Anonyymi6. heinäkuuta 2016 klo 9.08
Tuon laittamani Venäjä-linkin lisäksi vielä seuraava ajatus.
"Äänestystulos oli luuserien kapina, protesti menestyjiä vastaan. Ja erityisesti niiden protesti, jotka eivät ole päässeet osallisiksi etenevän globalisaation hyödyistä. Eron puolesta äänestivät vanhat ja vähän koulutetut, jäämisen puolesta nuoremmat ja paremmin koulutetut."
Vartiainen on vahingossa ihan oikeassa.
Euroopassa on tosiaan menossa taloudellinen, kulttuurinen ja arvoperusteinen jako globalisteihin ja nationalisteihin.
Hyötyjiin ja globalistisessa maailmassa häviäjiin. Muutosmyönteisiin hedonistisiin hyväksikäyttäjiin ja heikoimmilla resursseille sinnittelijöihin.
Nationalismi ei enää tarkoita mitään äärioikeistojuttua vaan oman pienen kapenevan elinmahdollisuuden (illuusion) turvaamista.
Otan esimerkin maahanmuutosta.
Globalistille tai globalistisia resursseja omaavalle tämä uusi maailma on matkustelua, kansainvälisiä konktakteja ja mahdollisuuksia, elämyksiä, uusia työtilaisuuksia.
Kenellä resurssoidulla ihmisellä mitään sellaista vastaan olisi?
Nationalistit sen sijaan asuvat todellisesti samoissa vuokrakerrostaloissa maahanmuuttajien kanssa ja pyykkäävät heidän kanssaan samoissa pyykkituvassa, taistelevat samoista minimipalkkahommista myös heidän kanssaan ja keskenään, kuulevat globalisteilta median välityksellä jatkuvaa moralistista halveksuntaa omista asenteistaan, peloistaan, omasta elämäntilanteestaan.
Ja näiden jälkimmäisten pitäisi sitten vielä äänestämällä turvata rikkaiden, vapaiden ja globalistien unelmahöttö heille (!) rajattomasta maailmasta ja Euroopasta sekä ison rahan liike maasta toiseen heikoimmassa asemassa olevien ihmisiä hyväksikäyttäen?
Sanoisinkin että tässä Vartiaisen tarjoilemassa näkökulmassa nationalisti ei olekaan enää pilkkasana, mutta globalisti kyllä on. Alan käyttää. Porvarin tilalla. Hassu paradoksi on että tähän uuteen globalisti-porvaristoon kokee kuuluvansa aika moni vasemmistolainenkin.
"Äänestystulos oli luuserien kapina, protesti menestyjiä vastaan. Ja erityisesti niiden protesti, jotka eivät ole päässeet osallisiksi etenevän globalisaation hyödyistä. Eron puolesta äänestivät vanhat ja vähän koulutetut, jäämisen puolesta nuoremmat ja paremmin koulutetut."
Vartiainen on vahingossa ihan oikeassa.
Euroopassa on tosiaan menossa taloudellinen, kulttuurinen ja arvoperusteinen jako globalisteihin ja nationalisteihin.
Hyötyjiin ja globalistisessa maailmassa häviäjiin. Muutosmyönteisiin hedonistisiin hyväksikäyttäjiin ja heikoimmilla resursseille sinnittelijöihin.
Nationalismi ei enää tarkoita mitään äärioikeistojuttua vaan oman pienen kapenevan elinmahdollisuuden (illuusion) turvaamista.
Otan esimerkin maahanmuutosta.
Globalistille tai globalistisia resursseja omaavalle tämä uusi maailma on matkustelua, kansainvälisiä konktakteja ja mahdollisuuksia, elämyksiä, uusia työtilaisuuksia.
Kenellä resurssoidulla ihmisellä mitään sellaista vastaan olisi?
Nationalistit sen sijaan asuvat todellisesti samoissa vuokrakerrostaloissa maahanmuuttajien kanssa ja pyykkäävät heidän kanssaan samoissa pyykkituvassa, taistelevat samoista minimipalkkahommista myös heidän kanssaan ja keskenään, kuulevat globalisteilta median välityksellä jatkuvaa moralistista halveksuntaa omista asenteistaan, peloistaan, omasta elämäntilanteestaan.
Ja näiden jälkimmäisten pitäisi sitten vielä äänestämällä turvata rikkaiden, vapaiden ja globalistien unelmahöttö heille (!) rajattomasta maailmasta ja Euroopasta sekä ison rahan liike maasta toiseen heikoimmassa asemassa olevien ihmisiä hyväksikäyttäen?
Sanoisinkin että tässä Vartiaisen tarjoilemassa näkökulmassa nationalisti ei olekaan enää pilkkasana, mutta globalisti kyllä on. Alan käyttää. Porvarin tilalla. Hassu paradoksi on että tähän uuteen globalisti-porvaristoon kokee kuuluvansa aika moni vasemmistolainenkin.
