Herää Suomi - meneillään on harvainvallan ja kansanvallan kamppailu!

Vaikka emme ole tottuneet päättämään omista asioistamme, ei ole myöhäistä opetella. Harvainvalta tulee näennäisestä vahvuudestaan huolimatta häviämään, kun kansalaiset laajasti heräävät toimimaan muutoksen puolesta. Antti Pesonen peilaa Topeliksen Maamme-kirjaa nykypäivään. Uutisblogi: Antti Pesonen 9.6.2015, Verkkomedia.org Herää Suomi - meneillään on harvainvallan ja kansanvallan kamppailu! Suomalaisen 'hitautta on sekin, että hän kestää paljon, ennen kuin suuttuu, mutta kun hän on kerran vihastunut, niin hän vihastuu silmittömästi. Hän kärsii nöyränä kovan katovuoden, mutta nurisee, jos vähäinen sade tulee sopimattomaan aikaan. Hän antaa anteeksi sille, joka on hävittänyt hänen omaisuutensa, mutta jos joku varastaa häneltä marhaminnan, hevosen talutusköyden, (hän) tekee siitä käräjäjutun'. Näin kuvasi Topelius tyypillistä suomalaista v. 1875 ilmestyneessä Maamme-kirjassa. On sanottu, että joka yleistää, on hölmö. Kuitenkin Topeliuksen kuvauksessa suomalaisuudesta on jotakin ohittamatonta. ”Hän saattaa nähdä kultaläjiä jalkainsa edessä, mutta ei tule kurottaneeksi kättänsä niitä ottaakseen.” Tuosta nousee mieleen viime aikojen tuottavien valtionyritysten myynti – ja jopa lahjoitus, kuten Soklin kaivoksen miljardiomaisuuden kohdalla – ulkomaisille sijoittajille. ”Kun hän näin vuorotellen tuhlaa ja näkee nälkää, rikastuvat muukalaiset hänen kustannuksellaan”, kirjoittaa Topelius. ”(Hänellä) on hyvä luontainen ymmärrys, mutta ketään ei voi niin helposti pettää kuin häntä.” Tuoreet hallituspuolueet ja nykyiset ministerit pettivät ennen vaaleja antamiaan lupauksia. Kohua on kyllä syntynyt, mutta se on hälvenemään päin. Kukaan ei odota, että petoksesta seuraa sen kummempaa. Odotusarvo on, että kaikki pettävät ja että jos äänestää toisin kuin on totuttu, menevät äänet hukkaan. ”Häntä inhottavat kaikki uudet mallit ja tavat, mutta kun muut ovat jo lopettaneet käyttämästä niitä, silloin (hän) ihastuu niihin.” Menemättä romukuparin keräykseen, jolla piti ostaa Suomeen kuningas ensimmäisen maailmansodan hävinneestä Saksasta tai Suomen kohtalon liittämisestä Natsi-Saksaan 1940-luvulla, löytyy Suomesta tuoreita esimerkkejä menneisyyteen ripustautumisesta.   Eriarvoisuutta ja köyhyyttä tuottava uusliberalismi on henkisesti hylätty maailmalla, mutta täällä sitä ryhdytään vasta toden teolla toteuttamaan. Sotilasliitto Nato on menneisyyden jäänne, mutta nyt siihen on täällä ainakin vallanpitäjien keskuudessa ihastuttu. Ei liene sääntöä ilman poikkeusta. Ja todellisuus on vieläkin moniulotteisempi kuin Topeliuksen laaja kuvaus suomalaisuudesta. Se kuitenkin haastaa erittelemään yhteiskunnallista todellisuutta. Kyky eritellä elämäänsä oli jo antiikin Epikuroksen mukaan yksi ihmisen onnellisuuden osa. Jos näin on, miksi se ei olisi myös osa yhteiskuntaelämän onnistumista. Sama asia on sanottu myös toisin: Demokratia syntyy keskustelusta. Vaikka emme ole tottuneet päättämään omista asioistamme, ei ole myöhäistä opetella. Politiikassa ja yhteiskunnassa on kyse kehityksen suunnasta. On kysyttävä mennäänkö oikeaan vai väärään suuntaan. Sen arvioimisessa ratkaisevaa on näkökulma. Onko kyse kaikkien pärjäämisestä vai vain joidenkin hyvinvoinnista. Moni suomalainen näkee, että vallan ja pääomien kasautumisen sekä eriarvoisuuden kasvun suunta on väärä. Meneillään on harvainvallan ja kansanvallan kamppailu. Sen lopputulos on selvä. Harvainvalta tulee näennäisestä vahvuudestaan huolimatta häviämään, kun kansalaiset laajasti heräävät toimimaan muutoksen puolesta. Uutisblogin kirjoittaja Antti Pesonen on Itsenäisyyspuolueen puheenjohtaja ja Verkkomedian advokoima blogisti. Lue myös: Kesä toi hyttyset ja uuden hallituksen, nuo verenimijät 'Joka kevät ja kesä synnyttävät hyttyset, nuo verenimijät. Nyt syntyi myös hallitus'. Uutisblogissaan Kai Kontturi kirjoittaa siitä mitä valtamediat eivät salli sinun katsoa silmiin: Totuudesta. Uutisblogi: Kai Kontturi 6.6.2015, Verkkomedia.org