Neuvostoliiton historia - osa 125

 

Tässä numerossa:

o 1930-luvun kulttuuripolitiikka

o Paasikiven näkemyksiä sodasta

o demokraattisen kansan kalenteri 1950

o Stalin vangittuna ja karkotettuna

o vuoden 1967 aakkoset: Anušin, Arbuzov

o Leninin merkittävä päätös

 

Hei,

 

Hyvää alkanutta vuotta 2017! Tervetuloa takaisin sosialismin ajan tutkimuksen pariin!

 

Otan mukaan vanhan SKDL:n kalenterin. Vuonna 1950 Kiinan kansantasavalta oli sen verran tuore asia, että maan lipusta ei vielä ole kuvaa muiden rinnalla, pelkkä lyhyt kuvaus "Kiinan uusi lippu on punainen, vasemm. yläkulm. kultainen 5-kulmainen tähti ja neljä pientä tähteä kaarena".

 

Tätä kirjoittaessani Herttoniemessä sataa lunta. Suuret hiutaleet leijaavat alas tyynessä säässä. Nautinnollisia lukuhetkiä!

 

Toivottaa, Tauno

 

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

NEUVOSTOLIITON KULTTUURIPOLITIIKKA 1930-LUVULLA

 

Katerina Clarkin (Moscow, The Fourth Rome) mukaan 1930-luvulla Neuvostoliitossa tehtiin laajamittaisia sijoituksia teollisuuteen ja maatalouteen. Aikomuksena oli jo silloin ensin tavoittaa ja sitten ohittaa länsimaiden elintaso. Vielä tätäkin suurempi paino laitettiin neuvostokulttuurin edistämiseen. Tämän merkitystä kuvasi hyvin se, että teollisuus- ja maataloustuotannon valvominen siirrettiin Stalinilta Grigori Ordžonikidzelle ja Lazar Kaganovitšille, kun taas Stalin sai tehtäväkseen kulttuuritoimen valvomisen.

 

T. Auer: Uuden rahavallasta riippumattoman kulttuurin rakentaminen on tärkeä esimerkki siitä miksi länsimaisessa kertomuksessa Stalin kuvataan saatanalliseksi vaikuttajaksi ja 1930-luvun tapahtumat Neuvostoliiton suurimmaksi synniksi. Sukupuolten tasa-arvo, uskonnon pakkovallan poistaminen ja harvainvallan kumoaminen on ennen muuta suuri kulttuurinen muutos.

 

Vallankumouksen ja Neuvostoliiton suurin saavutus ei ollut voitto toisessa maailmansodassa, ydinasearsenaalin rakentaminen tai avaruusohjelma. Kommunistien suurin saavutus oli kansankulttuuri. Neuvostoliittoa ei ole enää ollut neljännesvuosisataan, mutta sen vaikutus ihmisten mieliin ja asenteisiin tulee vaikuttamaan vielä pitkään. Ei vain Venäjällä vaan kaikkialla maailmassa. Ihmisen henki on nyt vapaa. Yksikään Jumala ei tule meitä enää koskaan kahlehtimaan.

 

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

J.K. PAASIKIVEN PÄIVÄKIRJA

 

Paasikivi lukee Economist-lehteä, jossa 6/7 1929 sivulla neljä sanottiin kuulemma näin "War is uttery ineffective for the purpose for which it is waged that is, as instrument of policy." (Sota on kertakaikkisen tehotonta suhteessa siihen tarkoitukseen, jonka vuoksi sitä käydään). Lehden kirjoittaja väittää myös, että sota nostattaa kansassa tuhoavaa eikä rakentavaa asennetta.

 

Paasikivi väittää vastaan: "Economist ei ota huomioon, että sota tuo suurta positiivista ja edistystä sen kautta, että se hävittää obsoletteja - aikansa eläneitä oloja ja esteitä kansojen edistymiselle. Esimerkiksi suursota loi, hävittämällä Venäjän, edellytykset Suomen, Puolan ym. kansojen vapaudelle. Se oli suuri voitto, ainakin meidän kannalta katsoen."

 

T. Auer: Entä miksi sekä Economist että Paasikivi ovat - ainakin demokratian kannalta - väärässä?

 

Molemmat ovat osin oikeassa tietystä näkökulmasta katsottuna. Economist siinä, että sota vain harvoin edistää niitä tarkoitusperiä, joiden nimissä se julistetaan. Paasikivi oli oikeassa siinä, että ensimmäinen maailmansota johti keisarivallan heikkenemiseen ja sitä kautta lokakuun 1917 vallankumoukseen ja Suomen itsenäistymiseen.

 

Kun taas toinen maailmansota johti sosialismiin eräissä Keski- ja Itä-Euroopan maissa. Tuskin Paasikivi siitä oli mielissään. Sodan osalta tarvitaan hieman analyyttisempi lähestymistapa.

 

Economist-lehden kaltaiset julkaisut ovat surullisen kuuluisia siitä tavasta, jolla ne löytävät helppoja vastauksia vaikeisiin kysymyksiin. On totta, että keisarillisen Venäjän kansat käyttäytyivät tuhoisalla tavalla ryhtymällä kapinaan ensimmäisen maailmansodan aikana. Ensisijainen syy ei kuitenkaan ollut sota vaan työväenliikkeen nousu ja vallankumouksellinen järjestäytyminen.

 

Demokratian kannalta sota on hirvittävä asia. Monet marxilaiset näkevät sodan suurpääoman menetelmänä ylläpitää omaa asemaansa. Silloin, kun mikään muu ei auta, väkijoukkojen vaatimukset hukkuvat sodan tyrskyihin.

 

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Demokraattisen kansan kalenteri 1950

 

Tammikuun merkkipäiviä:

 

5.1.1918 Neuvostohallitus myönsi Suomelle itsenäisyyden

14.1.1818 Sakari Topeliuksen syntymäpäivä

21.1.1924 Lenin kuoli

22.1.1905 "Verinen sunnuntai" Pietarissa

27.1.1918 Suomessa alkoi luokkasota

15.1.1919 Rose Luxemburg ja Karl Liebknecht vangittiin ja murhattiin Berliinissä

 

UUSI VUOSI ja Uusi Nainen kuuluvat yhteen

 

"Älä siis unohda tilata lehteä, joka tarjoaa virkistävää lukemista koko perheelle.

Julkaisija: SDNL

Toimitus ja konttori: Helsinki, Erottaja 15 - 17 A"

 

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

J. Stalin - elämänkerta

 

[Tähän jäimme viimeksi: "Venäjän ensimmäinen vallankumous päättyi tappioon. Ensimmäisen vallankumouksen päättymisestä toisen alkamiseen kului kymmenen vuotta, joiden aikana bolševikit sankarillisesti ja uhrautuvasti, sitkeästi ja väsymättä järjestivät joukkoja, kasvattivat niitä vallankumouksellisessa hengessä, suuntasivat niiden taistelua, takoivat lähestyvää vallankumouksen voittoa."]

 

Leninille ja Stalinille olivat ne leppymättömän taistelun vuosia illegaalisen [lainvastaisen] vallankumouksellisen puolueen varjelemiseksi ja lujittamiseksi, bolševistisen suunnan läpiviemiseksi uudessa tilanteessa, jännittyneen työn vuosia työläisjoukkojen järjestämiseksi ja kasvattamiseksi, erikoisen sitkeän taistelun vuosia tsaarin poliisia vastaan.

 

Tsaarismi tunsi, että Stalinin persoonassa on se tekemisissä mitä suurimman vallankumouksellisen toimihenkilön kanssa ja yritti kaikin keinoin riistää Stalinilta mahdollisuuden tehdä vallankumouksellista työtä. Pidätykset, vankila ja karkotus seurasivat toinen toistaan.

 

Vuodesta 1902 vuoteen 1913 vangittiin Stalin kahdeksan kertaa, oli seitsemän kertaa karkotettuna, pakeni kuusi kertaa ja takoo jälleen "vapaudessa" joukkojen vallankumouksellista tarmoa. Vasta viimeiseltä karkotukselta vapautti vuoden 1917 helmikuun vallankumous Stalinin.

 

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

VUODEN 1967 AAKKOSET

 

Anušin [-ú'-], Dmitri Nikolajevitš (1843-1923)

 

antropologi, kansantieteilijä, arkeologi ja maantieteilijä

 

Tiedeakatemian jäsen vuodesta 1896. Moskovan yliopiston professori 1884-1920. Luonnontieteellisen, antropologisen ja kansantieteellisen amatööriseuran puheenjohtaja vuodesta 1890.

 

Arbuzov [-ú'-], Aleksandr Jerminigeldovitš (s. 1877)

 

orgaanisen kemian erikoistuntija, professori

 

Neuvostoliiton tiedeakatemian jäsen vuodesta 1942. Sosialistisen työn sankari, Neuvostoliiton korkeimman neuvoston jäsen. Kazanin kemiallis-teknologisen laitoksen professori vuodesta 1930.

 

Saavuttanut maailmanmaineen orgaanisten fosforiyhdisteiden kemiaa käsittelevillä tutkimuksillaan ("Valitut teokset", 1952). Teoksia puukemian teollisuudesta ja Venäjän kemian historiasta. Sai valtiopalkinnon 1943 ja 1947 [silloin "Stalin-palkinto"].

 

[Toim. huom. Arbuzov kuoli vuonna 1968.]

 

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Stalin LENINISTÄ

 

Puhe Kremlin kurssilaisten illanvietossa tammikuun 28 päivänä 1924

 

VALLANKUMOUKSEN NERO

 

[Tähän jäimme viimeksi: "Tämä selittää Leninin taktillisten tunnusten hämmästyttävän SELVYYDEN ja hänen vallankumouksellisten suunnitelmiensa päätähuimaavan ROHKEUDEN."]

 

Mieleeni muistuu kaksi erittäin luonteenomaista tosiasiaa, jotka kuvaavat tätä Leninin erikoisuutta.

 

ENSIMMÄINEN TOSIASIA

 

Lokakuun kumousta edeltänyt kausi, jolloin selustassa ja rintamalla vallinneen kriisin kannustamat miljoonat työläiset, talonpojat ja sotamiehet vaativat rauhaa ja vapautta: jolloin kenraalisto ja porvaristo valmistelivat sotilasdiktatuuria käydäkseen "sotaa loppuun asti"; jolloin koko niin sanottu "yleinen mielipide" ja kaikki niin sanotut "sosialistiset puolueet" olivat bolševikkeja vastaan ja parjasivat heitä "saksalaisten vakoojiksi"; jolloin Kerenski yritti ajaa ja osittain ehti jo ajaakin bolševikkipuolueen maan alle; jolloin itävaltalais-saksalaisen liittoutuman yhä vielä mahtavat, kurinsa säilyttäneet armeijat olivat meidän uupuneita ja hajoavia armeijoitamme vastassa, ja Länsi-Euroopan "sosialistit" elelivät tyytyväisenä liitossa hallitustensa kanssa käydäkseen "sotaa täydelliseen voittoon asti."

 

Mitä merkitsi kapinan nostaminen sellaisella hetkellä? Kapinan nostaminen sellaisessa tilanteessa merkitsee kaiken panemista yhden kortin varaan. Mutta Lenin ei pelännyt vaaraa, sillä hän tiesi ja näki kaukonäkijänkatseellaan, että kapina on kiertämätön, että kapina voittaa, että kapina Venäjällä valmistaa imperialistisen sodan loppua, että kapina Venäjällä panee liikkeelle Lännen paljon kärsineet joukot, että kapina Venäjällä muuttaa imperialistisen sodan kansalaissodaksi, että kapina synnyttää Neuvostojen Tasavallan, että Neuvostojen Tasavallasta tulee koko maailman vallankumouksellisen liikkeen tuki.

 

On tunnettua, että tuo Leninin vallankumouksellinen ennakkonäkemys toteutui sittemmin ennenkuulumattoman tarkasti.

 

T. Auer: Kirjoituksessa mainittu päätös kapinan aloittamiseksi lienee ollut koko vuosisadan merkittävin, ei vähiten Suomen itsenäisyyden kannalta, jonka se teki mahdolliseksi.

 

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Helsinki 3.1.2017