Neuvostoliiton historia - osa 127

 

Tässä numerossa:

o J.K. Paasikivi

o demokraattisen kansan kalenteri 1950

o Ivan Maiskin päiväkirja

o J. Stalin -elämänkerta

o vuoden 1967 aakkoset

J. Stalin tai Leninin

 

Hei,

 

Haluaisin kommentoida kahta edellisen numeron aihetta. Paasikivi haistatti pitkät englantilaiselle demokratialle ja osui siinä ihan oikeaan: kansanvalta oli ja on edelleen sangen näennäistä tai vähintäänkin erittäin rajallista. Mutta miksi Paasikivi sitä haukkui? Sitä ei ole vaikea arvata. Ruotsi ja Iso-Britannia arvostelivat Suomea ja Paasikivi halusi osoittaa, ettei ole brittidemokratiassakaan kehumista.

 

Valkoiset suomalaiset olivat vakuuttuneita siitä, että heidän toimensa punaisia vastaan vuonna 1918 ja sen jälkeen olivat oikeutettuja. He katsoivat, että teloituksista ja vangitsemisista huolimatta valkoisen Suomen olleen demokratia. 2000-luvulla sanotaan, että vastakkainasettelun aika on ohi. Kuinka se voisi olla ohi, jos ei ole edes anteeksi pyydetty?

 

Toinen asia, jota haluaisin korostaa koskee Neuvostoliiton toimia 1930-luvulla. En tiedä kiinnittivätkö lukijat tarpeeksi huomiota edellisessä numerossa olleeseen määritelmään, joka oli mielestäni keskeisen tärkeä kansankulttuurin ymmärtämisen kannalta. Liitän sen tähän eri tavalla rytmitettynä.

 

- taide oli keskeinen keino politiikan ja käytöstapojen yhteen liittämisessä

 

- näin rakennettiin uusi arvojärjestelmä

 

- jonka avulla löydettiin ne tunnistimet joiden avulla ihmiset voisivat ilmaista elämänarvojaan käytännössä

 

Seuranneina vuosikymmeninä on paljon keskusteltu siitä, kuinka hyvin Neuvostoliitto tässä onnistui. Muutos piti sisällään hyvin erilaisia asioita, alkaen maan sähköistämisestä ja lukutaidon levittämisestä. Toisen maailmansodan jättimäisen hävityksen jälkeen oli rakennettava asuntoja kymmenille miljoonille ihmisille.

 

On älyllisesti epärehellistä verrata esimerkiksi sodasta täysin säästynyttä Ruotsia Neuvostoliittoon. Lisäksi maiden koko ja työn mittakaava olivat aivan erilaiset. Ruotsi on vanha kuningaskunta, jonka vauraus perustuu sotimiseen ja ryöstämiseen. Suomalaisten luulisi tämän tietävän omasta kokemuksesta.

 

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

J.K. PAASIKIVEN PÄIVÄKIRJA

 

2/9 1929

 

Itä-Karjalan merkitys Suomelle taloudellisessa suhteessa. Nykyinen tilanne: Venäjä pilaa puutavaramarkkinat ja vahingoittaa meitä. Pilaa hinnat ja konjunktuurin [hintojen suotuisan kehityksen] maailmanmarkkinoilla. Jos Itä-Karjala kuuluisi Suomeen, olisi se aivan oleellinen lisä meidän talouteemme ja taloudellisen perustuksemme lujittamiseksi.

 

Puu on meidän pää (ainoa) raaka-aineemme ja siihen perustuu teollisuus, meidän elinkeinomme - selkärankamme. Jos Itä-Karjala [olisi] meillä, olisimme melkein määräävänä ja voisimme johtaa - suunnitella - vientiteollisuutemme. Se turvaisi, konsolideeraisi [vakiinnuttaisi] taloutemme.

 

Huomataan, kuinka tärkeä Itä-Karjala olisi Suomen taloudelliselle elämälle. Olisimme "suurvalta" puutavarateollisuuden alalla ja hyvin merkittävä miltei ratkaiseva tekijä maailmanmarkkinoilla. Aivan toisenlainen kuin mitä nyt olemme, vaikka nykyään emme ole merkitystä vailla.

 

T. Auer: Ihanaa lukea rehtejä mietteitä eikä mitään teennäisiä julistuksia heimokansan kohtalosta. Tämän osan suomalaisesta ajattelusta kuvailee osuvasti Otto Wille Kuusinen kirjassaan "Suomi ilman naamiota", joka ilmestyi alun perin vuonna 1943 (Johan Bäckman Institute 2006). Suomi himoitsi Itä-Karjalan metsiä. Suomi yritti matkia Ruotsia ja ryhtyä alueelliseksi mahtimaaksi, joka tuli rikkaaksi itänaapurin kustannuksella.

 

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Demokraattisen kansan kalenteri 1950

 

Elli Parkkari: Työläisnaisliikkeen taipaleelta

 

"Tämän työn ja toiminnan katkaisi kansalaissota, johon työväenluokka joutui aivan valmistautumattomana. Mutta naiset astuivat taas epäröimättä miesten rinnalle. Työläisnaiset osoittivat sellaista uljuutta ja sankaruutta, että se on kunniaksi koko työväenluokalle."

 

"Vieläpä loppuratkaisuissa, vaikka tappio jo näytti selvältä, naiset puolustivat ase kädessä luokkansa oikeuksia."

 

"Luokkasodan jälkeen terrorin vielä riehuessa, työläisnaiset alkoivat jälleen järjestää rivejään. Taisteluissa, vankiloissa ja valkoisen terrorin uhreina oli tuhoutunut suuri joukko naisliikkeen parhainta työvoimaa ja monet tunnetut toverit kuten Sandra Lehtinen, Alma Jokinen, Aura Kiiskinen olivat joutuneet siirtymään maanpakoon."

 

"Tappiomieliala ei kuitenkaan päässyt valtaan. Moskovassa perustettua Suomen Kommunistista Puoluetta tervehdittiin naistenkin keskuudessa ilolla ja nähtiin siinä työväen uuden taistelun määrätietoinen johtaja."

 

[ote laajemmasta kirjoituksesta]

 

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

IVAN MAISKIN päiväkirja

 

23.3.1938

 

Keskustelu Churchillin kanssa (s. 108)

Keskustelun loppuvaihe on mielenkiintoinen sodan jälkeisten tapahtumien valossa.

 

Churchill: "Tänä päivänä kommunismi ei edusta uhkaa imperiumille, tänään suurin uhka britti-imperiumille on Natsi-Saksa ja ajatus Berliinistä globaalin hegemonian keskuksena. Tämän vuoksi, tällä hetkellä, en tule säästelemään ponnistuksiani kamppailussa Hitleriä vastaan. Jos jonain kauniina päivänä saksalaisen fasismin uhka imperiumille katoaa ja kommunismin vaara nostaa jälleen päätään, silloin - sanon tämän aivan suoraan - minä tulen nostamaan taistelulippumme teitä vastaan uudestaan."

 

T. Auer: Ei tullut kylmä sota Neuvostoliitolle yllätyksenä. Tämäkin tieto vaikutti Moskovan asenteisiin. Tiedettiin aikamoisella varmuudella, että yksi suursota ei tule riittämään. Varmasti tätä mietittiin jo 1930-luvun alussa. Tämä osaltaan johti Stalinin ajan äärimmäisen ankaraan sisäpolitiikkaan. Neuvostoliiton poliittinen liikkumavara oli aivan olematon.

 

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

J. Stalin - elämänkerta

 

[vuosi on edelleen 1907]

 

Stalin vetää tiiviisti ympärilleen leniniläisen bolševikkien vankan ydinjoukon - Ordžonikidsen, Vorošilovin, Dšaparidsen, Šaumjanin, Spanjardjanin ym. Stalin saavuttaa loppujen lopuksi bolševismin täydellisen voiton Bakun järjestön riveissä. Baku muuttuu bolševisismin linnakkeeksi. Stalinin johdolla käy Bakun proletariaatti sankarillista taistelua, ollen koko Venäjän vallankumousliikkeen eturivissä.

 

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

VUODEN 1967 AAKKOSET

 

Arhipova [-hí'-] Irina Konstantinovna (s. 1925)

 

laulajatar (mezzosopraano)

 

Neuvostoliiton kansantaiteilija vuodesta 1966 ja kommunistisen puolueen jäsen vuodesta 1964, sekä korkeimman neuvoston jäsen.

 

Varsinaiselta koulutukseltaan rakennusinsinööri. Nousi harrastelijataiteen piiristä ammattitaiteilijaksi. Suoritti tutkinnon konservatoriossa.

 

Vuodesta 1956 Moskovan Bolshoi-teatterin solisti.

 

Arhipovan ilmeikäs, voimakas ääni ja suuri dramaattinen lahjakkuus on tullut parhaiten ilmi Carmenin osassa, jonka hän on laulanut Mario del Monacon kanssa tämä vieraillessa Moskovassa kesällä 1959 ja näytäntökautena 1960-61 Napolin ja Rooman teattereissa.

 

Toim. huom. 10.1.2017: Arhipova oli uransa huipulla 1960–1970-luvuilla, jolloin hän oli kansainvälinen tähti. Hän kuoli vuonna 2010. Arhipova oli Venäjän palkituin laulaja. Tämän numeron lopussa on lista hänelle myönnetyistä kunnianimistä.

 

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Stalin LENINISTÄ

 

Puhe Kremlin kurssilaisten illanvietossa tammikuun 28 päivänä 1924

 

VALLANKUMOUKSEN NERO

 

TOINEN TOSIASIA

 

Ensimmäiset päivät Lokakuun vallankumouksen jälkeen, jolloin Kansankomissaarien Neuvosto yritti pakottaa niskoittelevan kenraalin, ylipäällikkö Duhoninin lopettamaan sotatoimet ja alkamaan saksalaisten kanssa neuvottelut välirauhasta. Muistan kuinka Lenin, Krylenko (tuleva ylipäällikkö) ja minä, läksimme Pietarissa Yleisesikuntaan neuvottelemaan Duhoninin kanssa sähköitse.

 

Se oli raskas hetki. Duhonin ja Päämaja kieltäytyivät jyrkästi täyttämästä Kansankomissaarien Neuvoston käskyä. Armeijan päällystö oli kokonaan Päämajan käsissä. Mitä tulee sotamiehiin, niin ei tiedetty, mitä sanoo 14-miljoonainen armeija, joka oli neuvostovaltaa kohtaan vihamielisesti suuntautuvien niin sanottujen armeijajärjestöjen määräysvallan alainen.

 

Itsessään Pietarissa oli silloin, kuten tunnettua, puhkeamassa upseerikoululaisten kapina. Lisäksi vielä Kerenski oli hyökkäämässä Pietaria vastaan. Muistan, kuinka jonkun aikaa lennättimen ääressä kestäneen vaitiolon jälkeen Leninin kasvot kirkastuivat ja saivat jonkin epätavallisen ilmeen.

 

Näkyi, että hän oli jo tehnyt päätöksen. "Mennään radioasemalle", sanoi Lenin, "se on tekevä meille hyödyllisen palveluksen: erikoispäiväkäskyllä panemme kenraali Duhoninin pois viralta, nimitämme toveri Krylenkon ylipäälliköksi hänen tilalleen ja käännymme päällystön päitten yli sotamiesten puoleen kehottaen heitä ottamaan kenraalit kiinni, lopettamaan sotatoimet, asettumaan yhteyteen itävaltalais-saksalaisten sotamiesten kanssa ja ottamaan rauhan asian omiin käsiinsä".

 

Se oli "hyppäys tuntemattomaan". Mutta Lenin ei pelännyt tuota "hyppäystä", päinvastoin, hän astui sitä kohti, sillä hän tiesi, että armeija tahtoo rauhaa ja se valloittaa rauhan lakaisemalla pois rauhan tieltä kaikki ja kaikenlaiset esteet, sillä hän tiesi, että tällainen keino rauhan aikaansaamiseksi, tekee vaikutuksensa itävaltalais-saksalaisiin sotamiehiin, että se päästää valloilleen rauhankaipuun poikkeuksetta kaikilla rintamilla.

 

On tunnettua, että tämäkin Leninin vallankumouksellinen ennakkonäkemys toteutui sittemmin täsmälleen.

 

Nerokas tarkkanäköisyys, kyky nopeasti tajuta ja ymmärtää lähenevien tapahtumain sisäinen merkitys - se oli juuri se Leninin ominaisuus, joka auttoi häntä viitoittamaan oikean strategian ja selvän menettelytavan vallankumousliikkeen käänteissä.

 

Pravda n: ro 34

helmikuun 12 pnä 1924

 

T. Auer: Luultavasti Mihail Gorbatšov yritti jotain samankaltaista, mutta hänen "hyppynsä tuntemattomaan" päätyi rotkoon.

 

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Tauno Auer 10.1.2017

Helsinki

 

LIITE

 

Irina Arhipovan saamat tunnustukset:

·         Hero of sosialistisen työväenpuolueen (asetus puheenjohtajiston korkeimman neuvoston 29. joulukuuta 1984) 

·         Order of St. Andrew (02 tammikuu 2005) - maksamatta maksuja kehittämiseen kotimaisten ja maailman musiikin, monien vuosien luovia ja sosiaalista toimintaa 

·         Ansiomerkki isänmaan , 2. luokka (30 joulukuu 30, 1999) - loistavista saavutuksista kulttuurin alalla ja suurta maksuja kehittämiseen kansallisen biisinkirjoitusta

·         Kolme  Tilaukset Leninin (1971 25. toukokuuta 1976) 

·         Tilaa Punaisen Banner of Labour (1971) 

·         Pushkin mitali (4 kesäkuu 1999) - merkitä 200 vuotta Pushkin palvelujen alalla kulttuurin, koulutuksen, kirjallisuuden ja taiteen 

·         Medal "muistoksi 100 vuotta syntymän Vladimir Iljitš Lenin" (1970)

·         Diploma presidentin Venäjän federaation (02 tammikuu 2010) - suurta panosta musiikkikasvatus

·         Order of Saint Olga, toinen luokka (ortodoksinen kirkko, 2000)

·         Tilaa tasavallan (Moldova) (2000) 

·         Cross of Saint Michael Tverin (2000) 

·         Badge of Honour "Sillä armon ja hyväntekeväisyys" (2000)

·         Badge of Honour "Sillä palveluja Puolan kulttuurin"

·         Honour of St. Luke - kulttuurin Jaroslavlin alueella.

·         Leninin palkinto (1978) - hänen esitysten Azucena Verdin ooppera "Trubaduuri" ja Lyubava in Rimski-Korsakovin "Sadko" sekä konsertteja viime vuosina 

·         Valtion palkinto Venäjän federaation (1996) 

·         Venäläinen ooppera palkinto "Casta Diva" (1999)

·         Palkinto Moskovassa (2000)

·         Palkinnot ja mitalit Rachmaninov

·         World of Art Award (perustettu yhtiö "Marisha Art Management International") - "Diamond Lira" ja otsikko "Goddess of Art" (1996)

·         Kunnioitettu taiteilija VSFNT (1959) 

·         Ihmisten taiteilija VSFNT (1961)

·         Ihmisten Artist Neuvostoliiton (1966) 

·         Kansan Taiteilija tasavallan Kirgisian

·         Ihmisten taiteilija Baškortostan (1994)

·         Kunnioitettu taiteilija Udmurtia.

·         Kunniatohtori Moldovan National Academy of Music (1998)

·         Kunniatohtori RCTU (2001)

·         Professori Moskovan valtion konservatoriossa

Arkhipova merkittiin Venäjän ennätysten kirjaan eniten nimeltään venäläinen laulaja.  Pikkuplaneetta numero 4424 oli nimeltään "Arkhipova" vuonna 1995.