Länsimaisissa kulttuureissa ja yhteiskunnissa vallitsee paradigma, että olemme kehityksessä muita edellä, elämme demokratian, sananvapauden ja ihmisoikeuksien kehdossa. Meidät kasvatetaan ajattelemaan niin, historiankirjat kertovat meille kuinka me olemme muuta ihmiskuntaa edellä näissä asioissa. Vaippaikäisestä lähtien meidät opetetaan kunnioittamaan länsimaisia instituutioita ja auktoriteetteja.
Mutta eikö meidän polut jo luotu ennen kuin ehdimme ajatella, mitä kaikkea muuta elämä voisikaan olla? Meillä on tarhat, esikoulut, ala- ja yläkoulut, ammattikoulut ja lukiot. Koulut käytyämme hankimme itsellemme ammatin, sen jälkeen tulee perhen perustamisen aika. Otamme mahdollisesti asuntolainaa omaa kotia varten. Meille on tehty valmiiksi tie jota kulkea, me kasvamme toimimaan niin ettei itse tarvitse ajatella ja vaivata päätään sillä, mitä tämän kaiken tilalla voisi olla. Rujosti sanoen meidät on luotu ”orjiksi”, eräänlaisiksi ihmisroboteiksi, joiden toimintaa ohjaillaan syntymästä saakka.
Tarhasta kouluun, aina työelämään, me teemme niin kuin meille sanotaan, olemme paikanjohtajaa varten paikalle. Tee niin kuin sanotaan, niin pärjäät. Tee kotiläksysi, niin pärjäät. Lue koulukirjasi ja osoita oppimasi, niin pärjäät. Tee työsi kunnialla ja tunnollisesti, niin pärjäät. Tee pitkä ura työsi parissa, niin sinut palkitaan. Tuolta polulta poikkeaminen on väärin; olet heti kakkosluokan kansalainen, jos et tee niin kuin meidät on kasvatettu.
Opetettiinko meitä koskaan kyseenalaistamaan sitä, mitä koulut meille opettavat? Järjestettiinkö oppitunteja kyseenalaistamisen alkeista tai perusteista? Opetettiinko meitä käyttämään omaa harkinta- ja päättelykykyämme auktoriteettien sijaan? Mainitsiko opettaja koskaan, ettei kaikki välttämättä ole sitä miltä näyttää, tai mitä meille kerrotaan uutisista sanomalehtiin? Ei, koulukirjojen ja muun oppimateriaalin sanaa piti kunnioittaa, uutiset kertoivat meille totuuden. Sanomalehdet kertoivat meille lisää totuuksia. Kyseenalaistamisen taito ja kyky nähdä pintaa syvemmälle piti itse oppia. Siihen ei kasvatettu. Siihen meitä ei opetettu.
No, entäs sitten kun tuli näitä Janitskineja, Tynkkysiä, Bäckmaneja ja kumppaneita? Meille tuli vihapuhelait. Asioista ja eri näkökulmista ääneen puhuvat leimattiin kansankiihottajiksi, vihapuheenlevittäjiksi ja rasisteiksi. Toisinajattelevista tuli trolleja ja rikollisia.
Eikö sama doktriini länsimaisesta totuudesta ja oikeudenmukaisuudesta uponnutkaan meihin kaikkiin? Eivätkö totuus ja oikeudenmukaisuus koskekaan kaikkia? Eikö kaikki olekaan niin kuin meille kerrotaan? Lopetetaan hyssyttely ja uskalletaan olla reippaasti eri mieltä, niin pärjätään vielä paremmin.


Samu Seppälä on Vantaalla asuva, maailmaa avoimin silmin tutkiva kansalainen.