Rautaesiriippu totuutta vastaan?
Kuva: Venäjän ääni
Euroopan unioni aikoo taistella venäläistä disinformaatiota vastaan – tällä otsikolla eurooppalainen EurActiv-nettisivusto kertoi Brysselin suunnitelmista taistella sitä vastaan, mitä on tapana kutsua ”venäläiseksi propagandaksi”. Media kertoo viitaten EU-lähteisiin, että asiasta keskustellaan 19. maaliskuuta alkaneessa Eurooppa-neuvoston istunnossa.
Miten venäläisten uutistoimistojen uutiset ja radio- ja televisiojutut voisivat olla vaarallisia nyky-Euroopalle, johon demokraattiset arvot tuntuvat vakiintuneen?
Brysselissä ja useissa muissa eurooppalaisissa pääkaupungeissa uskotaan ilmeisesti, että Venäjän median kertomukset ovat miljoonille eurooppalaisille todella vaarallisia, koska ne antavat heille kyseisissä pääkaupungeissa hyväksytystä poikkeavan kuvan Venäjän ja maailman tapahtumista. Hyvä ratkaisu olisi kai kertoa asioista omasta näkökulmasta ja antaa kansalaisten muodostaa oman mieleipiteensä. Siinä paljastuu kuitenkin niin sanottujen ”demokraattisten arvojen” todellinen merkitys eli se, että yhteinäisen Euroopan vapaat kansalaiset eivät kuitenkaan ole vapaita siinä, mikä koskee mielipiteidensä muodostamisessa.
Yllä mainittu EurActiv-sivusto sekä muu media kertovat viitaten brysseliläisiin diplomaatteihin, että Federica Mogherinille annetaan tehtäväksi kehittää kesäkuuhun mennessä niin sanottuja toimenpiteitä joukkoviestimien vapauden tukemiseksi. Päätösluonnoksen mukaan tavoitteena on vastata Venäjän harjoittamaan ”disinformaatiokampanjaan”.
Luonnoksen mukaan ensimmäinen askel olisi niin sanotun ”kommunikaatioryhmän” perustaminen. Sen asiantuntijoiden tehtävä on analysoida Venäjältä tulevaa informaatiota, tunnistaa sen, mikä on heidän mielestä valhetta, antaa selityksiä ja lähettää kommentoituna EU-maihin.
Tässä herää kysymys, mitä informaatiota voi pitää valheena. Voi tietysti julistaa valheeksi kaikki videot, joissa näkyy satoja Kiovan armeijan tuhoamia donbassilaisia taloja. Tai esimerkiksi Ison-Britannian Saksan suurlähettiläs Sir Simon McDonald sanoiDerTagesspiegelin haastattelemana Krimin kansanäänestyksen vuotisjuhlan yhteydessä, että kansanäänestys oli demokratian „häpäisyä“, koska paikalla ei suurlähettilään mukaan ollut riippumattomia kansainvälisiä tarkkailijoita.
On kuitenkin olemassa niiden muka olemattomien tarkkailijoiden lausuntoja. Silloin europarlamentaarikkona toiminut itävaltalainen Ewald Stadler kertoi, ettei ollut nähnyt yhtäkään ihmistä, jota olisi painostettu. Tarkkailijaryhmän johtaneen puolalaisen Tadeusz Piskorskin mukaan kansanäänestys ”ei millään tavalla poikennut kansanäänestyksestä missä tahansa Euroopan maassa”. Pitäisikö valehtelemisesta syyttää Krimin kansanäänestyksen silminnäkijöitä vai suurlähettilästä, jota ei ollut paikalla?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti