Eilen illalla kiirehdin jumalattoman nälän kourissa falafeleineni yleensä niin mukavan Härmälän läpi kotiin syömään. Lähibaarista eteeni tupsahti pari harteikasta koko kadun mitalta siksakkaavaa kaveria.
Ohitse kävellessäni tämän parivaljakon tosinuija päätti tökätä minua kylkeen – ja jos jotain tässä maailmassa vihaan niin sitä, kun vieraat ihmiset katsovat luvalliseksi kos-ke-a minuun, varsinkin yhtäkkiä.
Nälkäisenä jätin kuitenkin reagoimatta ja jatkoin eteenpäin. Kuullessani juoksuaskeleet takaani katsoin paremmaksi kääntyä ja räsähtää, sillä jos kaveri olisi vielä kajonnut reviiriini, ihanainen falafelini olisi päätynyt Tosinuijan pääkoristeeksi.
Loput sata metriä kotiovelle kuuntelemani ”Natsiiii! Hei oonko vähän pelottava natsiiiii!” -mölyäminen paljasti Nuijan ja Tosinuijan olettaneen, että pidän valjua wannabe-militanttista lookkia ”hurjien äärinationalistien” tunnusmerkkinä. Näytinkö takkuisessa tukassani ja haaremihousuissani tarpeeksi suvakilta tullakseni törkityksi kadulla?
Ei, hyvät herrat. Ainoa ennakkoajatukseni mitäänsanomattomista, huojuvista hahmoistanne oli ”notta pääsisköhän yhtään leveemmältä jos oikeen yrittäs”. Syy miksi kiidin ohitsenne ei suinkaan ollut pelko ”natseja” kohtaan vaan muovipussissa jäähtyvä ruoka.
Ja sinä, Tosinuija:
Syy, miksi et saa tulla tökkimään minua kadulla kylkeen, on:
ET VAIN PERKELE SAA.
Älä koske.
Surkuhupaisaa tässä episodissa oli se, että herrojen ydinajatus on vallan oikea, vaikka he itse sitä vastoin toteuttivatkin: ei pitäisi kuvitella tietävänsä ihmisestä ulkoisen olemuksen perusteella juuri mitään.
Rajakkisome pursuaa ala-astetason apinavitsejä, kun nigerialaistaustainen tyttö voittaa ”Miss Helsinki” -tittelin. ”Miss HELSINKI”, ihmiset hyvät! Ei se mikään hymysuomineitopatsas ollut. Kysytään vaikkapa jonkin pääkaupunkimme vanhan venäläisen tai ruotsalaisen suvun jäseniltä, tuntevatko he itsensä ”helsinkiläisiksi”. Tosin valkoihoisesta tällaista kohua ei nostatettaisikaan.
Nuijasodasta asti lampahainen kansamme on ollut valmis tarttumaan toisiaan kurkusta vieraan eliitin sävelin – tällä vuosisadalla taivutaan Pakolaistulvatangon kiihkeissä rytmeissä.
Ja itseensä tyytyväisten suvaitsemattomien suvakkien lauma vastaa yksiäänisessä kuorossa: ”Nyt on vuosi 2017, me ollaan Eurooppaa ja hei te ootte ihan junttirasisteja, jotka osaa vaan nimitellä erilaisia ihmisiä!” Surullisen kuuluisasta ”rasismin vastaisesta” keskusteluryhmästä lentää muslimikaveri ulos ”islamin loukkaamisen” vuoksi kritisoituaan jyrkästi äärifundamentalistisia islamin oppihaaroja.
Ihmisten välistä kommunikaatiokuilua ei ainakaan kursi kokoon ”äärisuvakkina” tunnettu julkkiskirjailija kertomalla (kanta)suomalaisten olevan autistista kansaa ja rasismin syntyvän vain ”roskaväkeen” kuulumisesta, ei suinkaan yhteiskunnallisesta kurjuudesta.
Bensaa liekkeihin heitetään myös uusliberaalipuolueen aktiivisesta verkkomediasta, jonka otsikot jakautuvat melko tasaisesti kiihdyttämään ja pöyristyttämään niin rajakeiksi kuin suvakeiksi profiloituvia ihmisiä.
”Jääskeläisen siivouspalvelu” on lakaissut taas julkisen keskustelun ullakolle väärät aiheet kuten Saksan kautta Puolaan vyöryvä jenkkiarmeija, läntisen yhteisön avustama  kansanmurha Jemenissä, UK:ssa ja USA:ssa toimeenpannut seuranta- ja sensuurilait, Isä Pipilän uusin sensuuribulla tai kahden ajankohtaisen toimittajan uudelleen rekrytoituminen.
Voidaankin tyytyväisenä jäädä odottamaan, että mistä se meidän pääministeri seuraavaksi saa narahtaa tipahtamatta palliltaan.
Siitä, että kansa riitelee keskenään typeristä pikkuasioista, ei hyödy kuin eliitti ja sen liepeissä itsensä hyväksi työskentelevät charmikkaat opportunistit.
Suomessa tapahtumassa oleva invaasio ei ole ”islamisaatio” eikä se ole ”natsisaatio”.
Suomen hyvinvoinnin ja yhteiskuntarauhan on syövyttänyt PersKeKo:sen äpärä, kansan selkänahkaa kuppaava bernerisaatio.

Kirjoittaja on vapaasti ajatteleva tamperelainen.
Kuvanmuokkaus: JL