutetulle henkilölle työpaikan. Nykymaailmassa akateeminen arvo ei takaa vielä mitään.

 

[Nuo ruotsinkieliset lauseet voisivat yhtä hyvin olla kiinaa, en ymmärrä sanaakaan. Voisiko joku suomentaa ne minulle?]

 

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

UUSI KUVA STALINISTA - JURI ŽUKOVIN HAASTATTELU (21/24)

 

Haastattelija: Ja näette siinä syyn vankityöimperiumi Gulagin ilmaantumiselle?

Žukov:  Mitään ei oteta tyhjästä. Vankileirejä oli USA:ssa, Englannissa ja Ranskassa. Ranskalaisilla oli pakkotyöleiri Etelä-Amerikassa, Ranskan Guinea. Se leiri oli meidän Kolymaa pelottavampi, vaikka siellä ei paleltunut, niin siellä oli soita, malariaa, myrkyllisiä käärmeitä, alligaattoreita ja Jumala tietää mitä vielä, ihmiset kuolivat siellä muutaman kuukauden jälkeen. Kaikissa maissa oli omat ”gulaginsa”, mutta missään ei yksinkertaisesti ollut Siperiaa, missä talvea on 12 kuukautta ja loput kesää.  Kuka loi tämän ilmaston, tämä jäätyneen mantereen - Lenin, Stalin, Jagoda? Mitä on tehtävä, jos on tarpeen kaivaa tinaa, jota ilman teollisuus ei tule toimeen ja tinaa on Kolguevin saarella, mutta Kolguevin saari sijaitsee Barentsin ja Karan merellä, missä on puolivuotta yötä ja puolivuotta päivää, ja kesällä lämpötila ei ole yli plus kolmea astetta? .. Kukaan ei mene sinne vapaaehtoisesti ...

Haastattelija: Joten te olette sitä mieltä, ettei ollut vaihtoehtoja kuin valtavat uhraukset tai vielä verrattomasti suuremmat uhraukset? 

Žukov:  Tietysti. Ja ihmiset ymmärsivät tämän, he itse menivät puutteeseen, kieltäytyivät itse paljosta, ymmärtäen, että jos se ei ollut tarpeen heille itselleen niin heidän lapsilleen. Ennen sotaa vallitsi toden teolla suuri innostus ensimmäisten viisivuotiskausien vuosina.

Haastattelija: Hyvin laajalle on levinnyt sellainen mielipide, että Stalin oli patologisesti brutaali ja pyrki maanisesti valtaan.

Žukov: Tätä näkemystä levitti aktiivisesti Hruštšov. Hän joka tarkalleen ”pyrki maanisesti” valtaan. Mitä julmuuteen tulee, niin Vallankumouksellisen sotilasneuvoston puheenjohtajan Trotskin julmuudet, desimaatio Puna-armeijassa, kasakoiden kansanmurha, papiston rankaiseminen, panttivankien teloitukset (joukossa lapsia) koskettivat miljoonia. Trotskin ideologinen seuraaja, maailman vallankumouksen taistelija Hruštšov oli yksi tärkeimmistä joukkovainojen alullepanijoista 1930-luvulla. Tunnusomainen tosiasia: heinäkuussa 1937 "kallis Nikita Sergejevitš" pyysi omissa käsissäni pitämässäni sähkeessään NKVD:ta antamaan hänelle oikeuden teloittaa vielä 8500 moskovalaista, mutta jopa Jezhov piti tarpeellisena supistaa tätä lukumäärää viiteen tuhanteen.

Ennen ja jälkeen Stalinia maata johtivat kansalaissodan kokeneet, eittämättä julmat ihmiset. Heidän hallitsemisensa tulos on toinen asia. Ja tässä en voi olla toistamatta Churchillin sanoja "Stalin otti vastaan puisella auralla varustetun Venäjän ja jätti jälkeensä atomipommilla varustetun”. Tämä historiallinen tie kesti yhteensä kaksi vuosikymmentä, pitäen sisällään maamme käymän Isänmaallisen sodan.

 

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

J. Stalin -elämänkerta

 

Joulukuun kapinan tappion jälkeen alkoi käänne vallankumouksen asteittaiseen perääntymiseen. Puolueessa valmistaudutaan Venäjän Sosialidemokraattisen Työväenpuolueen IV edustajakokoukseen. Taistelu bolševikkinen ja menševikkien välillä puhkeaa uudella voimalla. Näyttämölle ilmestyy anarko-syndikalistisia aineksia. Erityisesti ne alkavat meluta Tiflisissä. Stalin on Taka-Kaukaasiassa kaikkia epäproletaarisia virtauksia vastaan käydyn taistelun keskiössä.

 

Stalin osallistui toimeliaasti IV edustajakokoukseen (Tukholmassa, huhtikuussa v. 1906), jossa hän yhdessä Leninin kanssa ja hänen vierellään puolusti bolševistista suuntaa vallankumouksessa menševikkejä vastaan. Vastatessaan menševikeille asetti toveri Stalin kysymyksen suoraan:

 

"Joko proletariaatin hegemonia tai demokraattisen porvariston hegemonia - siitä on kysymys puolueessa, siinä on erimielisyytemme."

 

Piakkoin edustajakokouksen jälkeen kirjoitti Stalin kirjasen "Nykyhetki ja työväenpuolueen yhdistävä kokous". Tässä kirjasessa teki Stalin analyysin joulukuun aseellisen kapinan opetuksista, perusteli bolševistista suuntaa vallankumouksessa ja teki yhteenvedon Venäjän Sosialidemokraattisen Työväenpuolueen IV edustajakokouksen työstä.

 

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

VUODEN 1967 AAKKOSET

 

Antokolski [-ko'-], Pavel Grigorijevitš (s. 1896)

runoilija

 

Neuvostoliiton kommunistisen puolueen jäsen vuodesta 1943.

 

Julkaisi ensimmäisen runokokoelmansa 1922. Runoilija kertoo, että hänen teostensa innoittajana on historian runotar. Niitä ovat kokoelma "Länsi" (1926), runot "Robespierre ja Gorgon" (1928), "Vuoden 71 kommuuni" (1933), "Fr. Villon" (1934), kommunistiselle manifestille omistettu "Tuhatkahdeksansataaneljäkymmentäkahdeksan" (1948).

 

Neuvostoaiheet kuvastuvat mm. kokoelmissa "Draamallisia henkilöitä" (1932), "Pitkät välimatkat" (1936, runoissa "Eräällä Arbatin kujalla” (1954), "Neljäs ulottuvuus" (1964).

 

Antokolskin parhaita teoksia on runo "Poika" (1943), jonka hän kirjoitti oman poikansa muistoksi. Tämä oli runoilija ja komsomolin jäsen ja sai surmansa antifašistisessa sodassa.

 

Antokolski sain valtion palkinnon 1946 [silloin "Stalin-palkinto"]. Antokolski on myös huomattava kirjallisuuskriitikko (artikkeleita Puškinista, Lermontovista ja neuvostoajan runoilijoista).

 

Teoksia käännetty bulgarian, puolan ja romanian kielille.

 

Toim. huom. Antokolski tuli tunnetuksi myös Neuvostoliiton vähemmistökansojen ja myöhemmin myös ranskalaisen runouden kääntäjänä. Myöhäistuotannossaan runoilija pohtii ajan merkitystä ihmiselämässä. Nykyään Antokolskia pidetään yhtenä neuvostoajan venäläisen runouden klassikoista. Hän kuoli vuonna 1978.

 

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Stalin LENINISTÄ

 

Puhe Kremlin kurssilaisten illanvietossa tammikuun 28 päivänä 1924

 

PERIAATTEELLISUUS

 

Puolueen johtajat eivät voi olla pitämättä arvossa puolueen enemmistön mielipidettä. Enemmistö on voima, jota johtaja ei voi olla ottamatta huomioon.

 

Lenin ymmärsi sen yhtä hyvin kuin kuka muu puolueen johtaja tahansa. Mutta Lenin ei koskaan antanut enemmistön kahlita itseään, varsinkaan silloin, kun tuolla enemmistöllä ei ollut periaatteellista pohjaa.

 

Puolueemme historiassa on ollut hetkiä, jolloin enemmistön mielipide tai puolueen hetkelliset edut ovat joutuneet ristiriitaan proletariaatin etujen kanssa. Sellaisissa tapauksissa Lenin asettui empimättä ja päättäväisesti periaatteellisuuden kannalle puolueen enemmistöä vastaan.

 

Enemmänkin, hän ei pelännyt sellaisissa tapauksissa esiintyä kirjaimellisesti yksin kaikkia vastaan luottaen siihen - kuten hän tästä usein puhui, - että "periaatteellinen politiikka on ainoata oikeata politiikkaa".

 

Seur. num. - ”Periaatteellisuus. Ensimmäinen tosiseikka.”

 

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Helsinki 21.11.2016