Sota ja huumeet

 

eli miksi työväenliike on aina myös raittiusliike

 

"Raskas työ, raskaat huvit". Kun ihminen kokee osansa kovaksi, tarvitsee hän lohdutusta ja huvitusta. Silloin tulevat kuvaan viihde ja päihteet. Ensimmäiset askeleet parempaan suuntaan on perinteisesti löydetty työväentalolta tai seurakunnan riennoista: urheiluharrastus ja kuorolaulu.

 

Vahingollisimmillaan päihteiden käyttö on sodassa. Siitä kuinka tämä tapahtuu, kertoo Mike Jayn artikkeli "Don't fight sober" ('Älä sodi selvin päin', London Review of Books 5.1.2017). Mike Jay kertoo Łukasz Kamieńskin tuoreesta teoksesta nimeltä Shooting Up: A History of Drugs in Warfare (Hurst, 2016) - 'pökköä pesään: huumausaineiden historia sodankäynnissä'.

 

Yleisenä huomiona voidaan todeta, että ihmisiä viihdytetään ja päihdytetään, jotta he tekisivät jotain sellaista, mitä he eivät omasta tahdostaan mielellään tekisi. Ja myös sen vuoksi, että he jatkaisivat sen tekemistä vaikka olosuhteet olisivat kuinka kurjat tahansa ja vaadittavat toimet sellaisia, joita kukaan järjissään oleva ihminen ei tekisi.

 

Ylivoimaisesti tärkein sotilaspäihde on alkoholi. Sodan historia antiikin ajoista lukien kertoo, että taistelutantereella on harvoin oltu selvin päin. Alkoholia käytetään tietysti myös lääkkeenä ja mätänemistä estävänä puhdistusaineena. Alkoholi nostattaa joukkojen henkeä ja edistää ryhmähengen syntymistä. Viinalla voi rauhoittaa taisteluahdistusta ja se vähentää vammojen synnyttämää kipua.

 

Viinan avulla on mahdollista nukkua silloin, kun se olisi melun, epämukavuuden tai ahdistuksen vuoksi vaikeaa. Taistelun jälkeen ryyppääminen auttaa rentoutumisessa ja toipumisessa. Humalassa on mahdollista purkaa paineita ilman, että siitä on haittaa sodankäynnille.

 

Nämä tekijät ovat kuitenkin kaikki sangen pieniä suhteessa alkoholin ja huumausaineiden merkitykselle rintamakäytössä. Erityisesti huumausaineilla on mahdollista tehdä tavallisista miehistä yliluonnollisia taistelukoneita. Humalassa tai päihtyneenä sotilaat kestävät paremmin kipua ja vastoinkäymisiä, he ovat rohkeampia ja valmiimpia suorittamaan epäitsekkäitä uhmatekoja.

 

Päihtymys vapauttaa ihmisen erilaisista kulttuurisista ehdollistumista jolloin sotilaat ovat valmiita tekemään sellaisia asioita, joita tavallisesti pidettäisiin rikollisena tai järjettömänä. Sotilasvala ja korkeiden upseereiden myöntämät luvat toimivat tärkeinä vertauskuvallisina vaikuttimina, ja upseerien jakamat huumeet antavat sotilaille mahdollisuuden etäännyttää itsensä harjoittamastaan poikkeuksellisesta käyttäytymisestä.

 

Oopiumi, kannabis ja kookapensaan lehdet näyttelivät aiemmin sodankäynnissä tärkeää osaa, mutta vasta lääketeollisuuden luomien uusien tuotteiden myötä huumausaineet nousivat sodassa alkoholin rinnalle. Morfiinia käytettiin ensimmäisen kerran laajemmassa mitassa Yhdysvaltojen sisällissodassa. Myös kokaiini tuli kuvaan 1800-luvulla, britit käyttivät sitä laajamittaisesti ensimmäisessä maailmansodassa.

 

Amfetamiini otettiin käyttöön 1930-luvulla. Se oli alun perin tarkoitettu masennuslääkkeeksi. Jenkkiurheilijat käyttivät sitä suurella menestyksellä vuoden 1936 Berliinin kesäolympialaisissa ja tämä herätti saksalaisten mielenkiinnon ainetta kohtaan. Temmler-yhtiö kehitti siitä vahvemman version.

 

Methamfetamiinille annettiin tuotenimi Pervitin ja se otettiin Saksan armeijassa välittömästi käyttöön. Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa samaa ainetta käyttivät mm. vuorotyötä tekevät ja opiskelijat. Methamfetamiinilla maustettua suklaata myytiin kotirouville. Kolmannessa valtakunnassa kokaiinia pidettiin puhtaan rodun edustajille vaarallisena, mutta Pervitinin käyttö oli sallittua. Laajamittaisen riippuvaisuuden vuoksi vuonna 1939 siitä tehtiin reseptilääke. Nykyään sitä kutsutaan myös nimellä ’crystal meth’.

 

Keväällä ja kesällä 1940 Wehrmacht tilasi Temmler-yhtiöltä 35 miljoonaa Pervitin-pilleriä. Yöllä 10.5.1940 1222 panssarivaunua ylitti Ardennien vuoriston. Riski oli erittäin suuri, sillä jos operaatio olisi epäonnistunut, olisi koko yksikkö vihollisen armoilla. Kolme päivää myöhemmin 850 panssarivaunua ylitti Maasjoen ja saapui Ranskaan. Methamfetamiinipiilereitä oli matkassa mukana 20 000 kappaletta.

 

Samoilla eväillä Wehrmacht rynnisti kesäkuussa 1941 Neuvostoliittoon. Toista panssariryhmää johti "Nopea Heinz" Guderian, jonka tunnuslause panssariaseen käytöstä oli "Nicht kleckern sondern klotzen" ("Ei tipoittain vaan lorauksittain").

 

Pervitiiniä jaettiin myös muun muassa suomalaisille kaukopartiomiehille ja lentäjille. Sitä käytettiin myös kenttäsairaalassa lääkäreiden piristeenä. Osa varastoista toimitettiin Suomen puolustusvoimille, jolla oli elokuussa 1941 varastoituna 850 000 Pervitin-tablettia.Neuvostoliitonsuurhyökkäyksen aikana 1944 ainetta jaettiin rivimiehillekin.  Aihetodisteiden perusteella suomalaishiihtäjien arvellaan käyttäneen pervitiiniä jo 1930-luvun hiihtokilpailuissa 

 

Ranskan valloitus oli historian ensimmäinen virallisesti valvottu kemiallisten piristeiden käyttötapaus sodankäynnissä. Japanilaiset, amerikkalaiset ja britit rupesivat pikaisesti valmistamaan joukoilleen huumausaineita. Käyttöön otettiin dexamfetamiinin, koska sen jälkivaikutuksia oli helpompi hallita.

 

Mike Jayn ja Łukasz Kamieńskin mukaan toisen maailmansodan jälkeen erilaiset piristeet ja huumausaineet ovat olleet mukana lähes kaikissa sodissa ja aseellisissa konflikteissa.

 

Tauno Auer 5.1.2017

Helsinki

kirjoittaja on raittiuskasvattaja ja viinikouluttaja