Paasikivi, Svinhufvud ja Pietarin kaupungin kohtalo

Neuvostoliiton historia - osa 113

 

Tässä numerossa:

o Paasikivi, Svinhufvud ja Pietarin kaupungin kohtalo

o Juri Žukovin haastattelu - osa 16/24

o J. Stalin -elämänkerta

o vuoden 1967 aakkoset

 

Rakkaat lukijat,

 

Tämän historiasarjan merkitys ei ole sen tämän hetkisten lukijoiden määrässä vaan siinä, ketkä tätä lukevat ja ennen muuta sen sisällössä. Sarjalla saattaisi hyvinkin olla kolmenlainen merkitys. (1) Raikas ja anteeksi pyytelemätön näkökulma Neuvostoliiton historiaan. (2) Suorasanainen ja moderni kuvaus kamppailusta tasa-arvon ja demokratian puolesta. (3) Katsaus Suomen ja Venäjän suhteisiin ilman ontuvia selityksiä ja kypsymättömiä harhakuvitelmia.

 

Suomen kulkiessa kaltevaa polkua tällainen pyrkimys ja kirkas katse olisi kipeästi tarpeen. Vaatimattomista ulkoisista voimavaroista huolimatta yritän olla valitsemani tehtävän mittainen.

 

Tauno Auer

Helsinki 3.11.2016

 

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

OTTEITA J.K. PAASIKIVEN PÄIVÄKIRJASTA

 

16/2 1923 [keskustelin] Svinhufvudin kanssa Venäjän oloista

 

Svinhufvud puhui vanhasta ajatuksestaan, että venäläiset on saatava pois Pietarista. Jos jäävät sinne, niin eivät voi olla hyökkäämättä meidän päällemme kun pääsevät jaloilleen. Samoin Viron ja muiden baltialaisten valtioiden päälle, joiden itsenäisyyden säilymisestä taas myös meidän itsenäisyyteemme riippuu (ainakin suureksi osaksi).

 

[Lisäksi] Svinhufvud lausui: Jälkipolvet tulevat syyttämään nykyistä polvea, ellei se koeta saada Karjalan ja Pietarin kysymystä ratkaisuun, koska epävarmaa on, milloin tulevaisuudessa jälleen tulee tällaiset suotuisat olosuhteet, jollaiset nyt näinä vuosina - Venäjän rappeutumisen vuoksi - on ollut olemassa.

 

T. Auer: Tässäpä on erityisen herkullinen paljastus. Suomalaiset halusivat hävittää Pietarin jo 1920-luvulla. Tuolta päivältä Paasikiveltä on vain tämä merkintä. Hänen omat merkintänsä 1920-luvulla eivät ole ristiriidassa Svinhufvudin ajatusten kanssa eikä Paasikivi nähtävästi katso tarpeelliseksi väittää vastaan.

 

Ottaen huomioon Leningradin piirityksen inhimilliset seuraukset, Suomi selvisi sodasta äärimmäisen vähällä. Ottaen huomioon valkoisten Venäjä-vihan, Moskovan "kosto" oli erityisen makoisa: punaisten järjestöjen laillistaminen ja aidon demokratian mahdollisuus Suomessa. Venäjä ei siis vastannut pahaan pahalla vaan pahaan hyvällä.

 

Tunsivatko suomalaiset siitä kiitollisuutta? Osa tunsi, osa ei. Lukemieni aikalaismerkintöjen perusteella valkoinen Suomi kihisi raivosta. Tämä viha pääsi toden teolla purkautumaan vasta 1990-luvulla. Oletan sen olevan Suomen nykyisen Venäjä-politiikan taustalla.

 

T. Auer lisää: Aamulla oli tuore lumi. Kuulin lastentarhan pihalta pienen tytön huutavan - "äiti, minusta jäi jälki". Aikuiset joskus unohtavat, että lähes kaikesta, mitä he tekevät jää jälki. Silloin kun asiat tapahtuvat, niitä kuvataan eri tavoin ja joskus varsinkin lasten on vaikea tietää, mikä on totta ja mikä taas ei.

 

Totta kai myös historian tietoja väännetään, mutta tietyt asiat näkyvät jälkikäteen kirkkaasti, jos vain haluaa tai uskaltaa katsoa. Otetaan esimerkiksi tiettyjen suomalaisten toiminta suhteessa Venäjään. Paasikivi, Svinhufvud ja kumppanit ymmärsivät väärin sekä oman valtiollisen asemansa että Suomen ja Venäjän vallankumousten merkityksen. Valkoisten johtajat eivät edustaneet kansan enemmistöä ja 'punakapina' ei ollut heikkouden ja rappion merkki, mikä tuli pian todistetuksi.

 

Mitä tämä merkitsee 2010-luvulla? Ottaen huomioon kaiken tämän, Suomen liittoutuminen Venäjän vastaiseen tiedotus- ja taloussotaan on äärimmäisen merkityksellinen. Jos tämä johtaa aseelliseen konfliktiin, on loogisuuden puitteissa vain kaksi mahdollisuutta: joko Venäjä paloitellaan osiin tai Suomi katoaa ikuisiksi ajoiksi maailmankartalta, ja kun otetaan huomioon, että Venäjän hajoaminen johtaisi sangen suurella varmuudella  ydinaseiden käyttöön, ei tässä pelissä ole Suomella mitään voitettavaa.

 

Kirjoitus kirjoituksen jälkeen olen varoittanut tästä vaarasta. Se on kaikunut kuuroille korville. Kysymykseni on tämä: eikö Suomen valtiollisessa johdossa ole ketään, joka ymmärtäisi Suomen olevan vakavimmassa mahdollisessa sen olemassaoloa koskevassa vaarassa?

 

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

UUSI KUVA STALINISTA - JURI ŽUKOVIN HAASTATTELU (16/24)

 

Mutta eikö hän ollut pääsihteeri ?

- Vuodesta 1923 vuoteen 1926 Kansankomissaarien neuvoston puheenjohtajan tehtävä oli paljon merkittävämpi kuin esimerkiksi pääsihteerin. Lenin osallistui puoluetehtäviin ainoastaan politbyroon jäsenenä, hän oli Kansankomissaarien neuvoston puheenjohtaja. Ja koska tuolloin, riippumatta siitä, kuka johti puoluekoneistoa, päämiehenä pidettiin kuitenkin hallituksen puheenjohtajaa ja siinä tehtävässä vuoden 1930 joulukuun eroonsa asti oli Rykov. Vasemmistolaisten ja oikeistolaisten välinen taistelu johti siihen, että Stalin tahtomattaan eteni etualalle. Itse itseään heikentäen kaksi päävoimaa vahvistivat Stalinia.

Nykyään jostain syystä luullaan, että NEP:in käyttöönotto (NEP eli ’Uusi talouspolitiikka' on nimitys talouspolitiikalle, jota harjoitettiin Neuvostoliitossa 1920-luvulla. Se aloitettiin Leninin toimiessa valtionpäämiehenä, ja se oli rajoitettua sekataloutta) olisi parantanut kaikki täydellisesti. Se ei ollut niin. Vuonna 1923 oli työttömyyttä ja puhtaasti taloudellisia lakkoja. Vuonna 1926 meni vielä huonommin, teollisuus ei tuottanut juuri mitään, mutta talonpojilla meni hyvin, oli erinomaisia satoja ja rahaa rutkasti viljan, lihan, maidon myynnistä. Ei ollut mitä ostaa sen takia koska uudelleen oli talouskriisi.

Heräsi kysymys miten on mahdollista, että proletariaatin diktatuurin valtiossa proletariaatti elää huonommin kuin virkamiehet ja talonpojat. Ja itse asiassa kaikki puheet puoluetaistelusta pitävät sisällään vain yhden asian, sellaisen suunnan etsimisen, joka antaisi maamme ei vain pysyä hengissä vaan jotenkin vahvistua.

Stalin, joka sitä ennen hoiti vain kansallisia asioita, toi keskusteluun ajatuksen sosialismin rakentamisen mahdollisuudesta yhdessä maassa. Koska maailman vallankumous ei tapahdu pian, niin ketään ei häiritse vaikka unohtaa velvollisuudet Länsi-Euroopan ja Yhdysvaltojen proletariaatin edessä ja muistaa vain omia ihmisiä.

Lokakuussa 1926 15. puoluekonferenssissa päätettiin korottaa työntekijöiden palkkoja. Mutta miten? Vähentämällä jyrkästi virkamiesten lukumäärää. Siinä valtiollinen tarkastelutapa! Näiden ”nokkosten siementen”, kuten Gogol tapasi sanoa, ylläpitoon menneet varat laitettaisiin työläisten palkkojen korotuksiin. 

Tämä oli ensimmäinen asia, jonka ovela Stalin onnistui saamaan läpi. Miksi hän onnistui? Koska sillä hetkellä, Trotski, Zinovjev, Pjatakov, Serebrjakov, Sokolnikov, siis kaikki leniniläisen kaartin vasemmistoradikaalit hävisivät taistelun maan pääsuunnasta ja siirtyivät maanalaiseen toimintaan, joka oli valtiorikos kaikissa maailman maissa (niin Kiinassa, Yhdysvalloissa kuin missä muualla tahansa).

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

J. Stalin -elämänkerta

 

"Stalinin johtama Kaukaasian liittokomitea levitti väsymättä III edustajakokouksen päätöksiä, kutsui työläisiä ja talonpoikia aseelliseen kapinaan. Stalinilaiset lentolehtiset vuodelta 1905 ovat mallinäyte bolševismin aatteiden levittämisestä joukkojen keskuudessa."

 

"Kirjoituksessaan 'Aseellinen kapina ja taktiikkamme', 'Taantumus yltyy' ynnä muissa arvostelee Stalin murskaavasti menševikkijohtajia, puolustaa ja levittää johdonmukaisesti aseellisen kapinan välttämättömyyttä."

 

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

VUODEN 1967 AAKKOSET

 

Angara [-ra'-]

 

Joki Itä-Siperiassa,

 

Jenisein suurin lisäjoki, alkaa Baikal-järvestä. Pituus 1 826 kilometriä. Paljon vesivoimavaroja (9,9 miljoonaa kWh). Useita voimalaitoksia, esimerkiksi Irkutskissa on voimalaitos, joka valmistui 1956 (660 000 kWh), Bratskissa on maailman suurimpia voima-asemia, joka aloitti sähköntuotannon 1961 (4,5 miljoonaa kWh), Ust-Ilimskajan voima-asema on rakenteilla ja Bogutšanin voima-asema suunnitteilla.

 

Suurimmat satamat ovat Irkutsk, Makarevo ja Bratsk.

 

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Stalin LENINISTÄ

 

Puhe Kremlin kurssilaisten illanvietossa tammikuun 28 päivänä 1924

 

"TOVERIT! Minulle sanottiin, että täällä vietetään iltaa, joka on omistettu muistelmille Leninistä, ja minut on kutsuttu illanviettoon yhtenä puhujista."

 

"Luulen ettei ole tarpeen tehdä yhtenäistä selostusta Leninin toiminnasta. Mielestäni olisi parempi rajoittua muutamien sellaisten seikkojen kertomiseen, jotka kuvaavat Leninin joitakin erikoisuuksia ihmisenä ja toimihenkilönä."

 

"Näiden seikkojen välillä ei ehkä tule olemaan sisäistä yhteyttä, mutta sillä ei voi olla ratkaisevaa merkitystä yleiskäsityksen saamiselle Leninistä. Joka tapauksessa minulla ei ole tällä kertaa mahdollisuutta antaa teille enempää kuin mitä juuri lupasin."

 

"VUORIKOTKA"

 

"Ensi kerran tutustuin Leniniin vuonna 1903. Tuo tutustuminen tosin ei ollut henkilökohtaista, vaan välillistä, kirjeenvaihdon kautta tapahtunutta tutustumista. Mutta se teki minuun unohtumattoman vaikutuksen, joka ei ole häipynyt mielestäni koko sinä aikana, minkä olen toiminut puolueessa."

 

"Olin silloin Siperiassa karkotettuna. Tutustuminen Leninin vallankumoukselliseen toimintaan 1890-luvun lopulta lähtien ja varsinkin vuoden 1901 jälkeen, sen jälkeen, kun 'Iskra' ['Kipinä'] oli alkanut ilmestyä, sai minut vakuuttuneeksi siitä, että Leninissä meillä oli poikkeuksellinen henkilö."

 

"Minun silmissäni hän ei ollut silloin puolueen pelkkä johtaja, hän oli sen tosiasiallinen luoja, sillä vain hän yksin ymmärsi puolueemme sisäisen olemuksen ja ajankohtaisimmat tarpeet."

 

"Kun vertasin häntä puolueemme muihin johtajiin, niin minusta tuntui kaiken aikaa, että Leninin taistelutoverit - Plehanov, Martov, Axelrod ynnä muut - olivat päätään lyhyempiä Leniniä, että heihin verrattuna Lenin ei ollut pelkästään eräs johtajista, vaan korkeammantyyppinen johtaja, vuorikotka, joka ei tunne pelkoa taistelussa ja vie rohkeasti puoluetta eteenpäin Venäjän vallankumouksellisen liikkeen ennen tutkimattomia teitä."

 

"Tämä vaikutelma painui niin syvälle mieleeni, että tunsin tarvetta kirjoittaa siitä eräälle läheiselle ystävälleni, joka oli silloin maanpaossa, ja kysyin hänen mielipidettään. Jonkun ajan kuluttua, kun olin jo karkotettuna Siperiaan - se oli vuoden 1903 lopulla - sain ihastusta uhkuvan vastauksen ystävältäni ja yksinkertaisen, mutta syvällisen, sisältörikkaan kirjeen Leniniltä, jonka ystäväni oli, kuten osoittautui, tutustuttanut kirjeeseeni."

 

"Leninin kirje oli verrattain lyhyt, mutta siinä annettiin rohkea, peloton arvostelu puolueemme käytännöllisestä toiminnasta sekä erinomaisen selvä ja suppea esitys puolueen koko toimintasuunnitelmasta lähimmäksi kaudeksi."

 

"Vain Lenin osasi kirjoittaa kaikkein mutkikkaammistakin asioista niin yksinkertaisesti ja selvästi, suppeasti ja rohkeasti, että jokainen lause tuntui iskevän eikä puhuvan."

 

"Tuo yksinkertainen ja rohkea kirje sai minut vielä entistäkin varmemmaksi siitä, että Lenin on puolueemme vuorikotka. En voi antaa itselleni anteeksi, että vanhan maanalaiset työtekijän tottumuksesta poltin tuon Leninin kirjeen, niin kuin monet muutkin kirjeet."

 

"Tuosta ajasta alkoi tuttavuuteni Leninin kanssa."

 

Seuraavassa numerossa: TAPAAMINEN TAMPEREELLA

 

T. Auer: Nyt kun Juri Žukovin haastattelun pohjalta on syntynyt aavistuksen monivivahteisempi kuva Stalinista, tämä teksti herää eloon ja puhuttelee kaukaista lukijaa.