Venäjän Suomi-huipputuntija Fjodorov: 'Kolmas maailmansota alkoi informaatiosotana'

'Suomen armeija on käytännössä luovutettu Naton käyttöön', sanoi vuonna 2004 Neuvostoliiton aikana 30 vuotta Suomi-tuntemuksesta vastannut Vladimir Fjodorov. Hänen mukaansa 'kolmas maailmansota on ehdottomasti käynnissä, mutta se alkoi informaatiosotana.' Haastattelu julkaistu ensimmäisen kerran 2004, Safka helmikuussa 2009 8.4.2015, Verkkomedia.org Vladimir Fjodorov kuoli 13.5. 2013 Moskovassa. Hän oli 87-vuotias, syntynyt vuonna 1925. Vladimir Fjodorov: "Suomen armeija on käytännössä luovutettu Naton käyttöön" Vladimir Georgjevitš Fjodorov vastasi Suomen asioista Neuvostoliiton kommunistisen puolueen kansainvälisellä osastolla yli 30 vuoden ajan. Hän on edelleenkin Suomen historian ja politiikan tärkeä asiantuntija Venäjällä. Tapasimme Fjodorovin kotikaupungissaan Moskovassa ja kysyimme häneltä mm. Suomen ja Naton suhteista, Yhdysvaltain tulevaisuudesta ja ”kolmannesta maailmansodasta”. Vladimir Georgijevitš, olkaa hyvä ja kertokaa elämästänne ja urastanne. "Riisuttuani sotilasarvomerkit vuonna 1953, ja kun taustani oli tarkistettu pitkän kaavan mukaan, minut otettiin töihin tutkimusinstituuttiin, joka käsitteli kansainvälisten ja yhteiskunnallisten organisaatioiden, poliittisten puolueiden ja demokraattisten liikkeiden kysymyksiä. Siirryin NKP:n keskuskomiteaan ns. nimettömään osastoon, jota alettiin kutsua kansainväliseksi osastoksi. Vuodesta 1957 vuoteen 1989 toimin Suomen kysymysten parissa. Kymmenen vuotta olin ainoa henkilö, joka johti Suomen asioita. Suomi kokonaisuudessaan oli alue, jolle elämänsä omisti kolme henkilöä. He olivat edesmennyt Stefan Smirnov, Suomi-Venäjä-seuran toiminnanjohtaja Aleksandr Belov ja – kuten suomeksi sanotaan – allekirjoittanut. Tällaisia erikoisosaajia ei enää ole. Minua kutsutaan viimeiseksi mohikaaniksi. Globalisaatio ja muut olosuhteet ovat johtaneet siihen, että diplomaatin pitää olla erikoistunut kansainväliseen politiikkaan eikä yksittäiseen maahan. Nyt erikoisosaaminen on jäänyt tutkijoiden asiaksi. New York Timesissa ja Kanavassa julkaistujen syytösten mukaan Vladimir Fjodorov toimi muka supervakoojana Suomessa. Asiaa kysytään minulta vieläkin. En voi vastata täysin kyllä enkä ei. Jonkin aikaa työskentelin tiedustelupalvelussa. Stalinin hautajaisissa seisoin ensimmäisessä rivissä Mausoleumin edessä tiedustelupalvelun työntekijöiden kanssa. Mutta sillä ei ollut mitään tekemistä Suomen kanssa. Se tapahtui aiemmin. Viimeinen erikoisalani Neuvostoliiton armeijassa oli ”vastustajan joukkojen ja väestön keskellä toimiva upseeri”. Tämäkään ei liittynyt Suomeen, koska vastustajana oli Nato. Erikoisalaani oli yhtäältä Nato, toisaalta Yhdysvaltain armeijan toiminta Lähi- ja Kaukoidässä sekä Tyynen valtameren suunnalla. http://www.hs.fi/muistot/a1305678299173 Miten päädyitte Stalinin hautajaisissa eturiviin? "Ensimmäinen rivi, joka seisoi Mausoleumia vastapäätä, oli tarkoitettu tiedustelupalvelun työntekijöille. Kansankomissaari Lavrenti Berija määräsi asettamaan luotettavan saartoketjun. Siksi ensimmäinen rivi koostui sisäasiainministeriön työntekijöistä sekä tiedustelupalvelun, vastavakoilun ja muiden suuntausten alaosastoista." Mitä teitte sodassa? "Menin armeijaan 17-vuotiaana ja kävin kuusikuukautisen upseerikurssin. Suoritin sen loppuun kesällä 1943. Silloin kaikkia ei lähetetty rintamalle, koska Kurskin taistelussa oli tapahtunut läpimurto. Osa jätettiin vuodeksi opiskelemaan. Suoritin jalkaväen opiston loppuun vuonna 1944. Pääsääntöisesti palvelin Länsi-Ukrainassa. Puhdistimme vapautettuja alueita Saksan armeijan jäännöksistä ja niitä avustaneista bandiittijoukoista. Sitten kävin loppuun vielä kaksi sotakoulua ja kotiuduin vuonna 1953." Kirjoititte eräässä lehdessä olevanne samaa mieltä Gennadi Zjuganovin kanssa siitä, että kolmas maailmansota on jo käynnissä.   "Kolmas maailmansota on ehdottomasti käynnissä, mutta se alkoi informaatiosotana. Jo Napoleon sanoi, että sanomalehdistö vastaa suurta sotilasliittolaista. Televisio toimii nykyisin voimakkaammin kuin pommitus tai divisioona. Suurin painoarvo on taistelulla, joka käydään ihmisten mielissä. Vaikka takertuisimme teknologiaan, niin ihmisten tietoisuuden merkitys on suurempi kuin koskaan aikaisemmin. Nyt on käynnissä sota ihmisten mielistä, ja voittaja on se, joka ennen muita tarttuu psykologiaan ja informaatiotutkimukseen." Keiden välillä informaatiosotaa käydään? "Lännen ja Venäjän välillä, idän ja lännen välillä. Sitten on informaatiosota islamilaisen ja kristillisen maailman välillä. Maapallon eri alueilla ja eri maissa on eri suuntauksia. Maiden sisällä tapahtuu ihan samaa. Venäjällä on valtavia voimia, joilla on joissakin valtamedioissa jopa hallitseva vaikutus omistajien kautta. Ne ovat viides kolonna. Irakin sodan esimerkki kertoo vakuuttavasti, että voitto saavutettiin paitsi sotilaallisesti, myös dollarein. Eräs Yhdysvaltain presidentti ennusti jo vuonna 1910, että tulevissa sodissa voittaja on dollari eikä armeija." Mitä tapahtui 11. syyskuuta 2001? "Luulen, että emme saa sitä koskaan selville. Mitään syyllisiä ei ole onnistuttu löytämään, eikä mitään loppuun asti vietyjä tutkimuksia ole tehty. Tapahtunutta voidaan verrata presidentti Kennedynkuolemaan. Kenties tapahtunut tulee tietoomme kokonaisuudessaan 10–50 vuoden kuluttua.  On selvää, että tuollaisia operaatioita ei ole voitu toteuttaa ilman Amerikassa olevia vahvoja ja vaikutusvaltaisia oppositioryhmiä, jotka osallistuivat tähän hyökkäykseen. Moni kysyy, miksi Amerikassa ei ole tapahtunut terroritekoja tämän jälkeen. Niitä ilmeni eri puolilla maapalloa, mutta ei Amerikan maaperällä. Tähän sisältyy mysteeri. On olemassa arvostettuja mielipiteitä, joiden mukaan nämä hyökkäykset olivat kytköksissä Yhdysvaltain sisäpoliittiseen kehitykseen. Yhdysvallat on vaikeassa poliittisessa ja ennen kaikkea taloudellisessa tilanteessa. Tarvitaan äärimmäisiä tekoja, jotta maa saataisiin pois taloudellisista ja muista vaikeuksista, jotta voitaisiin turvata se elintaso ja demokratian taso, johon amerikkalaiset ovat tottuneet. Tällaisten terrori-iskujen toteuttaminen on mahdotonta ilman yhteistyötä vaikutusvaltaisten yhdysvaltalaisten organisaatioiden kanssa. Annan suuren mahdollisuuden sisäpoliittiselle tekijälle, joka oli osallisena tähän hyökkäykseen. Ilmaan jää yhtä paljon kysymyksiä kuin Kennedyn murhan jälkeen. Se ei ole mikään salaisuus, että jos Neuvostoliitto olisi säilynyt, Yhdysvallat sinnittelisi enää 5–10 vuotta, jonka jälkeen tulisi Yhdysvaltain romahdus taloudellisista ja sosiaalisista syistä. Tästä amerikkalaiset ovat itsekin kirjoittaneet. Neuvostoliitossa tätä kysymystä tutkittiin 1980-luvun lopussa. Neuvostoliiton romahdus oli Yhdysvaltain pelastus.   Yhdysvaltain romahdus on mahdollinen. Sen takia on käynnissä kova taistelu maailman herruudesta. Yhdysvallat ei voi nielaista koko maailmaa. Siksi Yhdysvallat rusentuu ja murenee. Vaikka Amerikka on monikansallisten taloudellisten yritysten ja valtaryhmien keskus, se ei tule yksin toimeen kasvavien paineiden ja maailman sivistyksen kehityksen voiman kanssa. Tämä koskee sivilisaatioiden suhteita: itä vastaan länsi, pohjoinen vastaan etelä, rikkaat vastaan köyhät, sekä ekologiset ongelmat. Kaikki kietoutuu yhteen, ja Amerikan on vaikea hoitaa tätä kaikkea. Amerikan romahdus on ensi sijassa taloudellinen, se ei kykene täyttämään taloudellisia velvoitteitaan. Siellä on taloudellinen kriisi. Amerikan romahdus merkitsee kansalaisten elintason jyrkkää putoamista, mihin väestö ei suostu. Se tottunut tiettyyn elintasoon, ja se tulee reagoimaan. Siksi sosiaaliset levottomuudet tai uusien elinkeinojen etsintä voivat nousta päivän aiheiksi. Voi tulla vallankumous, väkivaltainen tai rauhanomainen, kenties perustuslain puitteissa." Mitä Suomen sisäpolitiikassa tapahtui 1990-luvulla? Nähtävästi kävi samalla tavalla kuin Itä-Euroopassa. Yhdysvallat kiirehti käyttämään hyväksi Neuvostoliiton nopean romahduksen suomaa tilannetta ja vahvisti asemiaan. Suomessa eräät valtaryhmittymät piristyivät, mikä heijastui sisäpoliittisiin kysymyksiin ja taloudellisiin yhteyksiin. Jos vertaillaan suomalaisten poliittisten toimijoiden, sotilasjohtajien ja liikemaailman edustajien lausuntoja ja tekoja, voi huomata, että vallitsi tietty hämmennys – täysin ymmärrettävä huoli ja murhe Suomen taloudellisesta tilanteesta. Kauppa Neuvostoliiton kanssa kaikkine kuluineen ja vaikeuksineen oli merkittävä tekijä. Venäjän uusi johto ja kehitys olivat ennalta arvaamattomia. Käsitys Suomen huolestuneisuudesta ymmärrettiin ja vakiintui Moskovassa. Toisaalta Venäjän johtoon tuli epäpäteviä ihmisiä. Valitettavasti rukoiltiin vain Yhdysvaltoihin päin. Suuntautuessaan vain Yhdysvaltoihin, ja jonkin verran Länsi-Eurooppaan, Venäjän valtionjohto ei kiinnittänyt huomiota Suomen suhteiden kehittämiseen. Suhteet olivat jäässä ja pysähtyneet. Suomessa odotettiin, mitä Venäjällä tapahtuu. Venäjä odotti, mitä se saa aikaan lännessä ja länneltä. Tässä nousee esiin historiallinen rinnastus. Suomella oli Snellmannin-Ståhlbergin tai Ståhlbergin-Alkion linja. Sen jälkeen oli Svinhufvudin-Mannerheimin linja, sitten Rytin-Tannerin linja. Sen jälkeen tuli Paasikiven-Kekkosen linja. Tämän syrjäytti 1990-luvulla Ahtisaaren-Lipposen linja, joka on edelleen paikallaan.   Ahtisaaren-Lipposen linja tarkoittaa suuntausta Yhdysvaltoihin – ei Eurooppaan eikä Euroopan unioniin, vaan Yhdysvaltoihin. Juuri tämän linjan esiinmarssi synnytti Suomeen uuden suuntautumisen, jossa ”Suomen piti laskeutua alas puusta ja tuntea itsensä länsimaiseksi valtioksi”, Jarmo Virmavirtaa lainatakseni. Timo Vihavainen toi esiin teesin, jossa Suomi oli ”rähmällään” Neuvostoliiton suuntaan. Nyt meillä on Irakgate-keskustelu, jota viime päivinä on käyty liittyen ns. Irak-vuotoon. Tästä on ollut venäläisissä lehdissä muutama kirjoitus. Täällä lukijat eivät ole ymmärtäneet mitään ja monet ovat kääntyneen minun puoleeni. Mistä on kysymys? Mitä niin merkittävä Suomen sisäpolitiikassa ja Suomen Irak-politiikassa on, josta eivät voi tietää keskustapuolueen tai muiden puolueiden johtajat tai Suomen kansalaiset, mutta josta tietää George W. Bush, Yhdysvaltain presidentti? Kysymys on siitä, kuinka paljon Suomen politiikkaan voidaan luottaa, ja kuinka totuudenmukainen Suomen virallinen politiikka Irakin suhteen on. Vaatimukset ja julistukset, joiden mukaan Suomen pitäisi luopua liittoutumattomuuspolitiikastaan, herättävät huolta, kiinnostusta ja hämmennystä Venäjän poliittisissa ympyröissä. Mitä liittoutumattomuus tarkoittaa? Se tarkoittaa liittoutumattomuutta sotilasliittoihin. Se on Suomen perinteistä politiikkaa ensimmäisestä maailmansodasta alkaen. Nyt voi kuulla väitteitä, että liittoutumattomuus ei ole mahdollista, koska kyse on terrorismin vastaisesta liitosta. Mutta terrorismin vastaisia liittoja ei ole. On terrorismin vastainen liittouma, joka ei ole sidoksissa sopimuksin. Siellä ei ole johtajia eikä komentajia. Se on yleinen, kollektiivinen liittouma, joka on luotu konkreettisten terrorismin vastaisessa taistelussa nousevien kysymysten ratkaisuun. Muistuu mieleen Väinö Tannerin lausunto siitä, että Suomen täytyy ottaa huomioon, että se ei voi tehdä kovinkaan paljoa, sillä tulevaisuudessa suurvallat tulevat määrittelemään kaiken. Vuoden 1942 kesän aikoihin alkoi Tannerin ja Sosialidemokraattisen puolueen Yhdysvaltoihin suuntautunut kehitys. Sosialidemokraattisen puoleen oikea siipi valitsi Yhdysvallat suunnakseen, pienellä vilkaisulla Saksaan. Käytännössä Euroopan unioni on Euroopan eri maiden Sosialidemokraattisten puolueiden aloite. Mutta 1940-luvulla johtavat saksalaiset teollisuusmiehet loivat konkreettisen suunnitelman Euroopan taloudellisten resurssien yhdistämiseksi Saksan hyötyä ajatellen. Tämä oli taloudellisen Euroopan unionin prototyyppi ja se esiteltiin Hitlerille siten, että Euroopan maiden taloudet alistetaan Saksan intresseille. Tässä oli mukana myös Suomi, jonka piti hankkia raaka-aineita, metsäteollisuuden tuotteita ja jossakin määrin nikkeliä ja muita malmeja." Suomessa eräät kenraalit, kansaedustajat, virkamiehet ja muut ovat vaatineet Suomen ja Venäjän rajan siirtämistä Suomen eduksi eli ns. Karjalan palauttamista. Mistä on kysymys? "Mitä tulee yksittäisiin piireihin Suomessa ja yksittäisten oikeistolaisten organisaatioiden toimintaan, en pidä niitä kovin merkittävinä, koska nämä organisaatiot ja heidän kannattajansa eivät ole kovin lukuisia.  Olen kirjoittanut ns. "Karjalan syndroomasta". Tunne Karjalan menetyksestä, joka on monella entisellä Neuvostoliitolle siirtyneiden seutujen asukkaalla ja heidän jälkeläisellään, on täysin ymmärrettävä. Nykyisin näille tunteille ei käytännössä ole paikkaa, sillä sukupolvet ovat vaihtuneet, olosuhteet muuttuneet ja käytännössä raja ei ole enää kiistelty kysymys, joka voisi jakaa maitamme.   Koko Suomen puolustusvoimien reformi on suunnattu kohtaamaan uhka idästä. Suomen puolueettomuus on mielenkiintoinen. Miksi Suomen läntisellä rajalla ei ole ollut mitään puolustusrakennelmia eikä toimintasuunnitelmia? Länsiraja on edelleenkin täysin avoin. Kaikki on suunnattu idän suuntaan. Jos perehdymme diplomatian historiaan ja sotahistoriaan, näemme, että Suomen johtavien poliitikkojen ja diplomaattien keskuudessa oli erimielisyyksiä mielipiteissä, jotka koskivat idänsuhteita, niiden hoitamisen välttämättömyyttä ja niiden normalisointia. Sen lisäksi näemme eroja siviilijohdon ja sotilaspiirien välillä. Karjalan kysymystä paisutellaan Suomessa teennäisesti. Se vaikuttaa negatiivisesti yleiseen mielipiteeseen Venäjällä. Nykyisin monissa julkaisussa Venäjällä Suomi luetaan niiden maiden joukkoon, joilla on aluevaatimuksia Venäjälle.   Tässä huolestuneisuutta herättää toinenkin asia: vahvistunut joukko, joka on viemässä Suomea Naton jäseneksi. Mihin Nato tarvitsee Suomea? Nato tarvitsee Suomea sotilaalliseksi tukikohdaksi. Se tarvitsee Suomen armeijaa tykinruoaksi. Se tarvitsee tukikohtaa Venäjän rajojen välittömässä läheisyydessä.  Suomalaiset kenraalit ovat esittäneet, että Naton jäsenyyttä voitaisiin käyttää hyödyksi Venäjän painostamiseen Karjalan palauttamiseksi. Myös jotkut piirit lännessä liittävät ajatuksen Suomen Natoon suuntautumisesta mahdolliseen Karjalan palautukseen. Se on eräs päämääristä tai tehtävistä, joka voidaan ratkaista. Siksi kysymys piireistä, jotka ovat viemässä Suomea Natoon, vaatii seurantaa, ennen kaikkea sotilaallista seurantaa. Minkälaisia lentokenttiä, minkälaisia satamia Nato yhtäkkiä vaatii Suomeen? Kauttakulkua varten? Kauttakulkua minne? Mihin suuntaan ne lentävät? Eteläänkö? Taistelemaan terrorismia vastaan?   Suomen armeijan rakenne ja aseistus, maan infrastruktuuri ja kuljetusvälineet on käytännössä luovutettu täysin Naton käyttöön. Tämä herättää huolestuneisuutta rajan läheisyydessä olevien Venäjän alueiden väestössä Karjalan tasavallassa sekä Murmanskin ja Leningradin alueilla. Jälleen kyse on siitä, että Suomen maaperää voidaan käyttää Venäjää vastaan vieraiden, kolmansien valtioiden toimesta. Nato ei tähän mennessä ole luopunut mistään Venäjää koskevista päämääristään. Vuoden 2002 lokakuun alusta koko Venäjän alue on virallisesti Naton Euroopan hallintoalueen osa. Se tarkoittaa, että Venäjän aluetta tarkkaillaan ja kehitetään suunnitelmia mahdollisille toimille, mikäli poikkeuksellisia tilanteita syntyy. Toimista on vaikea sanoa mitään, koska suunnitelmia ei ole esitetty avoimesti. 1990-luvun puolivälissä puhuttiin mahdollisuudesta siirtää Naton joukkoja tai osastoja Venäjän alueelle ydinasekohteiden, siis ydinvoimaloiden ja ohjussiilojen suojaamiseksi ja puolustamiseksi. Naton suunnitelmissa katsottiin, että poikkeustilanteiden ilmetessä voi syntyä kansallista epäjärjestystä ja tapahtua Tšernobyl-tyyppisiä teknologisia katastrofeja tai luonnonkatastrofeja, kuten maanjäristyksiä. Katsottiin, että Venäjän armeija ja Venäjän sisäiset joukot ja organisaatiot eivät tulisi toimeen tämän kanssa. Presidentti Jeltsin antoi täyden siunauksensa kaikelle mahdolliselle avulle. Melkein koko Venäjän alue oli 1990-luvun alussa vaikeassa tilanteessa kulutushyödykkeiden puutteen vuoksi. Yhdysvaltain ilmavoimat ja saksalaiset lentokoneet toivat Venäjälle paljon avustuksia. Jos avustukset tuotiin Suomesta lähialueille autolla tai junalla, niin lännen humanitäärinen apu vietiin Uralin taakse ja Siperiaan lentokoneilla. Yhdysvaltain armeijan ja muiden Nato-maiden edustajat viettivät siellä kuukausia omaksuen paikalliset lentokentät. Sotilasteknologisesti ajatellen lännen armeijalla oli hallussaan valtava verkosto Venäjällä 1990-luvun alussa. Tällä hetkellä on käynnissä Keski-Aasian entisten neuvostotasavaltojen haltuunotto." Mutta viime aikoina Venäjän ja Yhdysvaltain suhteet ovat lämmenneet ja lähentyneet, samaten Venäjän ja Naton suhteet. (toim. huom. vuosi 2004!) "Venäjän ja Yhdysvaltain suhteet ovat täysin normaalit, ne sanellaan objektiivisista lähtökohdista sekä kansainvälisen tilanteen kehityksen, säilyttämisen ja vahvistamisen välttämättömyydestä.  Mitä Venäjän Nato-suhteisiin tulee, toistaiseksi se on näennäistä. Venäjä ei pääse osalliseksi Naton sotilaallisista suunnitelmista ja ongelmien ratkaisusta, jotka koskevat Naton toimintaa jollakin alueella, ensisijaisesti Euroopassa. Läheisestä yhteistyöstä puhuminen on mahdotonta. Kysymys on erillisistä asiakohtaisista kontakteista sodassa terrorismia vastaan, yhteistyöstä meripelastusoperaatioissa ja kenties yhteisten asetyyppien hankinnoista."  Mitä Suomen lanseeraama ”pohjoinen ulottuvuus” on? "Venäjän ja Suomen osalta kyse on Euroopan unionin resurssien ja mahdollisuuksien hyväksikäytöstä Venäjä-yhteistyön kehittämisessä eri alueilla. Toisaalta kyse on tietenkin Suomen hallitsevien piirien selvästä pyrkimyksestä oman arvovaltansa kohottamiseen. Lähtökohtana oli, että Suomella tulee olemaan näkyvä paikka ”pohjoisen ulottuvuuden” suunnitelman toteuttamisessa." Mitä Venäjällä tapahtuu tänään? "Venäjä on virallisesti lomalla, mutta kulissien takana on käynnissä raaistunut taistelu omaisuuden uudelleen jaosta eri omistajien kesken, taistelu tulevan duuman kokoonpanosta ja kysymys Venäjän tulevasta presidentistä, tarkoitan vuotta 2008. Venäjä on puolirikollinen maa. Taloudellisesti ja poliittisesti voidaan odottaa merkittäviä, vakavia konflikteja."   Olette kirjoittanut, että sotilasliitot kuten Nato laajenevat vain hyökätäkseen tai puolustautuakseen. Mitä tarkoitatte? "Sotilasliitto luodaan joko laajenemistarkoituksessa, aluevaltauksia silmällä pitäen – uusien maiden yhteistä valtaamista ja jakamista varten – tai sitten luonne on puolustuksellinen. Natolla on poliisin rooli. Naton joukot puhdistavat Yhdysvaltain joukkojen toimintakohteina olleita alueita. Nyt tämä tapahtuu Afganistanissa: puhdistus ja roskien vieminen pois. Sama tulee tapahtumaan Irakissa. Se on amerikkalaisten joukkojen periaate: me taistelemme, muut saavat maksaa ja jälleenrakentaa. Myös Kosovo ja Jugoslavia olivat esimerkkejä. Nyt tähän voidaan liittää Irak.   Nato on sotilasliitto, ja sillä on omat potentiaaliset vihollisensa. Kun Venäjällä puhutaan ihmisten kanssa, herää kysymys: jos Natolla ei ole minkäänlaisia suunnitelmia laajentua tai toimia Venäjän suuntaan, miksi Venäjää ei oteta siihen mukaan? Nato näyttelee voimajoukon roolia, joukon jota maailma ikään kuin tarvitsee esim. Afganistanissa. Se oli ensimmäinen tapaus, jolloin Nato toimi oman kohdealueensa ulkopuolella. Meillehän tässä ei ole mitään yllättävää, ottaen huomioon Yhdysvaltain uuden johdon asiakirjat viime vuosina. Melkein joka kuukausi toistetaan sitä, että Yhdysvallat vastaa koko maailmasta ja toimii jokaisella alueella, missä Yhdysvaltain intressien puolustaminen sitä vaatii. Nyt on käynnissä joukkojen siirto, jolloin amerikkalaisia joukkoja ja joitakin Naton osastoja siirretään Venäjän rajan välittömään läheisyyteen." Millä tavoin Naton laajeneminen Viroon, Latviaan ja Liettuaan uhkaa Venäjää ja mitä seuraamuksia sillä on? "Pelkkä Naton laajeneminen sinänsä ei ole uhka Venäjälle tällä hetkellä. Mutta entä myöhemmin? Naton laajeneminenhan merkitsee tukikohtien saamista ilmavoimille ja ilmatorjunnalle. Baltian maihin on asennettu uusia tutkia, jotka voivat tutkia koko ilmatilan ja tarkkailla alueita noin 400–500 kilometriä Venäjän rajojen sisäpuolelle. Georgia käy tällä hetkellä neuvotteluja tiedustelukoneiden päästämisestä Georgiaan. Ne voivat seurata koko maanpäällistä liikehdintää ja ilmatilaa Venäjällä ja Ukrainassa Harkoviin eli Venäjän keskiosien suuriin kaupunkeihin saakka. Päämääränä on kattaa koko Venäjän alue – kaikki mitä siellä tapahtuu, myös maakohteiden tiedustelu – lähellä Venäjää sijaitsevista tukikohdista. Tämä on luonnollista, koska heitä huolettavat ydinaseet, jotka Venäjällä on kätevästi sijoitettu siirrettäville alustoille, joita liikutellaan koko ajan. Jos Venäjällä syntyy kriisitilanne, eräiden amerikkalaisten ja norjalaisten organisaatioiden asiakirjojen mukaan on välttämätöntä siirtää Venäjän alueelle joko Yhdysvaltain tai Naton joukkoja tämän kriisin vastaiseen taisteluun. Tällaisia tilanteita luetellaan yli kymmenen sellaiseen kuvioon saakka, jossa perusteluna voi olla jonkin valtion, tasavallan, alueen tai jopa kaupungin pyyntö tulla apuun, koska he eivät itse selviä tilanteesta. Syy voi olla poliittinen, taloudellinen, ekologinen tai muu. Jotta kriisitilanteista selvittäisiin ja niihin reagoitaisiin, Yhdysvaltain ja Naton joukoilla täytyy olla tukikohta ns. etulinjassa, Venäjän naapurimaissa, jotta voitaisiin toimia koko Venäjällä.   Suomessa on ollut monta kertaa ulkomaalaisia joukkoja, jotka tulivat jatkaakseen itään. Vuosi 1941 on siitä viimeinen esimerkki. Tällä hetkellä Suomi on valkoinen läiskä Venäjän rajalla. Siellä ei ole ulkomaisia joukkoja ja kaikki on rauhallista." Suomessa keskustapuolue nousi oppositiosta valtaan. Miten näette Suomen tulevaisuuden? "Keskustapuolueen tulo Suomen hallitukseen otettiin Moskovassa vastaan positiivisesti sen takia, että Suomen puolueista keskustapuolue on suomalaisin. Se on syntyperältään suomalaisin, se on maaseudun puolue ja sillä on suurin historiallinen kokemus – maaseutuhan kärsi sodissakin eniten. Sillä ei käytännössä ole kumppaneita muissa maissa. ”Irakgate” huomioitiin venäläisissä lehdissä, mutta lukija ei voinut ymmärtää mistä oli kyse. Jos kerran oli ”Irakgate”, niin miksi ei ollut tutkintaa? Tapauksessa rikottiin asiakirjojen salausta koskevia säädöksiä, mutta miksi puhuttiin Irakista? Miksi Suomen politiikan Irak-kysymyksiä ei voitu tuoda julki? Oliko Suomen Irak-politiikka jotenkin kaksijakoista: yksi linja oli hallituksen linja ja toinen annettiin presidentti Bushin tietoon? Tämän takia keskustapuolueen puheenjohtajan eroaminen pääministerin paikalta herätti hämmästystä." Suomessa talvisotaa kutsutaan usein ”Erkon sodaksi”. Mikä on mielipiteenne ulkoministeri Eljas Erkon toiminnasta talvisodan alla? Onko aiheesta löytynyt uusia tietoja? "Erkon arkistot ovat kiinni. Myös monet arkistot Englannissa ja Saksassa ovat suljetut. Nostaisin esiin Mannerheimin roolin ja kehityksen. Viime aikoina on ollut käynnissä Mannerheimin puolustus ja ylistys, myös Venäjällä jopa suuremmassa määrin kuin Suomessa. Mannerheimin toimintaa 1930-luvulla ei tunneta, vaikka hän oli erittäin aktiivinen, matkusteli Saksaan ja Englantiin, keskusteli sotilashenkilöiden ja poliitikkojen kanssa. Hän ei vain hankkinut sotilasmateriaalia Suomen armeijalle tai toiminut puolustukseen liittyvissä tehtävissä. Hän esiintyi joka puolella henkilönä, joka kukistettuaan Suomen sisällissodan ”pelasti” Euroopan kommunismilta. Mutta on kiistaton tosiasia, että kommunismi ei suunnitellut laajenevansa Suomen kautta. Mannerheim tuhosi kaikki asiakirjansa. Tiedämme, että siellä oli paljon jyrkkyyttä Neuvostoliiton suuntaan ja paljon pahaa verta niiden länsivaltojen suuntaan, jotka kannattivat normaaleja naapuruussuhteita. Saksan rooli vaatii tutkimusta eri suunnista: Suomen armeijan kenraalien sotilaallinen koulutus Saksassa, heidän matkansa Saksaan, heidän läsnäolonsa Saksan sotilasoppilaitoksissa, saksalaisten upseerien tulo Suomeen, saksalaisten tiedustelijoiden tulo Lappiin Neuvostoliiton itärajalle, minne he matkustivat säännöllisesti vuodesta 1935 lähtien; sitten on aseistuksen osto Saksasta, sen jälkeen suunnitelmat yhteisestä ekspansiosta Neuvostoliiton alueelle ja Suomen roolista ”uudessa Euroopassa”. Tämä oli ratkaiseva tekijä talvisodan syttymisessä. Luulen, että Eljas Erkko kaikessa sympatiassaan Englantia kohtaan oli silti Saksan paineiden alla. Kaikkein kuvaavin fakta on ulkoasiainministeri Holstin eroaminen, joka oli viimeinen merkki siitä, että Suomi ainakin sotilaallisessa mielessä oli Saksan vaikutusvallan alaisuudessa. Usein kuulee viittauksia siitä, että Akateemisella Karjala-seuralla ei ollut mitään vaikutusvaltaa 1930-luvulla. Mutta kaikkiin valtiollisiin johtaviin asemiin tuli henkilö Akateemisesta Karjala-seurasta. Myös armeijaan tuli tämän seuran kasvatteja. Oikeiston ja äärioikeiston roolia on tutkittu vähän. Minkä verran oikeiston vaikutusta oli, kuinka todellista se oli ja mihin se perustui? On tiedossa, että presidentti Kallio ja vaikutusvaltaiset ryhmät eivät olleet kiinnostuneita mistään suhteiden kärjistämisestä Neuvostoliiton suuntaan. Kun puhutaan talvisodasta kaikessa dramaattisuudessaan ja kömpelyydessään, sillä oli merkityksensä. Jos Hangossa ei olisi ollut tukikohtaa ja jos rajaa Karjalan kannaksella ei olisi siirretty, saksalaiset joukot eivät olisi nousseet maihin Vaasassa ja suunnanneet Lappiin, vaan ne olisivat Hangosta ja Kotkasta suunnanneet eteläistä rannikkoa pitkin Leningradiin, joka olisi ollut vain 32 kilometrin päässä. Mutta nyt piti murtautua läpi Karjalan kannaksella – hyökkäys kesti kaksi kuukautta. Hangon tukikohta tukki pääsyn Suomenlahdelle vuoden 1941 joulukuuhun saakka, tällä oli erittäin suuri merkitys.  Kalastajasaarennon niemimaalla Murmanskin alueella, missä uusi raja kulki, saksalaiset eivät päässeet edes sotaa edeltäville rajoille. Murmanskin merkitys liittoutuneiden tavarantoimituksille Neuvostoliittoon oli ensisijaisen tärkeä. Vaikka Murmanskin rata olisi katkaistu, mikä siis vältettiin, tavarat olisi voitu toimittaa Arkangelin kautta. Kyse on siitä, että Neuvostoliitto vahvisti strategisia asemiaan ja saavutti hyötyä talvisodan ansiosta. Kenties talvisodan tuloksella oli sittenkin ratkaiseva rooli Leningradille, tai kenties koko sodankulun jatkolle, koska tämä rintama joka tapauksessa onnistuttiin pitämään ja lopulta stabilisoimaan." Mutta oliko talvisota ”Erkon sota”? "Kysymys on juridinen. Erkko antoi käskyn lopettaa neuvottelut Suomen hallituksen ja presidentin tietämättä. Siksi se oli Erkon sota. Jos Paasikiven delegaatio olisi jäänyt Moskovaan ja neuvottelut olisivat jatkuneet, jotain olisi kenties saavutettukin. Stalinhan oli jyrkästi suuria aluevaatimuksia vastaan – rajaa olisi siirretty vain 50–70 kilometriä, ei enempää. Viipurista ei edes puhuttu. On olemassa suomalaisten kenraalien ja tutkijoiden todistuksia siitä, että käytännössä tämä ei uhannut Suomen puolustusta Karjalan kannaksella. Kun [Neuvostoliiton salainen neuvottelija] Jartsev eli Rybkin ensi kerran lähetettiin Stalinin toimesta Suomeen, hän sai tehtäväkseen päästä yksimielisyyteen rajojen siirrosta ja saada aikaan sopimus. Enemmästä ei puhuttu. Jälkeenpäin käynnistettiin selvitys siitä, miten Suomen hallitukseen voisi vaikuttaa puolustusmielessä. Kyllä talvisodan historiaan tullaan lähiaikoina vielä jotakin lisäämään. Arkistoja on, mutta ne eivät ole käytettävissä. Kun talvisodan alkamispäivästä tulee kuluneeksi 75 vuotta vuonna 2014, FSB:n arkistot voidaan avata. Siellä on paljon tietoa Suomesta." Tämä haastattelu on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 2004. Toimittajan kommentti: Fjodorovin yli 10 vuotta vanha haastattelu on edelleen ajankohtainen monella tapaa ja sietää uudelleenjulkaista kokonaisuudessaan. Fjodorovin näkemykset kuvastavat uskottavalla tavalla Moskovan virallista suhtautumista Suomeen ja mahdollisiin asiaintilojen muutoksiin. Kukapa meistä ei olisi nähnyt miten juuri informaatiosota Suomessa on lietsottu täyteen Venäjä-vastaisuuteen ja III maailmansodan ensimmäiset taistelut ovat käynnissä Donbassin alueella Novorossiassa ja Ukrainassa. Vastuuttomat ihmiset tekevät jo asioita, jotka johtavat sotaan. Alleviivattakoon tärkeä viesti, että ilman ulkomaisia joukkoja olemme vain "valkoinen läiskä" - Venäjälle mieleinen naapurimaa - joka ei muodosta sille uhkaa. Tämä Nato-mielisten kaaliin siis jälleen kerran: Venäjälle ei pidä olla uhka ja länsirajan puolustus vaatisi todellisilta Suomen ja suomalaisuuden puolustajilta toimenpiteitä. Saavuttamaamme valkoista läiskää ei siis pidä lähteä vaarallisesti värittämään, koska sotilasliitto Naton rooli kolmannen maailmansodan sotavoimana on ollut ilmeinen jo pitkään Moskovassa. Poliittisesti ajankohtainen viittaus Keskustapuolueen menettämään luottamukseen suomalaisena puolueena on hyvä huomio Jäätteenmäki-skandaalin seurauksena. Toisaalta mainittu Ahtisaaren-Lipposen linja, joka on nimenomaan Yhdysvaltojen etujen ajamista, kuten olemme nähneet. Kokoomushallitus onkin vain lisännyt höyryä tähän USA-uskovaisuuteen Kataisen ja Stubbin toimesta. Ahtisaari ja Lipponen ovat puolestaan kovan linjan globalisteja, ja edelleen. On jo nähty, ettei oppositiosta hallitusjohtoa kärkkyvä globalisti, Sipilä, tuo mitään muutosta. Poimintoja voisi tehdä lisää, mutta todettakoon yleisesti, että Venäjän geopoliittinen asiantuntemus on korkealla ja hereillä olevalla tasolla, jossa Moskovaa ei yllätä mikään lännen Moskovaa vastaan suuntaama hajautusyritys. Rauhantilan takana tietämys maailmansodan nousevasta myrskystä on ollut jo pitkään voimakas. Venäjän valmistautumiselle puolustustaisteluun on siis jo vuosikymmenien tausta. Länsi voikin hyökätä itään vain suoraan sotilaallisiin, poliittisiin tai taloudellisiin ansoihin. Ja niinhän olemme jo nähneet tapahtuneen. Tärkeintä suomalaisille onkin pitää Karjala-haihattelijat kurissa, ymmärtää geopoliittinen asemamamme ja taistella USA-mielisen valtaeliitin julistamaa informaatiosodan hyökkäystä vastaan - puolustaa omia mielipiteitämme. Suomalaiset ovat antaneet tuhoisan lännen viihteellistetyn sotapropagandan tuudittaa vaaralliseen Ruususen uneen eikä valppaita liittoutumattomuuden, perustuslain ja itsenäisyyden puolustajia ole tänään yhtään liikaa. Herätä itsesi ja läheisesi, totaalisen sodan myrsky on jo noussut! Lopuksi ajankohtainen toimittaja- ja tutkijavinkki: Nyt on vuosi 2015 - Talvisotaa koskevat arkistot Venäjällä odottavat Fjodorovin mukaan tänään avautuneena kunnollisia paljastuksia ja tutkintaa. Kenties kunnollinen historian tutkimus ja siitä kertominen voisi pelastaa yhä vakavammin uhatun suomalaisuuden ja alueellisen rauhan - auttaa meidät riippumattomaan erillisasemaan idän ja lännen törmäyksen nopeasti pahentuessa? Janus Putkonen Lähde: http://antifasistit.blogspot.fi/2009/02/vladimir-fjodorov-suomen-armeija-on.html