MEDIA JA NIIN SANOTTU YLEINEN MIELIPIDE OVAT MUODOSTANEET TIETYNLAISEN MAAILMANKUVAN. SE EI VÄLTTÄMÄTTÄ OLE OIKEA.
Iskut World Trade Centeriin ja Pentagoniin ja niiden seuraukset vuonna 2001 muuttivat maailmaa. Se ei enää koskaan palaa entiselleen.
Nyt on erityisen tärkeää muodostaa mahdollisimman todenmukainen kuva meneillään olevista poliittisista, taloudellisista ja sotilaallisista prosesseista.
Kolmannen maailman epäoikeudenmukaisen kohtelun lopettaminen olisi ollut ainoa keino laajojen väkivaltaisuuksien estämiseksi.
Tapahtumat maailmankapitalismin keskuksessa liittyvät viime vuosina korostetusti esille tulleeseen umpikujaan ja sovittamattomalta näyttävään ristiriitaan maailman rikkaiden ja köyhien maiden välillä, olipa syyllinen iskuihin kuka tai mikä tahansa.
Vahvemman oikeuden tie on kuljettu loppuun.
Maailma on tähän saakka rakentunut pääosin kapitalistiselle vahvemman oikeudelle kaupassa ja politiikassa. Se tie on kuljettu loppuun. Maailmankapitalismi turvautuu nyt järjen käytön sijasta viimeiseen keinoonsa, sotiin.
Kyse ei todellisuudessa ole ensisijaisesti "terrorismin vastaisesta taistelusta", vaikka tällaisella visiolla on ollut helppo perustella väkivaltaisuuksia. Kyse on iskuista, jolla maailman raaka-aine- ja markkina-alueita pyritään asevoimin saattamaan keskitetysti hallitun moniongelmaisen maailmankapitalismin haltuun. Samalla yritetään sotien avulla estää maailmankapitalismin romahtaminen.
Ajatus terrorismin voittamisesta valtioterrorismilla on absurdi. Siihen näyttävät Suomessakin poliittiset päättäjät ja media kuitenkin uskovan. Tavalliset kansalaiset ovat kriittisempiä ja heillä on enemmän käytännön järkeä virheiden välttämiseksi tältä kannalta, mutta sen enempää suomalaisilla kuin muillakaan kansoilla ei enää ole todellista poliittista valtaa.
Kapitalistinen politiikka ja valtamedia pyrkivät tekemään kaikesta kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen puolustautumisesta kapitalismin raakuuksia vastaan "terrorismia", jolla oikeutetaan kovat otteet. Tätä kautta edessämme on ennenäkemätön yleismaailmallinen fasismi. Erilaiset etniset ryhmät sekä kommunistit ja sosialistit ovat valtiollisen terrorin ja puolisotilaallisten järjestöjen vapaata riistaa suuressa osassa maailmaa jo nyt, pian varmasti myös mm. Länsi-Euroopassa.
Kapitalismin vastainen poliittinen toiminta pyritään joko leimaamaan terrorismiksi tai muutoin kieltämään ideologiset oppositiot lainsäädännöllisin keinoin.
Kapitalismin kuolinkouristukset ovat tuottaneet ja tulevat tuottamaan suurta kärsimystä ihmiskunnalle. Iskuja Afganistaniin ja Irakiin tulee varmasti seuraamaan muita iskuja ja vastaiskuja eri puolilla maailmaa.
Maailmankapitalismin lakeijat yrittävät tietoisesti vääristää maailmankuvaamme. Rauhanpalkinnon myöntäminen YK:lle ja sen pääsihteerille YK:n hyväksyttyä laajan sodan aloittamisen Aasiassa on surkuhupaisuudessaan omaa luokkaansa.
Puhumattakaan rauhanpalkinnon sittemmin tapahtuneesta myöntämisestä Yhdysvaltain presidentille.
9/11 ja valtioterrori - näin meitä hallitaan.
11.9.2001 merkitsi ihmiskunnalle käännekohtaa, josta todennäköisesti alkoi maailmankapitalismin lopullinen tuhoutuminen. Tapahtuneet imperialismin ja kapitalismin vastaiset väkivaltaiset prosessit ovat kuitenkin olleet luonteeltaan spontaaneja, lähinnä vihan sanelemia. Marxilainen tiede on tämän tilanteen ennakoinut. Kommunististen ja sosialististen puolueiden ja ryhmittymien tieteellisperustainen työ maailman vaarallisten taloudellisten ja poliittisten vastakkainasetteluiden poistamiseksi jatkuu joka tapauksessa monissa eri muodoissa.
Valtamedia ja monien valtioiden virallinen tiedotus ovat yrittäneet luoda mielikuvaa "kansainvälisestä yhteisöstä", joka nykytilanteessa luotsaa maailmaa kohti rauhaa ja tasapainoa. Todellisuudessa maailman sekä luokka- että geopoliittiset ristiriidat ovat juuri nyt kärjistymässä äärimmilleen. Syksyn 2001 tapahtumat ovat aiheuttaneet hämmennystä, joka luo otollisen maaperän virheellisille mielikuville, joita lietsotaan kaikin sähköisen ja painetun median keinoin.
Todellisuutta pyritään valtamedian taholta hämärtämään myös luomalla mielikuva maailman uskonnollisista vastakkainasetteluista kristittyjen ja islamilaisten välillä. Islamilaisen maailman oma propaganda tukee tätä virheellistä asettamusta. Totuus on brutaalimpi.
Todellisessa maailmassa on kyse taloudesta, erityisesti öljystä ja muista luonnonvaroista sekä kapitalismin poliittisista tavoitteista.
Kyse on erityisesti geopolitiikasta.
Yhdysvaltalais-englantilaisen sotilasliittouman syksyllä 2001 aloittaman Afganistanin sodan imperialistinen luonne kävi selväksi prosessin edetessä. Itsenäisen valtion miehitys ja koko Aasiaa uhkaavan ohjusjärjestelmän rakentaminen Afganistaniin ja lähialueille eivät loogisesti sovellu "terrorismin vastaiseen taisteluun". Pikemminkin kyse geopoliittisen sillanpääaseman rakentamisesta itäisen pallonpuoliskon maita vastaa.
Hyökkäyksellä Afganistaniin ei saavutettu edes sille asetettuja näennäisiä tavoitteita. "Terrorismia" ei tällä tavoin kukisteta. Sen sijaan aiheutettiin sisällissota, sekasorto ja mittaamattomia inhimillisiä kärsimyksiä.
Yhdysvallat on vuosikausia esitellyt hyökkäyssuunnitelmiaan kolmannen maailman valtioihin. Siten syyskuun 11. päivän tapahtumat osoittautuvat aihetodistein entistäkin selkeämmin pelkäksi tekosyyksi laajojen sotien valmistelussa. Kyse on imperialistisesta sotilaallisesta agressiosta nykyisessä konfliktissa maailman rikkaiden ja köyhien valtioiden välillä, ei "terrorismin vastaisesta taistelusta".
George W. Bushin vuonna 2002 julkistama "pahuuden akseli" -ajatusmaailma viittasi täydellisessä nurinkurisuudessaan psykiatriseen sairauteen.
Los Angeles Times kertoi maaliskuussa 2002 Bushin hallituksella olleen vuoden 2002 alusta alkaen valmiina suunnitelma ydinaseiden käyttöön Venäjää, Kiinaa, Korean demokraattista kansantasavaltaa, Irakia, Irania, Libyaa, ja Syyriaa vastaan. Samassa yhteydessä Bushin hallinnossa laadittiin suunnitelma Israelin-Palestiinan ongelman ratkaisemiseksi ydinasein.
Kesäkuussa 2002 Yhdysvaltain itselleen oikeuttama mielipuolinen ensi-iskun mahdollisuus koski kuuttakymmentä valtiota. Lokakuussa 2002 pahuuden akseli -valtioiden luetteloa laajennettiin edelleen. Uutta pahuutta edustivat kuulemma mm. Valko-Venäjä, Kenia, Zimbabwe, Gabon, Namibia, Etelä-Afrikka ja Serbia. Lista on sittemmin muuttunut, mutta sen taustalla oleva mielipuolinen ajatusmaailma ei, päinvastoin.
Vuoden 2009 lopulla ja vuoden 2010 alussa Yhdysvaltain presidentti Barack Obama päätti laajentaa sotaa Afganistanissa ja antoi ymmärtää uusien sotatoimien mahdollisuudesta Jemeniä ja Somaliaa vastaan. Vuonna 2011 USA ja sen käsikassara NATO hyökkäsivät Libyaan. Voidaan vankoin perustein olettaa, että vuoden 2011 levottomuudet monissa muissakin arabimaissa oli manipuloitu palvelemaan Lännen poliittisia ja geopoliittisia tavoitteita.
Vuonna 2012 lännen Syyriaan ja Iraniin kohdistama ulkoinen uhka luo pelottavan vision kolmannen maailmansodan mahdollisuudesta. Samalla kun Yhdysvallat liittolaisineen erilaisin tekosyin uhkailee näitä maita, se jättää vaaralisella tavalla huomiotta mm. Venäjän ja Kiinan perustavanlaatuiset geopoliittiset ja taloudelliset edut.
Historia toistaa itseään.
USA on meidän aikamme natsismin keskus.
Kolmikymmenluvun kapitalismin kasautuneet ongelmat päätyivät toiseen maailmansotaan. Likaisen työn suoritti lähinnä Adof Hitler. Sotaan tähtäävä vihanlietsonta aloitettiin itse järjestetyllä Berliinin valtiopäivätalon tulipalolla.
Tämän päivän maailmankapitalismin laajenevat ongelmat saattavat johtaa kolmanteen maailmansotaan. Keulahahmo sotilaallisten aggressioiden aloittamisessa oli George W. Bush. Sodanlietsonta aloitettiin syyskuun 11. päivän tapahtumien tekosyyllä. Tähän mennessä saatujen tietojen perusteella voidaan varmuudella todeta Yhdysvaltain viranomaisten olleen etukäteen tietoisia tulevasta, kauan suunnitellusta ja taitavasti suoritetusta iskusta. Lisäksi on vähintäänkin mahdollista, että Yhdysvaltojen ja Israelin tiedustelupalvelut ovat osallistuneet Yhdysvaltoihin suunnatun hyökkäyksen suunnitteluun.
Yhdysvaltain virallisen tiedotuksen jo aikaisemmin tiedossa olleet 11.9. tapahtumiin liittyvät valheet alkoivat tulla päivänvaloon alkuvuonna 2002 ja ovat sittemmin täsmentyneet. Yhdysvaltain hallituspiirien selittely-yritykset veivät lopunkin pohjan Yhdysvaltain ulkopolitiikan uskottavuudelta.
Jugoslavian sodalla, 9.11. tapahtumilla, invaasiolla Afganistaniin ja länsiliittouman hyökkäyksellä Irakiin ja Libyaan sekä ilmeisillä hyökkäysaikeilla myös Iraniin ja Korean demokraattiseen kansantasavaltaan on keskinäinen historiallinen, imperialismin tarkoitusperiin ja menettelytapoihin liittyvä yhteys.
Vuosina 2002 - 2011 Yhdysvaltain taholla on uhottu ennaltaehkäisevillä iskuilla usein ilman tarkempaa määrittelyä. Kyse lienee mm. siitä, että Yhdysvaltain ja NATO:n taholla tilanne on sotilaallisessa mielessä luisunut käsistä. Valtioiden väliseen sotaan rakennettu sotakoneisto ei toimi, kun vastapuolella on suurelta osin maailmanlaajuinen kansalaistason anti-imperialistinen rintama. Samassa yhteydessä voidaan puhua vaikkapa maailmanlaajuisesta luokkasodasta. Siinäkään eivät vanhakantaiset sotilaalliset menettelytavat toimi.
Yhdysvaltojen nykyiseen geopoliittiseen doktriiniin kuuluu imperialismia palvelevan militarismin levittäminen joka puolelle maailmaa. Kansallisilla fasistihallituksilla on usein Yhdysvaltain sotilaallinen tuki.
Tapahtuneet ja tulevat terrori-iskut - olipa niistä vastuussa kuka tahansa - johtuvat pohjimmaltaan amerikkalaisjohteisen maailmankapitalismin ristiriidoista, jotka eivät ratkea ainakaan mielivaltaisilla "kostoilla". On lisäksi varsin erikoista, että "kostoiskut" suunnataan erityisesti maailman tärkeillä öljyalueilla ja -reiteillä sijaitseviin valtioihin ja kansoihin.
2000-luvulla Yhdysvallat on käynyt brutaalia sotaa Afganistania, Irakia ja Libyaa ja niiden siviiliväestöä vastaan ja ollut osallisena aseellisissa konflikteissa monissa muissakin maissa. Prosessi ei varmasti pysähdy siihen. Yhdysvaltain presidentillä on ilmeinen aikomus käynnistää maailmanlaajuiset joukkotappajaiset.Vuosina 2003 - 2009 Yhdysvallat kävi brutaalia sotaa Irakia ja sen siviiliväestöä vastaan. Prosessi ei varmasti pysähdy siihen. Yhdysvaltain presidentillä on ollut aikomus käynnistää maailmanlaajuiset joukkotappajaiset.
Suunnitteilla on mm. ballististen ohjusten käyttäminen "terrorismin vastaisessa taistelussa". Miten ballistisilla ohjuksilla osutaan ns. "terroristeihin" muita vahingoittamatta? Myös sekä strategisten että taktisten ydinaseiden käyttöä on väläytelty. Mitenkähän ne erottelevat "hyvät" ja "pahat"?
Vuonna 1939 Adolf Hitler käynnisti toisen maailmansodan käyttäen tekosyynä "Puolan uhkaa".
Vuosina 2004 - 2009 George W. Bushin idiotismi oli jatkuvasti vaarassa sytyttää koko maailman tuleen. Bushin menettelytapoihin kuului pelottelu tekaistuilla uhkakuvilla. Bushin ja republikaanien keinotekoinen vaalivoitto marraskuussa 2004 oli verrattavissa Hitlerin ja NSDAP:n voittoon Saksan vaaleissa vuonna 1933.
Yhdysvallat valmistelee ilmeisesti seuraavaksi hyökkäystä Iraniin. Tekosyinä ovat nyt: "Iran suojelee Al-Qaidan jäseniä" ja "Iran valmistautuu ydinaseiden tuotantoon". Jne.
Afganistanin ja Irakin sotiin liittyneet valheet ovat paljastuneet laajassa mitassa maailmalle. Olisikohan nyt syytä tarkastella lähemmin muitakin imperialismin tuottamia lähihistorian valheita?
YK:n 58. yleiskokouksessa syyskuussa 2003 Kuuban ulkoministeri sanoi USA:n aikaansaaman Irakin ongelman muodostuvan kohtalon kysymykseksi maailmanjärjestön olemassaololle sen nykyisessä muodossa. 59. yleiskokouksessa syyskuussa 2004 hän sanoi lisäksi, että YK:n elinehto on osoittaa kykynsä maailman varallisuuserojen ratkaisevaksi kaventamiseksi. Tässä yleiskokouksessa Kuuba ja Kiina esittivät YK:n turvaneuvoston säännöstön muuttamista siten, että kolmannen maailman vaikutusvalta maailmanjärjestössä kasvaisi olennaisesti. Mitään tämänsuuntaista ei kuitenkaan ole tapahtunut eikä asia ollut edes esillä YK:n 66. yleiskokouksessa vuonna 2011.
NATO:n asevoimien viimeaikaisista liikkeistä ja yhteissotaharjoituksista muutamien euraasialaisten valtioiden kanssa voidaan arvailla USA:n pitkän tähtäimen tavoitteena olevan Venäjän ja Kiinan sotilaallinen saartaminen. Kokouksissaan Brysselissä joulukuussa 2003 ja Istanbulissa kesäkuussa 2004 NATO käsitteli kaikkia maanosia koskevia suunnitelmiaan. Yhdysvaltain ja NATOn vuoteen 2011 mennessä kärsimät arvovaltatappiot Irakissa, Afganistanissa ja Libyassa saattavat kuitenkin vähintäänkin viivästyttää mielettömien maailmanvalloitussuunnitelmien toteuttamista.
Marx ennakoi nyt meneillään olevat prosessit.
Pääoman vapaan liikkuvuuden ja keskittymisen olosuhteissa maailma on muotoutunut jatkuvan väkivallan ja sotien kierteeksi juuri siten kuin Karl Marx ja Friedrich Engels 1800-luvulla ennakoivat. Maailmankapitalismi tarvitsee sotia ja pelkää rauhaa.
Läntisten imperialististen voimien tukeman Georgian ja Venäjän tukeman Etelä-Ossetian välinen konflikti saattaa muodostua sotilaalliseksi vastakkainasetteluksi NATO:n ja Venäjän välillä. EU:n, USA:n ja NATO:n vastakkainasettelu Venäjän ja eräiden muiden Itä-Euroopan valtioiden kanssa kärjistyy edelleen.
Tämän hetken maailmassa imperialismin vastainen taistelu on suurelle osalle maailman kansoista suoranainen elinehto. Itsenäisyytensä menettäneet kansat ja valtiot eivät useinkaan kykene kehittymään lainkaan. Yhteiskuntatiede ja yhteisöllinen kehitys ovat erityisesti nyt ihmislajin elämän jatkumisen välttämätön edellytys.
Kaikkialla luonnossa yhteisön etu on yksilön etua tärkeämpi. Ihmisyhteisö ei ole poikkeus. Ihminen poikkeaa kuitenkin muista eläimistä sikäli, että hän voi tietoisella toiminnallaan luoda tarkoituksenmukaiset yhteiskunnan kollektiiviset rakenteet.
Vuosina 2005 -2011 maailman geopolitiikassa alkoi tapahtua ratkaisevia muutoksia. Venäjä, Kiina, Intia ja Shanghai Cooperation Organization liittolaisineen ovat faktisesti muodostamassa voimakasta sekä taloudellista että sotilaallista vastapainoa Yhdysvaltain hegemoniapyrkimyksille.
Euraasialainen puolustusliitto CSTO, jonka ytimenä on Venäjän ja Valko-Venäjän valtioliitto, terästää valmiuttaan. Helmikuussa 2007 Venäjän presidentti päätti selväsanaisella puheellaan Münchenissä loputkin kuvitelmat USA/NATOn ja Venäjän "kumppanuudesta".
Yhdysvaltain Puolan ja Tsekin kesken solmittu ja Venäjää uhkaava ohjus- ja tutka-asemasopimus heinäkuussa 2008 merkitsee uutta erittäin vakavaa uhkaa koko ihmiskunnalle. Yhdysvaltain uusi presidentti Barack Obama lupasi vuonna 2009 hyllyttää tämän suunnitelman, mutta samaan aikaan alettiin rakentaa uutta, jopa entistäkin vaarallisempaa asejärjestelmää Eurooppaan.
Idän ja Lännen välinen vastakkainasettelu on vuonna 2011 saanut jo suorastaan uuden kylmän sodan luonteen.
SCO: Vastapaino Lännelle.
Shanghai Cooperation Organization -järjestön Kirgisian pääkaupungissa Pispekissä elokuussa 2007 pidetyllä huippukokouksella saattoi olla käänteentekevä geopoliittinen merkitys. Yhdysvallat jäi tässä lähes puolet koko ihmiskunnasta kattavien valtioiden kokouksessa itäisen pallonpuoliskon yhä kiinteytyvän integraation ja sotilaallisen ja taloudellisen yhteistyön varjoon.
Unohtaa ei sovi myöskään itäistä CSTO-puolustusliittoa.
Elokuussa 2008 suursodan mustat pilvet alkoivat kasautua maailman ylle NATOn tukeman Georgian hyökättyä venäläisten asuttamaan Etelä-Ossetiaan. Seurauksena oli vakava välirikko Venäjän ja NATOn välillä. Tilanne oli toki odotettavissa. Länsi hamuaa Uralin ja Kaspian öljyä. Eikö asia ollut sillä tavalla kolmekymmeluvullakin?
YK:n syys-lokakuussa 2008 pidetty 63. yleiskokous ja syys-lokakuussa 2009 pidetty 64. yleiskokous ja vuoden 2010 yleiskokous näyttivät tasoltaan jäävän itäisen, läntisen ja eteläisen pallonpuoliskon keskinäisen eduntavoittelun ja kinastelun tasolle.
Keväällä 2008 globaalikapitalismin kriisi ilmeni aivan marxilaisen taloustieteen ennakoimalla tavalla mm. ruoan ja ja muiden välttämättömyystarvikkeiden hintojen rajuna nousuna. Syksyllä 2008 lähinnä Yhdysvalloista alkanut kapitalismin kupla alkoi puhjeta ja taantuma tai jopa lama uhkasivat koko maailmaa.
Marraskuussa 2008 Washingtonissa pidetty G 20 -maiden hätäkokous ajautui täysin kiville. Pelkkiä puheita ja lupauksia ilman sisältöä. "Maailman uutta talousjärjestystä" peräänkuulutettiin ilman sen tarkempia määrittelyitä.
Olisi toki pitänyt puhua asiasta, siis sosialismista. Muita vaihtoehtoja ei liene näköpiirissä. Huhtikuussa 2009 Lontoossa pidetty G 20 -maiden uusi "hätäkokous" ei todellisuudessa liioin sisältänyt muita kuin juhlapuheita. Rahaa tosin luvattiin "elvytykseen", mutta ilman tulevaisuuden kannalta välttämättömiä periaatteellisia tavoitteita.
Sittemmin erilaisia globaalikapitalismin hyödyttömiä hätäkokouksia on pidetty useita, mutta vuonna 2011 talouskaaos on saavuttanut jo suorastaan uudet historialliset mittasuhteet.
BRICS - talousliitto moninapaisen maailman puolesta.
SCO:n (Shanghai Cooperation Organization) ja BRIC(S)-maiden (Brasilia, Venäjä, Intia, Kiina (johon myös Etelä-Afrikka sittemmin liittyi) Venäjän Jektarinburgissa kesäkuussa 2009 pitämät huippukokoukset (siis ilman Yhdysvaltoja ja Euroopan unionia) lienee vuosikymmeniin ensimmäinen myönteisiä uusia globaaleja taloudellisia ja poliittisia ajatusmalleja esille nostanut historiallinen tapahtuma.
Taloudellisessa mielessä maailmankapitalismi ja sen nykyiset menettelytavat ajavat maailmaa täydellä höyryllä kohti tuhoa. Erään virolaiskirjailijan vertaus Titaniciin on varsin osuva. On aika hiljentää vauhtia, ajatella ja perehtyä meneillään olevien prosessien todelliseen luonteeseen. Pelkkä rahallisten arvojen kasvattaminen ei auta maailman ongelmien ratkaisemisessa.
Meidän tulee vähintäänkin myöntää se itsestäänselvyys, että politiikan tulee johtaa taloutta eikä päinvastoin, niin kuin asia läntisessä maailmassa yleensä on.
Suunniteltu talous lienee aina parempi kuin suunnittelematon talous, kaikilla tasoilla. Vuoden 2008 lopulla alkanut globaali finanssikriisi ja eurokapitalismin vuoden 2011 ongelmat tuskin jättävät tältä osin tulkinnan varaa. Suunnitelmatalouden puitteissa tapahtuvalla luonnonvarojen säästämisellä voitaisiin mitä ilmeisimmin myös estää odotettavissa olevia sotia. Nyt meneillään olevien ja tulevien sotien keskeisin syy on epäilemättä maailman öljyvarantojen ja muiden luonnonvarojen ahne tavoittelu.
Länsimaiden ja erityisesti Yhdysvaltain aggressiivinen ulkopolitiikka siirtyi uudelle tasolle vuosina 2013 - 2015, jolloin Washingtonin aiemmin jossain määrin peitelty Venäjän uhkailu muuttui avoimeksi vastakkainasetteluksi, jossa talouden ja propagandan sektoreilla on jo sodan luonne.
Vuonna 2014 Ukrainassa toteutettiin laiton vallankaappaus, jonka taustalla olivat Yhdysvaltain ulkoministeriö ja keskustiedustelupalvelu CIA.
Länsimaiden tavoitteena on ensisijaisesti päästä sotilaallisesti syvemmälle entisen Neuvostoliiton alueelle ja yhä kiinteämmin Venäjän rajojen tuntumaan.
Ukrainan fasistiseksi luonnehdittu vallankaappaus johti välittömästi venäläisenemmistöisen Krimin väestön tahdon mukaiseen eroamiseen Ukrainasta ja Krimin vapaaehtoiseen liittymiseen Venäjän federaatioon.
Näitä tapahtumia seurasi massiivinen mediavalehtelun kierre, jossa Yhdysvallat lakeijoineen ei kaihda mitään keinoja syyttäessään Venäjää kaikesta mahdollisesta. Edes yhdysvaltalainen media ei usko kaikkia liikkeelle lähetettyjä huhuja ja valheita, mutta Suomen valtamedia nielee ja julkaisee tällaisen vaarallisen propagandan sellaisenaan ja vieläpä vahvistaa sitä omilla lapsellisilla olettamuksillaan.
