Euroopan unioni aikoo taistella venäläistä disinformaatiota vastaan – tällä otsikolla eurooppalainen EurActiv-nettisivusto kertoi Brysselin suunnitelmista taistella sitä vastaan, mitä on tapana kutsua ”venäläiseksi propagandaksi”. Media kertoo viitaten EU-lähteisiin, että asiasta keskustellaan 19. maaliskuuta alkaneessa Eurooppa-neuvoston istunnossa.
Miten venäläisten uutistoimistojen uutiset ja radio- ja televisiojutut voisivat olla vaarallisia nyky-Euroopalle, johon demokraattiset arvot tuntuvat vakiintuneen?
Brysselissä ja useissa muissa eurooppalaisissa pääkaupungeissa uskotaan ilmeisesti, että Venäjän median kertomukset ovat miljoonille eurooppalaisille todella vaarallisia, koska ne antavat heille kyseisissä pääkaupungeissa hyväksytystä poikkeavan kuvan Venäjän ja maailman tapahtumista. Hyvä ratkaisu olisi kai kertoa asioista omasta näkökulmasta ja antaa kansalaisten muodostaa oman mieleipiteensä. Siinä paljastuu kuitenkin niin sanottujen ”demokraattisten arvojen” todellinen merkitys eli se, että yhteinäisen Euroopan vapaat kansalaiset eivät kuitenkaan ole vapaita siinä, mikä koskee mielipiteidensä muodostamisessa.
Yllä mainittu EurActiv-sivusto sekä muu media kertovat viitaten brysseliläisiin diplomaatteihin, että Federica Mogherinille annetaan tehtäväksi kehittää kesäkuuhun mennessä niin sanottuja toimenpiteitä joukkoviestimien vapauden tukemiseksi. Päätösluonnoksen mukaan tavoitteena on vastata Venäjän harjoittamaan ”disinformaatiokampanjaan”.
Luonnoksen mukaan ensimmäinen askel olisi niin sanotun ”kommunikaatioryhmän” perustaminen. Sen asiantuntijoiden tehtävä on analysoida Venäjältä tulevaa informaatiota, tunnistaa sen, mikä on heidän mielestä valhetta, antaa selityksiä ja lähettää kommentoituna EU-maihin.
Tässä herää kysymys, mitä informaatiota voi pitää valheena. Voi tietysti julistaa valheeksi kaikki videot, joissa näkyy satoja Kiovan armeijan tuhoamia donbassilaisia taloja. Tai esimerkiksi Ison-Britannian Saksan suurlähettiläs Sir Simon McDonald sanoiDerTagesspiegelin haastattelemana Krimin kansanäänestyksen vuotisjuhlan yhteydessä, että kansanäänestys oli demokratian „häpäisyä“, koska paikalla ei suurlähettilään mukaan ollut riippumattomia kansainvälisiä tarkkailijoita.
On kuitenkin olemassa niiden muka olemattomien tarkkailijoiden lausuntoja. Silloin europarlamentaarikkona toiminut itävaltalainen Ewald Stadler kertoi, ettei ollut nähnyt yhtäkään ihmistä, jota olisi painostettu. Tarkkailijaryhmän johtaneen puolalaisen Tadeusz Piskorskin mukaan kansanäänestys ”ei millään tavalla poikennut kansanäänestyksestä missä tahansa Euroopan maassa”. Pitäisikö valehtelemisesta syyttää Krimin kansanäänestyksen silminnäkijöitä vai suurlähettilästä, jota ei ollut paikalla?
Presidentti Vladimir Putin kertoi yksityiskohtaisesti viime maaliskuun tapahtumista ja Krimin liittymisestä osaksi Venäjää. Krimin kansanäänestyksestä kertovassa dokumentissa Putin kertoi, että ennen kansanäänetystä Krimillä suoritettiin mielipidetutkimus selvittääkseen, mitä mieltä krimiläiset olivat liittymisestä Venäjään.
Mielipidetutkimus osoitti, että 75% krimiläisistä halusi liittyä osaksi Venäjää. Mutta silloin kansanäänestyksestä ei vielä ollut puhetta. Tiesin heti, että varsinaisessa kansanäänestyksessä Venäjä-mielisiä olisi jopa enemmän, sanoi Putin.
Tarkoituksena oli antaa ihmisille mahdollisuus päättää tulevaisuudestaan. Krimiläiset äänestivät liittymisestä Venäjään. Me emme voineet jättää heitä oman onnensa varaan. Teimme niin kuin meidän täytyi, painotti Vladimir Putin.
USA:n ulkoministeriön tiedottaja Jen Psaki on jo haukannut Krim-dokumenttia valheelliseksi, vaikkei ole katsonut sitä. En ole katsonut sitä, tunnusti Psaki. Kuitenkin hän on huolestunut, että dokumentti kertoo Krimin tapahtumista vääristeltyä tietoa.
Krim ja Sevastopol liittyivät osaksi Venäjää maaliskuussa 2014 kansanäänestyksen perusteella. Liittymissopimuksen mukaan kaikki Krimin asukkaat saavat Venäjän kansalaisuuden. Kuitenkin henkilöllä on oikeus kieltäytyä siitä ja pitää Ukrainan kansalaisuuden. Venäjän maahanmuuttoviraston mukaan 3427 ihmistä on torjunut Venäjän kansalaisuuden. Krimin asukasluku on noin 2 miljoonaa. Lue lisää: http://finnish.ruvr.ru/2015_03_10/Putin-kertoi-Krimin-liittymisesta-osaksi-Venajaa-9109/
Suomi ja Ruotsi työstävät sotilasliittoa Venäjää vastaan
Näin otsikoidaan Suomen ja Ruotsin uusi sotilaallinen ryhtyminen Venäjän ja Ruotsin mediassa, vaikka Suomessa asiasta kerrottiin asian merkitystä vähättelevin sanoin: 'Puolustusyhteistyön syventämisenä' ja 'yhteistyöraporttina'. On tiedostettava, miten asia todellisuudessa on nähtävissä ja mitä siitä on seuraamassa.
Suomi ja Ruotsi työstävät sotilasliittoa Venäjää vastaan
Venäläinen Pravda.ru käsitteli uutisessaan Suomen ja Ruotsin uusia sotilaallisia aikomuksia, perustaen tietonsa osaltaan ruotsalaiseen The Local.se -julkaisuun. Venäläislehti toteaa, ettei maat ole Naton täysjäseniä, mutta niillä on aikomus vahvistaa sotilaallista keskinäistä yhteistyötä Venäjää vastaan. Kaksi skandinaavista maata suunnittelee yhteisen laivaston taisteluosaston perustamista.
Suomi ja Ruotsi ovat tehneet tämän päätöksen perustellen sitä "Venäjän kasvavalla sotilaallisella voimalla" ja tarpeella kohtrolloida Baltian aluetta, kirjoittaa Pravda.ru. Tietojen mukaan Helsinki ja Tukholma ovat huolissaan kasvaneesta Venäjän lentotukialustoiminnasta Itämeren alueella.
Ruotsin puolustusministeri Peter Hulqvist uskoo, että Venäjä tulee heikentämään vaikutusvaltaansa Baltian alueella. Näyttää siltä, että sekä Ruotsi että Suomi uskovat Venäjän ottavan täysin hyväksyvästi vastaan Naton lisääntyneen aktiviteetin sen rajoilla.
Pravda.ru on jatkuvasti julkaissut materiaaleja Venäjän sotilaskoneiden suorittamista ja ainoastaan tavanomaiseen harjoitustoimintaan liittyvistä lennoista sekä asiantuntijatoiminnasta, joilla ei ole mitään tavoitetta heikentää muiden maiden turvallisuutta. Muusta ei ole esitetty todisteitakaan.
Ruotsin ja Suomen sotilaalliset aikeet nousivat Venäjän mediaan 28.8.2014:
Lokal.se kirjoittaa, että sodan puhjetessa (hyökkäyksen tapahtuessa) Suomi ja Ruotsi voisivat ryhtyä sotaan yhdessä. Tämä äärimmäinen skenaario tehtiin mahdolliseksi uudessa puolustusyhteistyön sopimuksessa Suomen ja Ruotsin kesken, lehti kirjoittaa.
Ehdotuksena on kasvattaa sotilasyhteistyötä maiden välillä, sisältäen yhteisiä sotilastukikohtia ja parantaa armeijoiden viestintää. Suomen puolustusministeri Carl Haglund sanoi TT-uutistoimistolle, että "tämä antaa konkreettisia mahdollisuuksia yhteistyöhön, erityisesti ja pääasiassa rauhan aikana, mutta myös kriisin aikana mikäli tämän valitsemme". Peter Hullqvist kuitenkin painotti, ettei sopimus olisi muodollinen sotilasliitto.
"Muka oppositio" sotilaallisen liittoutumisen puolesta
YLE uutisoi asiasta mainitsematta vahingossakaan mitään mielipiteisiin tarttuvaa. Tehtiin selväksi, että myös "Suomen oppositio" - perussuomalaisten johto on täysin Suomen ja Ruotsin sotilaallisen liittoutumisen kannalla ja puolustusvalikunnan puheenjohtaja Jussi Niinistö liputti Suomen alueellisen puolustuksen ulkoistamisen puolesta.
"Raportti antaa odotetusti niin sanotusti lihaa luiden ympärille eli nyt on vihdoinkin luvassa puheiden sijaan konkreettisia sotilaiden tekemiä ehdotuksia siitä miten tässä Suomen ja Ruotsin välisessä puolustusyhteistyössä voidaan edetä", kommentoi Jussi Niinistö.
Puolustusliitosta todettiin Niinistön sanoin, että "maiden välinen puolustusliitto voi siinä häämöttää jonkinlaisena tavoitteena tulevaisuudessa". Siis pitäisikö meidän uskoa, ettei Suomen valtiojohto ole edes tietoinen siitä mihin sopimuksella Ruotsin kanssa ryhdyttiin, tai ettei Suomella ole tämän suhteen selkeitä tavoitteita?
Myös keskustapuolue, toisena muka eduskunnan oppositiona hallituksen toimille, kiirehti Niinistön kanssa kuoroon liputtamaan puolustussopimuksen puolesta: "Yllättävän hyvä ja käyttökelpoinen raportti jatkokeskusteluja silmälläpitäen. Sehän nojautuu rauhanajan olosuhteisiin niinkuin ajatus olikin, mutta siinäkin suhteessa voidaan mennä todella pitkälle Suomen ja Ruotsin välisen puolustusyhteistyön syventämisessä tavalla, joka sitten kyllä lisää molempien maitten sotilaallista suorituskykyä", sanoi keskustan Seppo Kääriäinen.
Ylipäänsä, miksi puhutaan "raportista" kun kyse on selvästi sotilaallisesta sopimuksesta?
Toimittajan kommentti: "Perustuslakia ja valtioviisauksia minä vaan kaipailen..."
Millä mandaatilla puolustusministeri Haglund menee sopimaan Suomen puolesta sotilaallisen sopimuksen Ruotsin kanssa? Ja toinen kysymys on, miksi liittoutumista länteen tehdään?
Maamme ulkoisiin intresseihin sitoutunut globalistihallinto on nähdäkseni toistamiseen lyhyen ajan sisällä rikkonut Suomen sotilaallisen liittoutumattomuuden edellyttämää perustuslakia. Ensin näin tehtiin sitoutumalla Nato-komentoon isäntämaasopimuksella syyskuussa 2014 Walesin huippukokouksessa, ja nyt liittouttaminen tehtiin ryhtymällä sopimuspohjaiseen yhteistyöhön Ruotsin armeijan kanssa.
Jos tämä ei ole Suomen perustuslain vastaista sotilaallista liittoutumista, niin mikä olisi? On selvää, että sotilasliitto Ruotsin kanssa olisi kansanäänestyksen vaativa päätös.
Isäntämaasopimuksen laittomuudesta on jätetty lukuisia tutkintapyyntöjä Suomen Suojelupoliisille jatutkinnat asiasta on käynnistetty. Nähdäkseni puolustusliitosta Ruotsin kanssa tulisi tehdä vastaavat tutkintapyynnöt ja tarkastuttaa tämä "raportti" perinpohjin. Voimme siis jälleen epäillä maamme hallintoa valtiopetoksesta.
Hallitus linjaa Suomen turvallisuuspolitiikkaa perustuslain ja maamme valtiosäännön vastaisesti, rikkoen yksipuolisesti 'Naapuruussopimuksen' Venäjän kanssa. Nämä ovatkin vakavampia maanpetosepäilyjä, joita kansalaiset voivat hallintoaan kohtaa esittää, mutta meillä on siihen vahvat perusteet ja myös velvollisuus sotilasvalamme edellyttämällä tavalla.
Se, että "oppositiona" esitellyt eduskuntapuolueet osoittavat tukensa Suomen natottamiselle ja valmisteluille sotilaallisiin aggressioihin Venäjän kanssa ei tee toimista yhtään "puhtaampia" vaan pikemminkin päinvastoin - osoittavat kansalle haasteen suuruuden ja maassamme hallinnoivan ulkoisen miehityksen vaikutusvallan mittakaavan.
Miksi maamme sotilaallinen liittouttaminen länteen ja Ruotsiin?
Jokaisen suomalaisen olisi syytä pysähtyä pohtimaan kysymystä ja etsiessään totuutta, esittää asiaan kuuluvat jatkokysymykset. Tietenkin, vaatia niihin vastauksia. Mitä Venäjä on tehnyt Suomea tai suomalaisia vastaan ansaitakseen sotilaallisen lännen valmistelun pitkällä rajalla maamme kanssa? Miksi Venäjän tulisi kokea sotilaallista uhkaa suunnaltamme strategisia Murmanskin, Kalingradin ja Pietarin alueita vastaan?
Tähän päivään mennessä mikään taho ei ole esittänyt virallisia todisteita, että Venäjä olisi sotilaallisesti uhannut naapurimaitaan kuluneiden vuosien aikana. Ei Ukrainassa, eikä aiemmin myöskään Georgiassa 2008, jossa Venäjä vastahyökkäsi Georgian Nato-tuetun armeijan hyökkäykseen YK:n rauhanturvaoperaatioita ja alueen siviiliväestöä vastaan. Faktat faktoina, ilman turhaa tunteilua.
Suomi julisti pakotteita Alexander Stubbin määräyksellä Venäjää vastaan elokuussa 2014. Hän perusteli taloussodan toimet kolmella todisteettomalla väittämällä: Venäjän sotilaallisella invaasiolla Krimillä, sotilaallisella osallisuudella Donbassin konfliktiin ja osallisuudella matkustajakone MH17 alaampumiseen Donetskin taivaalla heinäkuussa 2014. Haluaisin näille Stubbin väitteille edes jotain todisteita ennen kuin voin pitää niitä minään muina kuin kurjina valheina. Ja juuri törkeitä valheita ne olivat jo julistushetkellään.
Suomen ei olisi tarvinnut laillisin vaatimuksin liittyä EU:n julistamiin Venäjän vastaisiin pakotteisiin.Itsenäisyyspuolue IPU tarkisti asian Suomen ulkoministeriöstä. Suomi kuitenkin julisti pakotteet ja sitten tulivatkin Venäjän vastapakotteet, jotka ovat aiheuttaneet Suomelle valtavat taloudelliset tappiot, ja jotka kasvavat edelleen. Oikeudenmukaisuuden nimessä me emme voi syyttää Venäjää sen puolustuksellisista vastatoimista.
Järkiperusteita Venäjän vastaiselle politiikalle ja sotilastoimille ei siis ole olemassa, koska jos jollain niitä olisi, me keskustelisimme niistä faktoista päivittäin arvioiden uhan todellista olemusta ja niiden kehitystä sekä vaikutuksia. Nyt "uhka" on ainoastaan kuvitteellisesti väitetty lännen tiedotusvälineiden ja agendaa kannattelevien globalistipoliitikkojen suusta. Miksi näin?
Venäjän hallitus ja presidentti Putin korostavat, ettei Moskova aio luovuttaa suvereniteettiaan ja itsenäisyyttään lännen valtaliiton painostuksen edessä. Pankkiirien hallitsemat globalistit tavoittelevat suurta unelmaa: maailmanhallintaa, jonka esteenä onkin erityisesti Moskovan vaatimus globaalista multipolarismista, itsenäisten valtioiden kansainvälisestä yhteisöstä - ei lännen hallitsemasta yhdestä maailmanhallituksesta - hegemoniasta.
On siis käynyt niin, että Suomi on kunnioittamatta demokratiaansa tuhonnut itsenäisyytensä ja sotilaallisen liittoutumattomuutensa painostakseen Venäjää luopumaan itsenäisyydestään ja hyväksyäkseen läntisen imperialismin. Luuleeko joku todella, että lännen pankkiirien ja korporaatioeliitin intressien puskemisella maamme kautta Venäjää vastaan on jotain tekemistä suomalaisen edun tai turvallisuuden kanssa?
Suomenlinnan porttiin hakatatut sanat nousevat jälleen mieleeni: "Jälkipolvet, seiskää täällä omin jaloin, älkääkä luottako vieraan apuun", jotka ovat pitkän historian opettamaa geopoliittista viisautta. Paasikivi-Kekkosen ajan puolustusdoktriini perustui sanoihin "Kaikki Suomen puolesta, eikä ketään vastaan." Luuleeko joku tosiaan, että A.Stubb, T.Soini tai C.Haglund olisivat nyt viisaampia kuin kansamme historialliset opetukset?
Suomen valtamedian myötämielisellä rummutuksella Suomen hallinto luottaa tänään kohtalomme vieraan apuun ja nousee Venäjää vastaan. Uskotko, että tästä voisi seurata mitään hyvää sinulle, lapsillesi, lähimmäisillesi tai omaisuuksillesi? On korkea aika herätä.
Katsotaan realiteettia: Tukholman eliitti on jälleen kerran valmis sotimaan kuninkaallisista korporaatio-intresseistä aina viimeiseen suomalaiseen mieheen saakka Venäjää vastaan, ja toisaalta korruptoitu globalistihallinto asiamiestensä kanssa, edustavat täysin vastakkaista kuin venäläiset ja suomalaiset edut. Tuhoutumalla sodassa, viime joulukuussa käyntiin määrätyssä "Operaatio Atlanttisessa Ratkaisussa", alueellamme on ainostaan häviäjiä.
Jokaisen onkin muistettava, että lännen valtaliiton globalisteilla ei ole isänmaata, kuten A.Stubb sen on myöntänyt: "olen eurooppalainen, ja vasta sitten suomalainen". Nämä eliitin asiamiehet haluavat herrojensa käsiin koko maailman yhtenä markkinaalueena - G0-unelmana.
Toisaalta Venäjä on tehnyt jo täysin selväksi, ettei se tule perääntymään vaatimuksessa ja luottamaan kansan kohtaloa ulkoisen harvainvallan käsiin. Vastakkainasettelussa länsi yrittää nyt pakottaa Venäjää polvilleen, mutta eivät tietenkään omaa vertaan vuodattamalla, koska heidän suunnitelmissa se on sinun ja kaikkien maanmiestemme tehtävä.
