Islannin ja Suomen talousraportit talousdemokraattien syynissä: Mistä lääkkeitä?

Talousdemokraattien kannannotto 'Erilaisia pohjoismaisia talousraportteja: lääkkeitä oireisiin vai taudinaiheuttajaan?' asettaa Suomen ja Islannin talousraportit vastatusten ja tasaiselle. Talousblogi: Patrizio Lainà 27.4.2015, Verkkomedia.org Islannin ja Suomen talousraportit talousdemokraattien syynissä: Mistä lääkkeitä? Islannissa ehdotetaan rahanluonnin siirtämistä valtion tehtäväksi, kun samaan aikaan Suomessa ehdotetaan laman aikana kysynnän heikentämistä palkkamaltin ja julkisen sektorin menoleikkausten avulla, ja toisaalla elvyttävämpää talouspolitiikkaa. Viime viikon tiistaina 31.3.2015 Islannin pääministerin Sigmundur Davíð Gunnlaugssonin toimisto julkaisi tiedotteen pääministerin tilaamasta raportista ”Monetary Reform - A better monetary system for Iceland” (suom. Rahareformi – Parempi rahajärjestelmä Islannille). Edistyspuolueen Frosti Sigurjonssonin vetämän työryhmän raportti suositteli jatkotutkimuksia Islannin mahdollisuuksista toimeenpanna ”Täyden rahan” (sovereign money) järjestelmä. Täyden rahan mallissa valtion omistama keskuspankki luo rahan ”velattomasti” valtiolle (valtio velkaantuisi vain itselleen) ja parlamentti päättää miten rahat käytetään. Ehdotuksen mukaan valtiolla olisi yksinoikeus rahanluontiin, joten yksityiset talletuspankit menettäisivät kykynsä luoda velkarahaa tyhjästä. Keväällä 2015 julkaistiin myös Suomessa talousraportti ”Strategia Suomelle”, joka on myöskin pääministerin tilaama. Raportin sisältö on kuitenkin huomattavasti tutumpi kuin islantilaisen. Raportin laati Ruotsin entinen kokoomuslainen valtionvarainministeri Anders Borg ja valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) ylijohtaja Juhana Vartiainen, joka oli kokoomuksen kansanedustajaehdokas kevään eduskuntavaaleissa. Raportissa ehdotetaan rakenneuudistuksia palkkamaltin ja sosiaaliturvan leikkauksien kautta. Raha ja talous -blogin Lauri Holappa ja Jussi Ahokas ovat jälkikeynesiläisinä taloustieteilijöinä kritisoineet leikkauspolitiikkaa, joka unohtaa kokonaiskysynnän merkityksen taloudessa. Leikkauspolitiikka siis pikemmin kasvattaa työttömien määrää ja valtion talousongelmia kuin vähentää niitä. Sosiaali- ja terveysalojen kattojärjestön Sosten pääekonomistina toimiva Ahokas ja Helsingin yliopiston politiikan ja talouden tutkimuksen laitoksen tutkija Holappa julkaisivat 1.4.2015 talousraporttinsa ”Ankeudesta aurinkoon”. Raportissaan Ahokas ja Holappa ehdottavat 4 miljardin euron velkaelvytystä ja veronkevennyksiä talouden piristämiseksi menoleikkausten sijaan. Suomalaisessa talouskeskustelussa on vuodesta toiseen saatu kuulla valtiontalouden ja hyvinvointivaltion kannalta vaikeiden poliittisten päätösten välttämättömyydestä. Vaikka yhteisöveroakin alennettiin ja lapsilisiä leikattiin, ei taloudessa ole tapahtunut mitään lupaavaa, päinvastoin alamäki on jatkunut. Raha ja talous -bloggaajien menestys vaihtoehtoisena talousnäkemyksenä on tärkeä ja tervetullut, mutta velka kuulostaa aina velalta suurelle osalle suomalaisia. Suomen kannattaisi tutustua Islannin talouskehitykseen ja -keskusteluun tarkemmin. RAHAREFORMIN VAIKUTUKSISTA Vertailussa Islannin kanssa on mielenkiintoista, ettei Suomessa koskaan tapahtunut välitöntä rajua talousromahdusta, kuten Islannissa vuonna 2008, vaan meillä on hiljalleen lasketeltu talousennusteitten mennessä pieleen odotetusti. Sekä Borgin ja Vartiaisen että Holapan ja Ahokkaan raportit pyrkivät lieventämään talouskriisin oireita lyhyellä aikavälillä omista näkökulmistaan oikealta ja vasemmalta. Islanti selvisi talouskriisistään Holapan ja Ahokkaan linjan mukaisella talouspolitiikalla. Talouskriisistä selvittyään Islanti on lähtenyt etsimään lääkettä tautiin, joka on talouskriisien syntymisen takana, eli ns. ”Boom & Bust” -kierteeseen. Islantilainen raportti suositteleekin rahareformia perustellen sitä talouskriisien ennaltaehkäisemisen ja talouden demokratisoinnin näkökulmista.   "Rahanluonnin ollessa valtion omistaman keskuspankin kontrollissa yksityisten talletuspankkien sijaan on arvioitu, että tuhovoimaltaan erilaisilta talouskriiseiltä (joita islantilaisen raportin mukaan on ollut keskimäärin 15 vuoden välein vuodesta 1875 lähtien) voitaisiin suuremmalla todennäköisyydellä välttyä. Ja, kun raha luotaisiin lähtökohtaisesti valtion käytettäväksi, demokratialle syntyisi todellista uutta tilaa." Nykyisin talouspolitiikassa on kyse niukkuudesta ja budjettikurista. Rahareformin jälkeen oikeisto ja vasemmisto voisivat toteuttaa politiikkaansa vapaammin. Oikeistolainen vaatimus valtionvelan vähentämisestä ei enää tarkoittaisi rajua rahan vähentämistä taloudessa (samalla laman syventämistä) eikä vasemmiston ehdottamia valtion investointiohjelmia tai esimerkiksi perustuloa tarvitsisi kattaa ulkomaisella velalla tai velalla, jossa valtio maksaa yksityiselle sijoittajalle korkoa veronmaksajan kukkarosta. Verotuksen merkitys voisi myös muuttua. Rahareformin myötä verotulojen merkitys valtion talouden ylläpidon kannalta vähenisi. Verotuksesta voisi vähitellen tulla keino kansalaisten ja yhteiskunnallisten toimijoiden kannustamisessa toiminnassaan oikeudenmukaisuuteen ja vastuullisuuteen. Tämä kelpaisi varmasti kaikille. Esim. haittavero saastuttavissa polttoaineissa ja tupakassa säilyisi, mutta arvonlisäveroa sekä monia muita veroja voitaisiin paljon nykyistä helpommin laskea. Vaikka rahareformi poistaisi talletuspankeilta velkarahan luontikyvyn (tyhjästä), pankit saisivat jatkaa toimintaansa uudessa järjestelmässä. Pankit tarjoaisivat jatkossakin palveluitaan, myös lainanantoa. Ainoana erotuksena olisi täysvarantovaatimus. Uudistuksen jälkeen pankit voisivat lainata vain olemassa olevia sijoitettuja varoja, mutta esimerkiksi laskusuhdanteessa valtio tai keskuspankki voisi täydentää varantoja yrityslainojen mahdollistamiseksi. Rahareformin jälkeinen maailma on vielä utopia, mutta kehitys Islannissa vaikuttaa siltä, ettei utopia ole ehkä niin kaukana todellisuudesta. Suomalaisella poliittisella kentällä talousraportteineen on paljon opittavaa Islannista. Raha on toistaiseksi velkaa, mutta kyse on lopulta sopimuksesta. Entä jos raha todella olisikin täyttä rahaa, jonka valtio takaa luotettavaksi talouden instrumentiksi, eikä se edellyttäisi yhteiskunnallista velkaantumista tai siitä aiheutuvia säännöllisiä talouskriisejä? Suomen Talousdemokratia ry Patrizio Lainà, puheenjohtaja Toimitus @ 27.4.2015 20:37