Vuonna 2010 Julian Assange kertoi saksalaiselle Der Spiegel -lehdelle ”nauttivansa paskiaisten murskaamisesta” ja ”haavoittuvaisessa asemassa olevien auttamisesta”. Näillä hän viittaa osittain vuonna 2006 kirjoittamansa esseekokoelmaan, joka kuvastaa hänen ja Wikileaksin toiminnan filosofista taustaa. Sen keskeisen teesin mukaan valtiovallan ja sen puolesta haitallisesti toimivien vaikutusvaltaisten henkilöiden ”konspiratoriset” toimet tulee paljastaa, koska ne sotivat yhteistä hyvää vastaan. Assangen mukaan Wikileaks harjoittaa toiminnassaan niin sanottua vahingonminimoimispolitiikkaa, mikä tarkoittaa, että avoimuuden ja läpinäkyvyyden ohella on olemassa myös legitiimejä salaisuuksia. Näistä hän mainitsee esimerkkinä ainoastaan yksityishenkilöiden lääkäriasiakirjat.
Wikileaksin ja Assangen toiminta on sisältynyt vuosien aikana piirteitä, jotka ovat, voisiko sanoa, asettaneet kyseenalaiseksi molempien filosofis-idealistisen arvopohjan. Vuonna 2010 Wikileaks julkisti yli 90 000 Afganistan-asiakirjaa, joista ilmeni muiden joukossa muun muassa sotilaskoalition ilmoittamatta jättämät siviilisurmat. Niiden ohella julkisuuteen päästettiin myös yhdysvaltalaisjoukkoja auttaneiden afganistanilaisten yksityistietoja, mikä asetti heidät hengenvaaraan. Taleban-järjestön edustaja Zabihullah Mujahid kertoi Channel 4 Newsin haastattelussa, että järjestö selvittää Wikileaksin julkaisemissa asiakirjoissa mainittujen henkilöiden taustat ennen heidän kohtalostaan päättämistä. ”Mikäli henkilöt todetaan vakoojiksi, tiedämme kuinka heitä rangaistaan”, totesi Mujahid.
Samana vuonna toimittajat haastattelivat Assangea Lontoossa ja kysyivät, miksi afganistanilaisten nimiä ei voitu poistaa asiakirjoista varotoimena. Assange vastasi: ”He ovat informantteja eli jos he tulevat surmatuksi, he ansaitsevat sen.” Vastaus hiljensi toimittajat. Assange oli valmis tarjoamaan ”kuolemanlistoja” talebanille.
Heinäkuussa 2016, pian Turkin vallankaappausyrityksen jälkeen, Wikileaks julkaisi 300 000 Turkin AKP-puoluetta (Justice and Development) koskevaa asiakirjaa eli niin sanotut Erdogan-sähköpostit. Pian tämän jälkeen Turkin hallitus esti pääsyn Wikileaks-palveluun. Asiakirjoja lainkaan katsomatta monet mediat pitivät hallituksen pikaista toimintaa osoituksena maan jyrkästä sensuurista ja tietojen haitallisuudesta maan hallinnoille. Myös Edward Snowden kirjoitti Twitterissä, että pääsyn estäminen Wikileaks-palveluun oli todiste todellisesta tietovuodosta.
Julkaistut asiakirjat olivat turkinkielisiä, joten länsimaissa harvat kykenivät tarkistamaan niiden todellista sisältöä. Pohjois-Carolinan yliopistossa toimiva sensuuria vastustava aktivisti Zeynep Tufekci kävi läpi asiakirjoja Turkissa asuvine toimittajatuttavineen. Hän totesi, etteivät ne edes koskeneet Erdogania ja hänen sisäpiiriään. Lyhyen aineiston läpikäynnin jälkeen Tufekci totesi, ettei asiakirjoissa myöskään ollut mitään ”uutisoinnin arvoista”. He eivät kuitenkaan poissulkeneet vaihtoehtoa, etteikö vuorokausien penkominen voisi tuottaa jotain tulosta.
Samaan aikaan Wikileaks julkaisi Twitter-tilillään linkit tietokantoihin – jotka eivät olleet heidän hallinnassaan – joiden kautta pääsi käsiksi kymmenien miljoonien turkkilaisten yksityistietoihin. Linkkien takaa löytynyt tieto muodostui turkkilaisten yksityishenkilöiden AKP:lle lähettämistä sähköposteista. Linkkien julkistamisella ei siis ollut mitään tekemistä Turkin hallinnon valtavääristymien tai korruption paljastamisen kanssa. Yhden linkin kautta selvisi 10 miljoonan AKP-jäsenen henkilötiedot ja toisesta puolestaan yli 20 miljoonan naispuolisen turkkilaisäänestäjän osoitteet ja puhelinnumerot.
Pian tämän jälkeen Huffington Post julkaisi Tufekcin blogikirjoituksen, jossa hän arvosteli Wikileaksia sen julkaisemista linkeistä. Wikileaks vastasi siihen omalla tavallaan eli syyttämällä Tufekcia muun muassa despootin maksetuksi apuriksi. Vain tunteja Tufekcin blogikirjoituksen julkaisun jälkeen ilmoitti henkilötiedot internetiin ladannut Michael Best poistaneensa tiedot, sillä ne koskivat ”yksityishenkilöitä, mikä ei palvele yhteistä hyvää.” Best totesi, että ennen julkaisemista Wikileaksilla oli useita tunteja aikaa tutkia linkkien sisältö. Wikileaks ei vaivautunut poistamaan Twitter-tililtään tietojen poiston vuoksi toimimattomia linkkejä eikä linkkejä muihin Twitter- ja Facebook-päivityksiin, joissa mainostettiin ”täysiä tietoja Turkin AKP-sähköposteista+muusta”. Tufekci kysyykin blogissaan, miksi Wikileaks edes julkaisi Twitter-tilillään linkit, joilla ei ollut mitään tekemistä hallitsevan AKP-puolueen vallan tai maan hallinnon problematiikan kanssa.
Tufekci toteaa myös, että ihmisten tulee muistaa tapahtunut, koska Wikileaks näyttää julkaisevan käsittämättömällä tavalla suodattamattomia kokonaisuuksia ilman yhteistyötä vastuullisten toimijoiden kuten toimittajien ja ”eettisten aktivistien” kanssa. Hänen mukaansa ei myöskään ole ihme, että ihmiset ympäri maailman ovat huolissaan ”internetin vapaudesta”, kun se voi merkitä mainitun kaltaisia järjettömiä yksityisyyden loukkaamisia. Tufekci päätyy toteamaan, että harkintakyky ei ole sensuuria.
Viime kesänä Wikileaks julkaisi lähes 20 000 DNC:n (Democratic National Committee) asiakirjaa tammikuun ja toukokuun väliseltä ajalta. Niiden joukossa on kaikkien kyseisenä ajanjaksona demokraattipuolueen vaalikampanjaan rahaa lahjoittaneiden henkilötiedot. The Register -sivuston Kieren McCarthyn mukaan hakusanoin voi etsiä lahjoittaneiden tarjoamat lahjoitussummat, joitain passitietoja ja sosiaaliturvatunnukset. Hän toteaa, että samalla kun Wikileaks paljastaa korkean tason poliittista korruptiota, se asettaa yksityishenkilöt vaaraan tekemänsä identiteettivarkauden vuoksi. McCarthyn toteaa Wikileaksin toimineen vastuuttomasti, suoraan sanottuna idioottimaisesti, koska se ei vaivautunut tarkastamaan tai läpikäymään aineistoa ennen julkistamista.
Uutistoimisto AP (Associated Press) kävi selvityksessään läpi kymmeniä tuhansia Wikileaks-asiakirjoja. Päätelmien mukaan Wikileaks on kuluvan vuoden aikana julkaissut satojen henkilöiden kuten sairaiden lasten, mielenterveyspotilaiden ja raiskausten uhrien yksityistietoja. Joukossa on myös arkaluontoisia tietoja perhe- ja raha-asioista. Uutisen julkistamisen jälkeen AP ei ole saanut Assangea haastateltavaksi, yrityksistä huolimatta. Wikileaks on kuitannut AP:n uutisen ”kierrätettynä uutisena”, joka ”ei ole edes otsikon arvoinen”. Assange ei ole antanut minkäänlaista merkkiä, että yksityishenkilöiden arkaluontoiset tiedot poistettaisiin. Näin siitä huolimatta, kuten AP toteaa, että Wikileaksin todellinen tarkoitus on tuoda julki ”sotaa, vakoilua ja korruptiota koskevaa tietoa”.

Monenlaista kritiikkiä monelta suunnalta

Yksi Wikileaksin varhaisimpia arvostelijoita on ollut sen perustajäseniin kuuluva John Young. Ennen Wikileaksin perustamista ja siihen liittymistä Young kerkesi ylläpitää Cryptome-sivustoa lähes vuosikymmenen ajan. Youngin mukanaolo Wikileaksissa jäi muutamien viikkojen pituiseksi lähinnä järjestön epäselvien rahoituskuvioiden vuoksi. Hän ei voinut ymmärtää sitä, että Wikileaksin perustajat ilmoittivat vuonna 2010 tavoitteekseen kerätä viisi miljoona dollaria toiminnan ylläpitoon. Samaan aikaan Wikileaks kävi rahoitusneuvotteluita useiden eri tahojen kanssa. Yksi niistä oli George Sorosin perustama Open Society Institute (nyk. Open Society Foundations). Young kertoi vuotosivuston ylläpidon olevan halpaa. Esimerkiksi hänen ylläpitämänsä Cryptome-sivuston palvelinmaksu oli vuonna 2010 vain hieman yli 100 dollaria kuukaudessa.
Bradley Manningin (nyk. Chelsea Manning) pidätyksen yhteydessä Wikileaks pyysi tukijoiltaan 200 000 dollaria Manningin asianajajakulujen kattamiseen, vaikka muutamaa päivää aikaisemmin Assange oli kertonut Wikileaksin keränneen miljoona dollaria. Youngin silmissä Wikileaksin toiminta lähenteli liiketoimintaa, mikä oli vastoin hänen periaatteitaan. Hänen mukaansa toiminnan liiketaloudellinen luonne tulee pilaamaan uskottavuuden ja saattaa lisätä myös petoksen ja valehtelun todennäköisyyttä.
Young ei pitänyt Wikileaksin toimintatavasta, eikä Wikileaksissa pidetty Youngin näkemyksistä. Young julkaisi Cryptome-sivustollaan useaan otteeseen Wikileaksin lähettämiä sähköposteja, mikä lisäsi entisestään häneen kohdistuvaa kritiikkiä. Youngin mukaan Wikileaks toimii samoin kuin muutkin epäluotettavat organisaatiot. Hänen mukaansa Wikileaks toimii kultin, uskonnon, hallituksen ja vakoojien tavoin, eikä se julkista avoimesti rahoitustaan.
Vuonna 2010 Wikileaks-kriitikoiden joukkoon liittyi Assangen ohella järjestön ehkä toiseksi tunnetuin jäsen, Daniel Schmitt, oikealta nimeltään Daniel Domscheit-Berg. Nähtävästi hänen eroamiselleen oli kaksi keskeistä syytä: Wikileaksin huomion keskittyminen lähinnä vain Yhdysvaltoihin ja Assangen epämääräinen yhteys muun muassa holokaustinkieltäjänä ja antisemiittinä pidettyyn Israel Shamiriin, joka on käyttänyt itsestään myös nimiä Göran Jermas ja Adam Ermash.
Domscheit-Berg totesi saksalaiselle Der Spiegelille, ettei yksipuolinen Yhdysvaltoihin kohdistuva vastakkainasettelu edustanut Wikileaksin alkuperäisiä toimintaperiaatteita. Hänen mukaansa tehtävänä oli ilmiantaa pienessä tai laajassa mittakaavassa esiintynyt korruptio ja vallan väärinkäyttö, missä ikinä niitä tapahtuikin. Kirjassaan Inside Wikileaks hän esitti Assangelle useita kysymyksiä, kuten että hyötyykö hän jollain tapaa Wikileaksin mediasopimuksista. Lisäksi häntä kiinnosti tietää tarkemmin Assangen yhteyksistä ”antisemiitteihin” Israel Shamiriin ja hänen poikaansa Johannes Wahlströmiin. Assange on ollut haluton puhumaan yhteyksistään Shamiriin, mikä ilmenee muun muassa BBC:n Panorama-dokumentista.
Dominic Ball kertoi The Daily Beastille eronneensa Wikileaksista lähinnä Assangen Shamir-yhteyksien vuoksi, jotka olivat hänen mukaansa anteeksiantamattomat. Ballin mukaan Shamir on antisemiittinen kirjoittaja ja Valko-Venäjän presidentti Alexander Lukashenkon tukija, ja hänellä on yhteyksiä Venäjän turvallisuuspalveluun. Seuraava Ballin kertoma tapahtumaketju sai hänen eroamaan.
Väärällä nimellä esiintyvälle Shamirille annettiin pääsy yli 90 000 Yhdysvaltain suurlähetystön asiakirjaan Venäjältä, Itä-Euroopasta, Israelista ja muualta Lähi-idästä. Ball antoi tiedot Shamirille henkilökohtaisesti Assangen käskystä, koska ei tiennyt, kuka henkilö todellisuudessa oli. Eräs ”Putin-myönteinen toimija” otti Balliin yhteyttä kertoakseen, että Shamir oli pyytänyt 10 000 dollaria aineistoon käsiksi pääsystä. Shamirin esitettiin siis myyvän materiaalia, jota he olivat siihen asti antaneet ilmaiseksi vastuullisille tahoille. Index on Censorship -järjestö toimitti listan kysymyksiä ja kuvamateriaalia, jonka mukaan Shamir olisi toimittanut asiakirjamateriaalin presidentti Lukashenkon haltuun.
Shamir oli julkaissut Valko-Venäjää myötäilevän artikkelin hieman ennen kuin hänet oli nähty poistuvan maan sisäministeriöstä. Päivä tämän jälkeen presidentti Lukashenko ilmoitti puheessaan Valko-Venäjän Wikileaks-haaran perustamisesta lainaten suoraan tietoja Shamirille annetuista asiakirjoista. Assange esti ja kieltäytyi kaikista pyrkimyksistä tutkia asia. Ballin mukaan Assangen tapahtumasta julkisuuteen annetut lausunnot eivät olleet totuudenmukaisia. Hänellä näytti olleen henkilökohtaista motivaatiota suojella Shamiria, jonka poika Johannes Wahlström oli tiettävästi kutsuttu yhdeksi Assangen puolustajaksi häntä koskevaan oikeudenkäyntiin Ruotsissa.
Yhdysvalloissa toimiva valtionhallinnon läpinäkyvyyttä ajava Sunlight Foundation (SF) puolestaan arvosteli Wikileaksia DNC-asiakirjoissa olevien yksityistietojen vuoksi artikkelissaan On Weaponized Transparency. Sen mukaan tarvitaan julkaisualustoja ja toimittajia harkitsemaan, millä tavoin arkaluontoisia tietoja käsitellään, oli kyseessä tietovuoto tai hakkerointi. SF:n mukaan julkistaessaan kansalaisten luottokortti- ja sähköpostitietoja Wikileaks osoitti olevansa samanlainen uhka yksityisyydelle kuin ne valtionhallinnon virastot, joita toimintatapojavastaan se kertoo toimivansa.
Eräs nimettömänä pysynyt yhdysvaltalainen yksityisyysaktivisti totesi Time-sivustolle pelkäävänsä enemmän Wikileaksia kuin NSA:ta (National Security Agency). Hänen mukaansa Wikileaksissä toimittiin aluksi toimittajien tavoin. Myös pyrkimys varjovaltion (deep state) paljastamiseen oli tehnyt häneen vaikutuksen. Hän kertoo, että hänelle selvisi myöhemmin, ettei Wikileaksilla ollutkaan minkäänlaisia toimintaperiaatteita.

Toimituksen Wikileaksia puolustava kommentti
Wikileaksin ja Assangen diskreditointikampanja käy kuumana samalla kun vuotojen poliittinen merkitys on tavallistakin suurempi. Rahoituskritiikkiä ja läpinäkyvyysvaatimuksia vasten on syytä ottaa huomioon, että Wikileaksin on kyettävä tarjoamaan anonymiteettia ja jopa oikeudellista apua yhteistyökumppaneilleen, informanteilleen sekä omalle henkilökunnalleen. Wikileaks tuottaa läpinäkyvyyttä sinne, missä yleinen etu sitä vaatii, mutta siihen pystyäkseen se ei kenties itse voi noudattaa samaa läpinäkyvyyttä kuin vaikkapa pesäpalloseura. Rahankeräys lienee luonteva keino voittoa tavoittelemattoman toiminnan rahoittamiseksi. Artikkelissa mainitut summat kutistuvat mitättömän pieniksi, jos niitä verrataan Wikileaksia vastassa olevien tahojen resursseihin. Julian Assange on tehnyt suuria henkilökohtaisia uhrauksia Wikileaksin eteen ja Wikileaks julkaisee yhä uudestaan sellaista koko ihmiskunnan kannalta ensiarvoisen tärkeää tietoa, jota kukaan muu ei pysty julkaisemaan.
Teemu Huttunen

Lähteet

Cohen, Nick | The Guardian (18.9.2011): The treachery of Julian Assange https://www.theguardian.com/commentisfree/2011/sep/18/julian-assange-wikileaks-nick-cohen
Rosenbach, Marcel & Stark, Holger | Der Spiegel (27.9.2010): ”The Only Option Left for Me Is an Orderly Departure” http://www.spiegel.de/international/germany/wikileaks-spokesman-quits-the-only-option-left-for-me-is-an-orderly-departure-a-719619.html
Geraghty, Jim | National Review (7.7.2016): Wait, We All Trust Julian Assange Now? That Julian Assange?http://www.nationalreview.com/corner/439766/wait-we-all-trust-julian-assange-now-julian-assange
Vick, Karl | Time (12.8.2016): WikiLeaks Is Getting Scarier Than the NSA http:s//time.com/4450282/wikileaks-julian-assange-dnc-hack-criticism/
McCarthy, Kieren | The Register (22.7.2016): WikiLeaks fights The Man by, er, publishing ordinary people’s personal information http://www.theregister.co.uk/2016/07/22/wikileaks_keep_fighting_the_man_by_er_publishing_the_personal_details_of_ordinary_citizens/
Goetz, John & Rosenbach, Marcel | Common Dream (26.7.2010): WikiLeaks Founder Julian Assange on the ’War Logs’: ’I Enjoy Crushing Bastards’ http://www.commondreams.org/news/2010/07/26/wikileaks-founder-julian-assange-war-logs-i-enjoy-crushing-bastards
Satter, Raphael & Michael, Maggie | AP (23.8.2016): Private lives are exposed as WikiLeaks spills its secrets. http://bigstory.ap.org/article/b70da83fd111496dbdf015acbb7987fb/private-lives-are-exposed-wikileaks-spills-its-secrets
PBS News Hour (23.8.2016): Why is WikiLeaks publishing private individuals’ personal information?. http://www.pbs.org/newshour/bb/wikileaks-publishing-private-individuals-personal-information/
Woolf, Nicky | The Guardian (24.8.2016): WikiLeaks posted medical files of rape victims and children, investigation finds https://www.theguardian.com/media/2016/aug/23/wikileaks-posts-sensitive-medical-information-saudi-arabia
Singal, Jesse | New York Magazine (27.7.2016): Why Did WikiLeaks Help Dox Most of Turkey’s Adult Female Population? http://nymag.com/selectall/2016/07/why-did-wikileaks-help-dox-most-of-turkeys-adult-female-population.html
Tufekci, Zeynep | The Huffington Post (25.7.2016): WikiLeaks Put Women in Turkey in Danger, for No Reason http://www.huffingtonpost.com/zeynep-tufekci/wikileaks-erdogan-emails_b_11158792.html
McCullagh, Declan | CNET (20.7.2010): Wikileaks’ estranged co-founder becomes a critic (Q&A) https://www.cnet.com/news/wikileaks-estranged-co-founder-becomes-a-critic-q-a/
Ljunggren, Magnus | Expressen (10.12.2010): Pappas pojke? http://www.expressen.se/kultur/pappas-pojke/
Ball, James | The Daily Beast (30.5.2013): Exclusive: Former WikiLeaks Employee James Ball Describes Working With Julian Assange http://www.thedailybeast.com/articles/2013/05/30/exclusive-former-wikileaks-employee-james-ball-describes-working-with-julian-assange.html