Pala Suomen kulttuurihistoriaa: punkkarit, kommarit ja vihreäliike

 

Lyhyt kuvaus Komposti-lehden tekijöiden jälleen tapaamisesta 31.12.2016

 

Oli hieno ilta, hieno yö ja hieno aamu. Rummukaisen Kari, Kiven Jussi ja minä saavuimme Pekan asunnolle Kulosaarentielle reilusti etuajassa. Pekka oli tehnyt hienot järjestelyt, joita hän oli viimeistelemässä. Talon tunnelma ja sisustus ovat hyvin kauniit. Lähes koko vanhan Komposti-lehden väki tuli paikalle. Muistelimme myös edesmenneitä: Anja Salmela, Jyrki Tuure, Janne Poutanen, Arto Kytöhonka, Erkki Pirtola, Ari Lounela ja Olli Vehkala. Muusta vakioporukasta mm. Teppo Turkki, Stina Viljanen, Pekka Sauri, Raimo Roine, Rosa Liksom, Markku Salama, Heidi Hautala, Jakob Donner-Amnell Ja Peter Sjölund olivat estyneet.

 

Paikalla olivat Pekka Haavisto, Kari Rummukainen, Jussi Kivi, Tauno Auer, Juhani Tenhunen, Kai Vaara, Juha Olavinen, Maija Tanninen-Mattila, Esko Matikainen, Leena Lyra, Mikko Lounela, Papu Pirtola, Raimo Laakia, Harri Toivonen/Larjosto, Olli Sten, Ray Karppinen, J.O. Mallander, Keijo Kansonen, Mika Niiniranta ja Jouni Ahto.

 

Oma osuuteni tapaamisen ehdottajana sai huomiota ja olin siitä iloinen. Keräännyimme saliin ja esittelimme itsemme ja kuulumiset. Monia en ollut nähnyt yli 30 vuoteen. Olemme kaikki vanhentuneet saman verran. Ilahduttavasti koko porukka on täydessä terässä. Pekalla oli kuohuviinejä ja minulla samppanjaa ja pari valkkaria. Puligny-Montrachet 1979 oli loistokunnossa.

 

Esittelin viinejä ja kaatelin niitä halukkaille. Pekalla oli hieno ruokatarjoilu. Muistelimme menneitä ja keskustelimme ajankohtaisista tapahtumista. Erityisen vilkas keskustelu koitti Pekan, Kain, Juhan ja minun välille. Mielestäni löysimme välittömästi yhteisen sävelen. Olin aivan ällistyksissäni, kun olimme Suomen Venäjä-suhteiden huonon tilan syistä jota kuinkin täysin samaa mieltä.

 

Juttelin pitkään Mikko Lounelan kanssa. Meillä on kommunismin suhteen osin yhteinen menneisyys. Erityisen ilahtunut olin Papu Pirtolan tapaamisesta. Edellinen kerta taisi olla 1970-luvun lopulla. Meillä on useita yhteisiä ystäviä. Raimo Laakia kertoi kokoavansa Suomen maolaisten historiaa. Mallanderin kanssa oli kiva jutella pitkästä aikaa, samoin Repe Karppisen kanssa. Mikan kanssa minulla on yhteinen viiniharrastus ja punkkaritausta.

 

Filosofisesti ajattelevilla kirjoittajilla, kuvataiteilijoilla, poliitikoilla, graafikoilla ja insinööreillä on tässä porukassa aina ollut vahva edustus. Säveltäjät ja runoilijat ovat loistaneet poissaolollaan.

 

Oli mielenkiintoista huomata kuinka Komposti-lehdessä ja orastavassa vihreässä liikkeessä kohtasivat niin monet erilaiset vaikuttimet: anarkistit, punkkarit, luonnonsuojelijat, taistolaiset, maolaiset, underground-linjan radikaalit kuvataiteilijat, poliittista kotia etsivät uusvasemmistolaiset sekä kasvisyöntiä ja mystiikkaa kaipaavat rajatiedon harrastajat. Radikaaleja feministejä unohtamatta.

 

Kullakin meistä on taustaa useammasta viitekehyksestä. Itse oli anarkisti, punkkari, buddhalainen ja kasvissyöjä. Olin lähes koko 1980-luvun Korkeavuorenkadun Kasvisravintolassa töissä.

 

Huomasin kuinka ujot viittaukseni Neuvostoliittoon ja 'taistolaisiin' saivat eräiltä välittömän ja jyrkän kielteisen reaktion, mutta kun ihmiset kertoivat kuinka Komposti sai alkunsa, löytyikin yllättäviä vaikutteita, joista kerroin Karille, kun kävelimme yhdessä Kulosaaren metroasemalle. Kari jatkoi kaupungille juhlimaan, kuten useimmat muutkin. Itse kävelin Herttoniemeen ja rannan metsätietä kotiin. Oli ihana ilta ja ilotulitteiden rämähdykset paukahtelivat eri suunnilta.

 

Komposti-lehti sai ensimmäisen toimitilansa Christian Moustgardilta. Kompostin porukat, pienlehtien tekijät ja punkkarit toimivat laululiikkeen toimistotiloissa. Tilaisuuksia järjestettiin Koiton tiloissa. Taistolaiset organisoivat myös Lepakkoluolan valtaamisen (edellisenä päivänä Kaivopuiston konsertissa Teemu Lehto pyysi minua tuomaan järjestämäni anarkistiryhmän porukat paikalle) ja vallatun tilan kunnostamisen. Anarkistien oppi-isän Veikko Leväahon sukutausta oli bolshevistinen. Minä ja eräät muut olivat kommunistien lapsia.

 

Lisäksi Olli Tammilehdolla oli todella suuri vaikutus 1970-luvulta lähtien. Hän oli anarkistimielinen.

 

Anarkismin viestikapulaa veivät 1970-luvun Suomessa vuoron perään Veikko Leväaho, Juha Olavinen, Ray Karppinen ja Tauno Auer. Oma osuuteni päättyi keväällä 1982. On vaikea nähdä mitään yhteistä sen ajan filosofisen lähestymistavan ja nykyisen mellakoinnin välillä.

 

Harvoja 'taistolaisista' täysin ja orgaanisesti riippumattomia olivat Jorma Elovaaran mystikot ja Oraansuojelijat. Elovaaralla oli oma kirjapaino ja Oraansuojelijoilla Kasvisravintola ja Uuden Ajan Aura -lehti. Unohtamatta Huvilakadun taiteilijaryhmää, joiden tiloissa pidettiin 1970-luvun lopulla keskustelutilaisuuksia, joihin itsekin ihan poikasena osallistuin.

 

Buddhalaisen keskuksen oli Albertinkadulle avannut Seppo Palosaari, joka oli vähemmistökommunisteihin suuntautunut. Sen sijaan maolaiset kapinoivat rajusti Neuvostoliittoa vastaan. Vanhempi SKP:n väki muistaa kuinka maolaiset jo hyvin aikaisessa vaiheessa paasasivat pehmeiden ekologisten arvojen puolesta. Tämä oli yksi monista näkökulma, joista he saattoivat tuomita Neuvostoliiton.

 

Voidaan ehkä ajatella, että alkuperäisen SKP:n toiminta tarjosi tietyn pohjan ja fyysiset edellytykset orastavalle vaihtoehtoliikkeelle. Laululiike ja KOM-teatteri olivat itse asiassa kommunistien joutsenlaulu. Työväen kiinnostus kommunismiin hiipui nopeasti 1970-luvulla. Itse näen tämän taustalla 1960-luvun maaltamuuton ja vanhan yhteisöllisyyden murtumisen. 1970-luvun nuorisoliike taisi olla tämän pirstoutumisen seuraus.

 

Seuraavassa vaiheessa tulivat Koijärven tapahtumat. Uuden Ajan Aura ja Näköpiiri -lehdet sulautuivat Komposti-lehteen synnyttäen Suomi-lehden. Oikeistosta liberaalit Ville Komsi ja Osmo Soininvaara lähtivät mukaan ja Vihreistä tuli oikeistolainen liike. Muistan kuinka Osmo lähes jokaisessa varhaisen vaiheen palaverissa varoitti kommunistien soluttautumisesta uuteen liikkeeseen.

 

Jos isäkapinan universaaliin luonteeseen olisi uskominen (minusta se on ontuva selitys) - täältä se löytyy. Vaikka tässä tapauksessa 'taistolaisten' tilat esittivät enemmän äidin syliä kuin isän tahtoa.

 

Jutellessani lokakuussa 2004 Pekan tupaantuliaisissa piispa Ambrosiuksen kanssa. Hän oli selvästi järkyttynyt, kun vastasin hänen vaaliaiheiseen kysymykseensä, että äänestin kommunisteja, koska "Vihreät ovat menneet liikaa oikealle". Hän vastasi ääni aavistuksen väristen, että "Pekka on aina ollut oikealla".

 

Pekka Haavisto kirjoitti tätä edeltävästä ajasta 20-vuotiaana Köynnös-lehden päätoimittajana (lähde "Oraansuojelijat - Tätä aikaa etsimässä" 1989)

o "Meidät koettiin jonkinlaiseksi kommunistiporukaksi."

o "Kouluajoilta alkaen on tietynasteinen vasemmistolaisuus ja yhteiskunnallisuus ollut painotettuna."

o "Onhan realiteetti, että suurimmalle osalle Suomen kansaa poliitikoilla on kelvoton maine.

 

Pekka Haavisto lähetti minulle juuri tämän tarkennuksen: ”Kommunismista: itse asiassa Komposti-lehti syntyi kleinbusmatkalla Jyväskylään, josta Olavinen kertoi. Olimme matkalla "Muurit auki" tai vastaavaan ASS:n seminaariin Jyväskylässä, jossa syntyi meidän ja taistolaisten välillä kova väittely siitä, pitääkö odottaa sosialismia jotta luontoa voisi suojella ja ympäristöasioita voisi viedä eteenpäin. ASS:läiset kertoivat meidän olevan "kapitalismin rautahäkissä" jossa luontoa ei voi suojella eikä ilmastomuutosta estää. Olimme toista mieltä. Saimme - vasemmistolaisen - soitinrakentajan Jyrki Pölkin tueksemme. Pölkistähän tuli sitten Estelle-projektin ideoija ja vetäjä. Tämä ASS:n seminaari oli sytykkeenä sille, että Olavisen ajaessa me muut - Vaaran Kaitsu, Heidi ja minä - päätimme että tarvitaan ajankohtainen tiedotuslehti organisoimaan uutta liikettä. Sitten alkoivat Kasviksessa avoimet kokoukset - and the rest is history.”

 

Tauno Auer 2.1.2017

Helsinki

 

taunoauer@email.com