Suomen geopoliittinen paitsio: Lännen Pohjoinen rintama kohti Venäjää | |||||||||
 |
Paitsio on joukkuepeleissä (Länsi vs. Venäjä) esiintyvä tilanne, jossa joku (Suomi) hyökkäävän joukkueen (Nato) pelaajista on sääntöjen vastaisesti sijoittunut liian lähelle vastustajan (Venäjän) päätyrajaa. Suomen geopoliitiinen asema on vaarallinen: Shakkilaudalla teesiä vasten puskettu antiteesi.
Pääkirjoitus: Janus Putkonen, päätoimittaja
30.4.2015. Verkkomedia.org
Suomen geopoliittinen paitsio: Lännen Pohjoinen rintama kohti Venäjää
Palasin yli vuoden mittaisen ulkomailla oleskeluni jälkeen hetkeksi Suomeen suoraan Donbassin konfliktialueelta entiseltä Itä-Ukrainan alueelta Novorossiasta. Käynti Suomessa oli osaltaan yhtä opettavainen kuten vierailu konfliktialueella Donetskissa, jossa sain kokea ja nähdä ensikäden vaikutelman jo Euroopassakin raivoavasta geopoliittisesta myrskystä ja erityisesti sen tuhovoimasta. Suomi juhlii tänään Vappua, mutta minä en näe juhlinnalle aihetta.
Kokemukset Euroopassa vierailusta eivät ole olleet järin miellyttäviä, mutta juuri siksi niiden välittäminen tuntuu erityisen tarpeellista. Ne olivat kuitenkin hyvin opettavaisia. Olen tarkkaillut metsää, ja sitten nähnyt puita metsästä käsin. Sen mitä näin ja koin vahvisti epäilyksiä ja tietoisuutta siitä miten olen arvellutkin asioiden olevan. Silti huomiot eivät voineet olla järkyttämättä, onhan kyseessä Suomen ja koko Euroopan kohtalo.
Suomessa ei ymmärretä alkuunkaan Donetskin todellisuutta ja sitä tosiasiaa, että kolmas maailmansota on jo sytytetty venäläisen maailman ja Lännen välillä. Kyse on enää vain eskalaatioista, niiden hallintakyvystä, nopeudesta ja vaikutusalueista. Vaarana on jatkuvasti hallitsematon eskalaatio myös globaalilla tasolla, mutta mikään hallitsematon kaaos ei ole vielä toistaiseksi uhka maailmansodan asetelmasta huolimatta. Uhat kuitenkin kasvavat.
Aivan kuten globaali geopoliittinen konflikti ideologisen lännen hegemoniavaatimuksen ja idän multipolarismin välillä on pysynyt alueellisena Donbassin alueella, se on pysynyt rajoitettuna toistaiseksi myös muilla vastakkainasettelun rintamilla, kuten Lähi-idässä ja erityisesti Syyriassa. Taistelua käydään useilla eri rintamilla samoista perussyistä ja todelliset osapuolet konflikteissa ovat lännen sekä idän valtaliittoja, osallistuvat tai jättävät he sitten osallistumatta varsinaisiin aseellisiin taistelutoimiin kansallisilla armeijoillaan.
Sota on aina politiikan jatkamista voimakeinoin.
Valtamedian vaikeneminen geopoliittikasta - todellisen tilanteen vaikeneminen, väitteet ja syytökset ovat vaivuttaneet suomalaiset vaaralliseen uneen. Olemme vaarassa joutua kansallisesti ei ainoastaan ryöstetyksi vaan myös raiskatuksi.
Suomessa kulkiessa helppo havaita, että valtaväestö elää vaarallista "Ruususen unta" viihteellistetyn median ja valheellisen turvallisuuden tunteen ympäröimänä. Kuvitellaan petollisesti, että maamme geopoliittisesti merkittävässä sijainnissa me muka olisimme tai voisimme olla turvassa Eurooppaan nostatetulta vastakkainasettelun myrskyltä - jopa ottamalla yhä voimakkaamman osapuolen roolin Venäjää vastaan.
Leimaa antavaa keskustelulle on, että vallitsevia tosiasioita ei tiedosteta ja asiat esitellään valtamediassa asiayhteyksistään irroitetusti. Tärkeimmät aiheet vaietaan ja tapahtumissa jätetään käsittelemättä syy-yhteydet. Kyseenalaistaminen puuttuu lähes kokonaan ja suomalaiset ovat unessaan kuin kirurgisen pakkosyötön letkuissa. Olemme informaatiosodassa, valtavan propagandakampanjan kohteena, mutta hyökkääjä ei suinkaan ole ulkoinen vaan sisäinen hallintokoneistomme.
Vaalitulos käydyissä Suomen "endgame-vaaleissa" oli voitto eliitin globalisteille ja heidän valeoppositioilleen, jotka ovat leiskauttaneet koko valtaliittonsa verkoston avulla Euroopan yhä vaarallisempaan turvallisuuspoliittiseen tilanteeseen. Itsenäisyyteensä ja kansallisiin intresseihin perustavan Venäjän syyllistäminen väittein ja syytöksin ei hetkauta tiedostettua faktista asiaintilaa, mutta suomalaisiin tämä propagandapeli näyttää uppoavan, eikä vaalituloksessa havaittu kaivattua kunnollista kapinaliikettä maatamme uhkaavia sodanlietsojia vastaan.
Henkilökohtaisesti irtisanoudun vaalituloksesta ja hylkään moisen lumedemokratian sopupelin. Miten tahansa vaalien virallista tulosta katsoo, se on vahingollinen suomalaisuudelle ja varsinkin Suomen valtiolle itsenäisenä instituutiona. Eliitti pitää erityisen tiukkaa perslenkkiotetta valtamedioineen, eikä siinä ole Suomen perustuslain kannalta mitään hyväksyttävää.
Siis että jokin vieras meidät pelastaisi, ellemme tekisi sitä itse? Ikään kuin venäläistä maailmaa ja Kiinaa vastaan voisi olla sotilaallisia ratkaisuja, jotka voisivat mitenkään olla muuten kuin täydelliseksi tuhoksi näiden ylivoimaisten jättiläisten lähialueille?
Maatamme hallitsevista globalisteista olisikin jokaisen syytä tietää oleellinen, ettei heillä ole kotimaata, eivätkä he tunnusta sellaista. He katsovat hyödynnettäviä mahdollisuuksia ja oman edun tavoittelun asemiaan sekä organisaationsa avulla ylikansallisesti ryöstettäviä sekä orjuutettavia talousalueita. He pelaavat omaan ja erityisesti länsipankkiirien taskuun. He uhraavat taloustappamisellaan Suomen valmiiksi seuraavaan hajautuksen vaiheeseen.
On painotettava, että länsimaalaisen kannalta toiveajatteluun ei ole syytä uppoutua, siis ei enää päivääkään, varsinkaan Lännen puskuriksi itään työnnetyssä Suomessa. Myrsky on jo noussut ja faktinen asiatietous viittaa siihen, että Suomea osaltaan konsensuksellaan johtava harvainvaltainen poliittinen eliitti tietää tarkkaan millaisen venäläisen ruletin he ovat aloittaneet Lännen intressien puolesta maamme ja suomalaisuuden kustannuksella.
Vaalikeskustelut: Elämää Ruususen unessa
Vaikka televisiouutiset toistavat päivittäistä "Venäjä-uhkaansa", sotahaukat kehittelevät yhä edelleen mitä absurdeimpia väitteitä milloin Venäjän interventioista, sotilaallisista toimista, ilmatila- ja merialueloukkauksista, ja maamme sotilaallisista valmisteluista kerrotaan jopa iltauutisissa, silti eduskuntavaalien alla käyty poliittinen keskustelu pakeni mitättömiin toisarvoisuuksiin, joilla ei lähestyvän poikkeustilan kannalta ole mitään merkitystä.
On syytä muistaa sotahistoriasta, että jokaista varsinaista aseellista konfliktia edeltää aina informaatio- ja taloussodan toimet. Ne toimet ovat käynnissä kohti Venäjää ja Venäjän ulkoministerin mukaan niin tapahtuu nyt ennennäkemättömän kampanjan voimalla. On syytä tiedostaa, että jokainen Lännen käymä sota 1900-luvun alusta alkaen on käynnistetty provokaatioilla - valheellisella valtioterrorilla - valehyökkäysten lietsomalla propagandalla.
Lue myös: 'Sanotaan vain että olemme hyökkäyksen kohteena ja syyllistetään pasifisteja' - Herrman Göring
Keskustelu Suomen Nato-jäsenyydestä on pelkkää eliitin harhautusta, koska Suomi on nykyisellään täysiverisesti Naton alusmaa viime vuoden syyskuussa allekirjoitetulla isäntämaasopimuksella. Onko faktaa todella vaikea hyväksyä, että elämme sotilaallisesti ja poliittisesti miehitetyssä maassa?
Mutta faktat eivät näyttele roolia kansallisessa unitilassa, joka silmissäni vaikuttaa pelkältä tuhoisalta painajaiselta. Kansalaiset on ohjattu kannattamaan asioita, jotka johtavat sotaan.
On mainittava henkilökohtaisella kunnioituksellani, että onneksi sentään IPU:n puheenjohtaja Antti Pesonen näytti muista puoluejohtajista poiketen ja rohkeasti ääneen tiedostavan maassamme vallitsevan tilan, että Suomi on "hätätilassa". Uskon, että todellinen vasemmisto Suomessa ajattelee samoin, kuten hienot ihmiset SKP:ssä ja STP:ssä.
Muistakaa tämä asiaintila kun etsitte lähitulevaisuudessa valtiomiestä - esitätte kysymyksiä ja tarvitsette vastauksia - havaitessanne hätätilan elämässänne. Muistakaa kääntyä silloin asiamiehen sijasta valtiomiehen puoleen, joka on osannut hätätilaan varautua ja siitä varoittaa. On ymmärrettävä, etteivät sairaudet parane tukeutumalla sairauksien aiheuttajiin, kuten nyt tapahtui surullisella tavalla Suomen eduskuntavaaleissa, jossa Suomen taloustappamisen kohti laajempaa tuhoaan annetaan jatkua - kansalaisten mandaatilla.
Taloustappamisesta - Totuus EU:n velkakriisistä - John Perkins 17.6.2011 Verkkomedialle:
Suomen paitsiotilanne ja Lännen "Atlanttinen Ratkaisu"
Suomella on merkittävä globaali geopoliittinen sijainti idän ja lännen vastakkainasettelun tilanteessa ja nähtävissä on pelikentän roolitus, jossa meille on osoitetty varsin karu pelitehtävä globaalilla suurella shakkilaudalla, koska samaan aikaan huomaamme, että olemme hyvin vaarallisesti paitsiossa, joka päinvastoin kuin muissa Lännen "Pohjoisen rintaman" maissa ("Operation Atlantic Resolve", alias "Barbarossa 2.0") on erityisen huono ja vaarallinen pelaajan itsensä - Suomen ja suomalaisuuden - kannalta.
Nykyisessä geopoliittisessa vastakkainasettelun asetelmassa suomalaiset pakotetaankin valitsemaan kansallisesti huonon ja erittäin huonon vaihtoehdon väliltä.
Meillä saattaisi olla jäljellä omaa ratkaisukykyä ja aikaa siihen, mutta Suomen puskeminen paitsioon Venäjää vastaan jättää siihen jatkuvasti vähemmän mahdollisuuksia. Lännen valtaliiton suorittamaan puskemiseen reagoimatta jättäminen tulee taas aiheuttamaan nykyisessä asetelmassa "worst case scenarion" - kansallisen erillisssodan Venäjää vastaan.
"Paitsion seurauksena peli tyypillisesti keskeytyy ja paitsiotilanteen aiheuttaneelle joukkueelle (Nato) tuomitaan kyseisen pelin sääntöjen edellyttämä rangaistus, kuten pelivälineen (Suomi) menetys vastajoukkueelle (Venäjälle)."
Ymmärtääksesi geopoliittisen teesin ja sen anti-teesin merkityksen, lue ylläkirjoitettu vielä uudestaan, koska Lännen valtaliiton kannalta "pelivälineen" (Suomen) menetys Venäjälle antaisi Natolle juuri sen kipeästi tarvitseman syyn voimistaa koko Länsi-Euroopan ja muiden Pohjoisen rintaman maiden (Pohjoismaat ja Baltia) siirtymisen sotatalouteen - kohti varsinaista tavoitettaan Venäjää vastaan.
Pohjoisen rintaman konfliktissa Suomella tai suomalaisuudella ei ole nähdäkseni lopputuloksellista merkitystä ja painotan, että tavoiteltua Euroopan sota-ajan mobilisaatioita ei olla saatu aikaan yrityksistä huolimatta Keskisellä rintamalla Ukrainassa - provosoimalla Venäjää, joka välittömästi uhan noustua suojasikin kansallisen intressinsä - Sevastopolin Krimin niemimaalla ja jättäytyi provosoitumatta jatkoselkkauksiin.
"The United States is demonstrating its continued commitment to collective security through a series of actions designed to reassure NATO allies and partners of America's dedication to enduring peace and stability in the region, in light of the Russian intervention in Ukraine."
Ihmiskunnan historia kirjoitetaan geopoliittisten tavoitteiden ja suunnitelmien seurauksena. Vallan suunnitelmat onnistuvat tai ne epäonnistuvat, osin taikka kokonaan, riippuen toimista, vastatoimista ja niiden tehokkuudesta. Yleensä historian ovat kirjoittaneet yksin voittajat.
Viittaan armeijassa oppimaani sodankäynnin sääntöön, kunnioittamaltani Kaartin yliluutnatti Mäntylältä: "Sodassa voittaja on se, jonka suunnitelmat menevät vähemmän pieleen". Kaikilla ne siis menevät pieleen, koska sodassa taistelut tuottavat aina arvaamattomia tuloksia ja sodankäynnissä vaikeasti hallittava "kitka" vaikuttaa lopputuloksiin. Näin ollen minkään ennustuksien tekeminen sodista on silkkää mielen köyhyyttä.
Kuten totesin, vaikka Länsi menettäisi shakissa Venäjää vastaan nyt paitsioon pelaamansa Suomen, strategit Washingtonissa hieroisivat käsiään provokaationsa onnistumisen johdosta ja siitä käsiinsä tipahtaneesta lyömäaseesta, jolla Suomen kohtaloa voitaisiin käyttää pelotteena länsimaiden kansoille informaatiosodassa: "Olemme Venäjän hyökkäyksen kohteena!".
Tapahtumilla on aina seurauksia, jotka tuottavat toivottuja jatkoseuraamuksia riippumatta pelilaudan tuloksesta. Joskus pelin jatkumisen kannalta on ainoastaan oleellista, että uusia siirtoja tehdään ja toimintaa pidetään yllä vaikka täysin hulluin ja tuhoisin tavoin, kuten Britannia teki toisessa maailmansodassa Winston Churchillin painostaessa toimia vuosien ajan ennen ensimmäistä brittien järkevää operaatiota El-Alameinissa Pohjois-Afrikassa.
Eikä vallanpitäjien siirtoihin - valloittamisiin - pyrkivien strategioiden onnistumisen kannalta oleellista olekaan se mitä yksittäiselle pelaajalle tai edes koko rintamalle tapahtuu. Hyökkäykseen ryhtyminen on Lännen osoitus uhrivalmiudestaan globaalin hegemonian saavuttamiseksi ja sitä ylläpidetään ja odotetaan myös paitsioon pelatulta Suomen kansalta, joka onkin jo saanut maksaa korkeinta hintaa niin informaatio- kuin taloussodassa Venäjää vastaan.
Lännen hegemonia-tavoittelun kannalta on merkitystä siis ainoastaan sillä mitkä ovat Euroopan Pohjoisen rintaman tapahtumien kokonaissseuraamukset koko Euroopan näyttämölle ja miten pelattu tilanne kyetään hyödyntämään globaalilla suurella shakkilaudalla. Tärkeintä lienee luoda voimia sitova sotilaallinen uhka ei ainoastaan yhteen (kuten Sevastopol Krimillä) vaan peräti kolmeen Venäjän elintärkeäön kansalliseen intressiin - se tapahtuu Suomen avulla ja kautta.
Pohjoinen, keskinen ja eteläinen rintama Venäjää vastaan
Vaikka Lännen keihäänkärjessä on tänään tavoite Venäjän alistamisessa omaan tahtoonsa, todellinen päätavoite Lännellä globaalin hegemonian saavuttamiseksi on ja tulee myös olemaan Kiinan vastaisissa toimissa. Venäjän eristäminen on kuitenkin jo epäonnistunut, koska yhdessä venäläisen maailman kanssa Kiina on strategisesti kiinnittynyt Venäjään. Erityisesti, heillä on yhteinen ideologia itsenäisten valtioiden maailmanjärjestyksestä: multipolarismista.
Mikään ei kuitenkaan viittaa siihen, että valtavaan velkakuplaansa korviaan myöten sitoutunut Länsi luopuisi tavoittemasta maailmanlaajuista rahanluontioikeutta länsipankkiirien intressien mukaan. Koitan seuraavaksi lyhyesti tiivistää oleellisen globaalista tilanteesta, jotta suomalaiset näkisivät paitsioasemansa laajassa ja ratkaisevassa geopoliittisessa mittakaavassa.
Eurooppa on Lännen geopolitiikan yksi suurista näyttämöistä. Muita merkittäviä näyttämöjä on muotoutunut Aasiaan, Lähi-itään, Keski-Aasiaan, Afrikkaan ja Arktiselle. Länsivallat (USA/EU/ISRAEL) haastaa kaikilla näyttämöillä globaalin hegemonian vaatimuksellaan Venäjän ja Kiinan strategisen liittouman maailman moninapaisuuden (multipolarismi) puolesta.
Lännen Euroopan näyttämön pohjoisen rintaman astinlauta itään on ensijaisesti Suomi. Tämä karttaharjoitus on meille jo historiasta tuttua. Venäjän vastaisen keskisen rintaman astinlauta on ensisijaisesti Ukraina ja eteläisellä rintamalla keihäänkärki on Georgiassa.
Katsoessasi karttaa näet Lännen rintamien painopisteiden sijoittuvan Euroopassa Venäjän sotilasalueiden mukaisesti - Läntinen ja eteläinen Venäjän sotilasalue, sekä lisäksi Venäjän pohjoinen laivasto Murmanskissa:
Kolme rintamaa ja niiden yhteinen Nato-nimittäjä
Geopoliittisella pelilaudalla Lännen ja Venäjän kannalta Suomi tarkoittaa käytännössä kolmea hallitsevaa Venäjän intressiä: Pietaria, Murmanskia ja Kalingradin yhteyksiä. Suomi on sinänsä arvoton valloille, mutta se miten lähellä me olemme Venäjän tärkeitä intressialueita ja yhteyksiä nostaa maamme geopoliittista merkityksen huippuunsa. Suomen läheinen sijainti mahdollistaa painostuskeinon Venäjää vastaan, jota Moskova ei voi sivuuttaa.
Jokaisella Venäjän vastaisen rintaman ensisijaisella valtiolla on poliittinen ja sotilaallinen yhteinen nimittäjä: Natolle alisteinen kumppanuusohjelma. Kyseessä on siis Naton tietty osajäsenyys, joka takaa sotilasliitolta poliittista "tukea ja ohjausta", mutta ei anna mitään virallista statusta ja erityisesti, turvallisuustakuun 5. artiklaa.
Suomelle kyse on siis Naton isäntämaasopimuksesta, joka allekirjoitettiin Walesissa syyskuussa 2014 ja jonka puitteissa Länsi voi lietsoa käyntiin konfliktin, mutta ei ole siitä vastuussa koko Lännen sotilasliiton voimalla. Eteläinen ja Keskinen rintama ovat jo olleet konfliktissa Venäjää vastaan tai herkistettynä sellaiseen, joten ainoastaan Pohjoinen rintama odottaa enää todellista avautumistaan.
Lähiaikojen kehityksestä päätellen ja mm. presidentti Sauli Niinistön Puolan vierailun "sokka on irti" -lausunnosta päätellen rintaman avautuminen lähestyy. Niinistön Puolan presidentille lahjaksi antama Terijoki-kartta kertoo osuvasti voimallisen provokaation aikomuksista ja "Suur-Suomen" rakentajat nostavat jälleen päätään kuuliaisina Lännen Pohjoisen rintaman joukkoina.
Tuntematta globaalin hegemonian tavoitesuunnitelman etenemisen faktista asiaintilaa on vaikea arvioida kuinka paljon Euroopan näyttämön tarkoitus on aiheuttaa sotilaallista tuhoa Venäjälle, mutta erityisesti on odotettavissa, että ainakin tarvitaan Venäjän sotilaallisten kykyjen väkivaltaista tiedustelua jollain rintamista. Eli toisin sanoen, joku Lännen pelaajista syötetään "idän karhulle", jotta muut pelaajat oppisivat tuntemaan karhun iskukyvyn luonteen, Venäjän heikkoudet ja vahvuudet.
Toistaiseksi Euroopassa saattaa olla kysymys vain Venäjän heikentämisestä ja maan asevoimien sekä Moskovan poliittisen liikuntakyvyn sitomisesta sen omille lähialueille. Tämä tarkoittaa kylmän sodan kaltaista "rautaa rajalle" ajanjaksoa, jolloin varsinaiset sotilaalliset ratkaisut hegemoniatavoitteisiin haetaan muilla näyttämöillä, kuten Lähi-idässä, Afrikassa ja Keski-Aasiassa. On muistettava, että suunnitelmia on varmasti monia, ja myös päällekkäin.
Lännen poliittinen tavoite Euroopassa on ilmeinen: Saksan ja Venäjän irroittaminen toisistaan, kuten analyytikot ovat arvioineet laajasti Washingtonin tavoitteita Euroopassa, joka saattaa olla jopa perimmäinen syy idän ja lännen välisen puskurilinjan sotilaalliselle vahvistamiselle. Saksan sooloilu suhteessa Venäjään saattaisikin romauttaa koko länsikoalition. Tämä toisaalta viittaisi siihen, että ratkaisut Venäjää vastaan haettaisiin toisilla globaaleilla näyttömöillä.
Kuluneen vuoden aikana nähdyt Lännen sotilaalliset valmistelut Venäjää vastaan sen lähialueilla ja erityisesti Itä-Euroopassa eivät kuitenkaan viittaa diplomaattiseen Venäjän eristämiseen vaan erityisesti sotilaallisiin ratkaisuihin pyrkimiseen ja tapahtumia taaksepäin seuraten päädymmekin helposti vuoteen 2007, jolloin Yhdysvallat käynnisti Venäjän vastaisten ohjusjärjestelmien rakentamistoimet Itä-Euroopan alueelle. Tämä ryhtyminen ainakin valpasti Venäjän puolustuksen.
Paljastuksia lännen sotilaallisista aikeista Venäjää vastaan on vuotanut runsaasti vuosien aikana eikä näin ollen nykyisessä tilanteessa ole sinänsä mitään yllättävää. Todettakoon, että tämän vaaran ja vakavan informaatiosodan tilanteen takia myös Verkkomedia on perustettu 2011.
Vastausta Lännen hyökkäyssuunnitelman todelliselle luonteelle tiedetään tuskin Kremlissäkään, koska uhka voisi olla todellinen vain uskottavalla tavalla. Länsi pyrkii siis varmasti luomaan uskottavaa uhkaa Venäjän puolustukselle kaikilla Euroopan näyttämön rintamilla pohjoisesta etelään ja kasvavissa määrin. Se tuleekin vaikuttamaan Suomeen vielä kaikin tavoin.
Georgian merkitys ratkeaa Lähi-idän tilanteen kokonaiskehityksessä, koska ns. "Armenian käytävä" on määritetty kulkemaan Georgian lävitse suoraan Iranin ja Syyrian yhteyteen. Tarve Venäjälle tälle käytävälle ja toisaalta Georgian asevoiman voimistamiselle Naton toimesta ovat suoraan sidoksissa toisiinsa. Tilanteeseen vaikuttaa se, että vuonna 2008 Georgia otti jo kertaalleen voimallisesti takkiin Venäjältä hyökkäyksesssään YK:n rauhoittamalle alueelle Etelä-Ossetiaan ja Abhasiaan, eikä siitä olla edelleenkään toivuttu.
Mikä tärkeintä, Etelä-Ossetia ja Abhasia luovat Eteläiselle rintamalle Venäjää suojelevan uuden teesin, joka estää Georgiaa, anti-teesiä, toimimasta kansallisesti Venäjää vastaan. Tosiasiassa tämä asiaintila suojelee sekä georgialaisia että venäläisiä sodan kauheuksilta.
Asetelmaan liittyvän koko Lähi-idän näyttämön kannalta oleellisinta kuitenkin on, että koska Venäjän tukeman Syyrian kansallista luhistumista ei olla saatu aikaiseksi Lännen voimallisista pyrkimyksistä huolimatta, jotka aloitettiin ns. "Arabian kevään" varjolla, laajempaa Lähi-idän päätavoitetta Lähi-idän alueellisen hegemonian saavuttamiseksi: Iranin alistamista Lännen tahtoon, ei ole kyetty käynnistämään. Polku Persiaan kun vie Damaskoksen kautta.
Lännen kannalta Venäjän asevoimien sitomistavoitteen tarpeen puolesta on edelleen huomioitava, että vuonna 2014 Lännen tuella Kiovassa tapahtunut vallankaappaus ja sitä seurannut aseellinen konflikti on suoraa jatkoa kesällä 2013 epäonnistuneesta invaasion yrityksestä Syyriassa, jossa Länsi pakotettiin peräytymään hyökkäysaikeista Venäjän poliittisten ja sotilaallisten vastatoimien seurauksena. Levottomuudet masinoitiin käyntiin vain reilu kuukausi Lännen kokeman "nöyryytyksen" jälkeen Maidan-mellakoissa.
Venäjä on päinvastoin kuin Länsi säilyttänyt laajemman rauhantilansa käytännössä koko 2000-luvun ajan, joka mahdollistaa tänään sen armeijalle, ilmavoimille ja laivastoille globaalin liikehtimiskyvyn. Tämä onkin Lännelle ongelma globaalia hegemoniaa tavoitellessaan ja Ukrainassa onkin nähty Lännen ankara tarve provosoida Venäjä konfliktiin lähialueelleen. Se kun ainakin sitoisi Venäjän voimia, ja samalla vapauttaisi Lännen käsiä toisaalla.
Mutta Ukrainassakin suunnitelmat ovat menneet pahasti pieleen: Sevastopol suojattiin poliittisin toimin välittömästi perustuslain vastaisen vallankaappauksen seurauksena ja aikomus lietsoa Ukraina sotilaalliseen konfliktiin Venäjää vastaan on juuttunut veriseksi sisällissodaksi vastavoiman kasvettua venäläisestä maailmasta Donbassin alueelle. Syttyi siis Venäjää suojeleva sisällissota - "teesiä" suojelee nyt Novorossian aluejoukkojen Donbassiin muodostama "uusi teesi".
Elämme voimakkaasti uudesti polarisoituvaa aikakautta, jolloin sodanjohtoa harjoittava Pentagon pyrkii asettamaan tarvittaessa kaikki muut anti-teeseiski paitsi sen omat pääjoukot. Ennen niiden käyttämistä tarvitaankin hajautusta, tiedustelua ja Lännen kaipaamaa voitonvarmuutta vahvoista vihollisistaan, Kiinasta ja Venäjästä.
Kaikki huomattavat tapahtumat ja asetelmat sitoutuvat siis kiinteästi toisiinsa ja globaalin vastakkainasettelun marssijärjesteksyn kannalta geopoliittisesti ratkaisevaa onkin nähdä ja ymmärtää mikä on missäkin Lännen teesi (multipolaariset maat, kapinallisjoukot), ja mikä on sen eteen asetettu anti-teesi (länsimaat, terroristit). Ja kannaltamme tietenkin erityisesti se, miten tämä asettelu toteutuu Pohjoisella rintamalla Venäjää vastaan - Suomessa.
Miksi Yhdysvallat tarvitsee sodan Euroopassa? Osuva kooste syyskuulta 2014:
Lue tilanne tänään: Noin 600 jenkkisotilasta kouluttaa Kiovan joukkoja - Ukrainan provokaatioita odotetaan 8.-9.5.
Lännen teesit, anti-teesit ja uudet teesit eri rintamillaan
Kannattaa sisäistää se tietämys, että suurin huijaus Lännen valtaliiton vaikutusalueella on kansallisvaltioiden rajat. EU, Yhdysvallat ja Israel perustuu yhteen ja samaan rahavallan entiteettiin. Kansallisesti jaetaan ainoastaan erillisiä pelitehtäviä vallan hallitsemiseksi tai sen laajentamiseksi. Toimijat ja niiden organisaatiot ovat kaikki ylikansallisia, salaisia ja julkisia.
Venäjä on Lännelle teesi ja toimet vastakkainasettelussa on suunnattu sitä vastaan, koska Moskova ei suostu alistumaan tavoitteeseen Yhdestä Maailmanhallituksesta (NWO-UMJ).
Toteuttaakseen valloitustavoitettaan ja pakottaakseen Moskovan tahtoonsa Länsi tarvitsee anti-teesit ja Pohjoisella rintamalla Lännen anti-teesin muodostaa erityisesti Suomi sekä geologisista että -poliittisista syistä. Taustalla teesiksi asettamiselle on pitkä historia lietsottua russofobiaa, jota on käytetty Suomen hallinnassa ja sotiin ryhtymisissä jo pitkä historian sivu.
Lue myös: Ryssäviha ulkopolitiikan välineenä
Kuten todettua, Lännen liikuntakyvyn - uuden teesin - ovat sitoneet Eteläisellä rintamalla vastarintaan Georgiassa ryhtyneet Etelä-Ossetia ja Abhasia, jotka ovat julistautuneet itsenäisiksi valtioiksi nauttien poliittista ja sotilaallista suojelua Venäjältä vuoden 2008 puolustustaistelun jälkeen Georgiaa vastaan. Jotta Georgia voitaisiin lietsoa ja aseistaa kansalliseen konfliktiin Venäjää vastaan, mainitut "kapinalliset alueet" pitäisi ensin saada vaarattomiksi ja vapauttamaan Georgian liikehtimiskyvyn. Venäjä ei ole tehnyt siitä Lännelle helppoa.
Keskisellä rintamalla Lännen Venäjän vastainen anti-teesi, Ukraina, valtaan nostetun juntan ja presidentti Poroshenkon johdossa, on melkolailla vastaavassa tilanteessa, koska kolme sen venäläiseen maailmaan liittyvistä alueista on itsenäistynyt ja puolustautuivat venäläisiin suunnattua aggressiota vastaan. Donbassin alueen Novorossian tilanne on hankala ja erityisesti siksi, että uhkana on koko alueelle edelleen hallitsematon eskalaatio - Venäjän ja Ukrainan välinen sota.
Novorossiyan kohdalla tilanne on akuutissa vaiheessa ja Ukraina on saanut vastaansa sen kaikki voimat tiukasti sitovan uuden teesin omalta alueeltaan venäläisen maailman toimesta. Ilman Donetskin ja Luganskin "vaarattomaksi tekemistä" - alistamista Kiovan ja Lännen tahtoon, Ukrainaa ei kyetä puskemaan kohti päätavoitetta: kansallista konfliktia Venäjää vastaan. Novorossian puolustus suojelee siis toistaiseksi koko aluetta suuremmalta konfliktilta, ja erityisesti ukrainalaista väestöä massiiviselta tappiolta Venäjän sotilaallista ylivoimaa vastaan.
Vaikka Georgia ja Ukraina ovat Naton alusmaina konfliktissa tai vaarassa jatkoeskaloitumisiin, ne ovat kuitenkin juuttuneet uusien teesien aiheuttamiin vaikeuksiin toteuttaa Lännen suurta shakkilautaa, tavoitteenaan valloittaa Venäjä tahtonsa alle sen heikentämisellä ja sodilla.
Lue myös:
Kansallisesti elintärkeä, mutta Suomelta puuttuva "uusi teesi"
Mikäli Suomi "syötetään idän karhulle", kuten on havaittavissa nyt aikomuksena, erillisen konfliktin tai alueellisen konfliktin kautta - väkivaltaisen tiedustelun ja laajemman lietsonnan tarpeesta, ja joudumme kansalliseen sotatilaan Venäjän federaatiota vastaan, olkoon meillä Lännen "sotilaallisia takuita" taikka ei, se tarkoittaa tosiasiat tunnustaen vääjäämätöntä sotilaallista tappiota ylivoimaista, karskia, koulutettua, motivoitunutta ja modernisoitua Venäjän armeijaa vastaan.
Realisti voi tänään vain todeta 80- ja 90-luvun vehkeillä varustettua Suomen pientä armeijaa ja kouluttamatonta reserviä miettiessä, että tulossa on turpaan ja lujaa. Eikä se olisi ensimmäinen kerta Suomenniemellä kun länsivoimaa kyykytettäisiin huolella.
Tuhoisaa tappiota seuraisi arvattavasti monisyinen kansallinen katastrofi, joka uhkaa suorien ja välillisten seurauksiensa myötä koko suomalaisuutta ja kansamme olemassaoloa.
Tiedostettakoon nyt, että Suomen joutuminen "paitsioon pelatun välineen menetyksen" jälkeen Venäjän hallintaan, tekee se alueestamme pysyvän epäsymmetrisen aseellisen konfliktin alueen, jossa siviiliväestömme voidaan odottaa joutuvan raakuuksien etulinjaan, aivan kuten Irakissa, Syyriassa, Libyassa, Donbassissa, Kosovossa tai missä tahansa Lännen lietsomista sotatoimialueista. Tämän uhan tiedostamisen luulisi herättävän kenet tahansa unestaan.
Luottamuksen me voimme ainoastaan menettää eikä mitään "uutta itsenäisyyden aikaa" voida pitää varmuutena mikäli Venäjä on pakotettu suojelemaan intressinsä kansallisella puolustusvoimallaan. Emme voi odottaa Venäjän suojelevan meitä Lännen seuraavilta siirroilta Moskovan pyrkiessä varmasti eristämään nopeasti koko konfliktialueen Venäjän federaatiosta.
Ei ole odotettavissa, että Venäjä hyökkäisi Suomeen, mutta siitä minne Venäjän vastahyökkäys voisi käynnistyessään jatkua, ei voida tehdä ennakkoarvioita - päätökset olisivat kenraalien käsissä ja sotatoimissa lainalaisuudet ovatkin erityisen teräväreunaisia faktojen pohjalta.
Suomella on periaatteessa kaksi vaihtoehtoa olla joutumatta akuuttiin kansallisen tuhoutumisen vaaraan, joka on muodostunut ja muodostumassa luomalla Venäjälle uhkatekijän: ensinnäkin toteuttaa Suomen perustuslakiin kirjattua sotilaallista liittoutumattomuutta kansallisella vakaalla päätöksellä tai toisekseen muodostaa alueellemme "uusi teesi", joka sitoisi sotavoiman tai sen hyödyntämiskyvyn Venäjää vastaan. Mutta onko sellaista odotettavissa?
Ukrainan ja Georgian konflikteissa muotoutuivat "uudet teesit" alueen venäläisestä maailmasta ja sen asukkaista, estäen valtioiden kansalliset tuhoutumiset sodassa, mutta Suomessa etniselle venäläiselle vähemmistöllö ei ole poliittista puoluetta, eikä sellaista ole edes venäjämieliselle politiikalle. Mistä siis Suomeen kansalliselta sodalta suojeleva vastavoima Lännen hyökkäysvoimalle?
Voimakkaan uuden teesin voisi periaatteessa muodostaa tahdoton tai jopa kapinallinen armeija tai sen joukko-osastot, Suomen itärajan asukkaiden voimallinen sota-aikeiden vastustus, kansallinen laaja rauhanliike yhdistyneenä poliittiseen koalitioon tai muu sellainen huomattava toiminta, joka estäisi Suomen käyttämisen Lännen anti-teesinä Venäjää vastaan.
Vaaditaan siis aktiivista toimintaa, joka asettuu kovalla otteella Länttä vastaan kansallisen itsesuojelutarpeen voimistamana, tarvittaessa vaikka asein, mutta onko meistä mihinkään sellaiseen? Tämä kysymys onkin oleellinen kaikille jotka kokevat Suomen hätätilassa tarpeen ryhtyä kansaa suojeleviin vastatoimiin - rauhan puolesta.
Taitavalla diplomatialla voimme varmasti palauttaa Moskovan luottamuksen siihen, etteivät alueemme kansalliset intressit kummallakaan puolella ole uhattuna Suomen suunnalta, mutta ryhtyminen vallan ottamiseen globalisteilta tai eliitin varteenotettavaan haastamiseen tarkoittaa kuitenkin täysin muuta kuin mihin mandaatti globalisteille otettiin/annettiin eduskuntavaaleissa.
Janus Putkonen
janus.putkonen@verkkomedia.org
Lue myös:
| ||||||||
sunnuntai 17. toukokuuta 2015
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti