Juho Tapio PIIKKI Haavisto: CIA/FBI/NSA jne.

Näytetään tekstit, joissa on tunniste CIA/FBI/NSA jne.. Näytä kaikki tekstit

lauantai 10. syyskuuta 2016

11. syyskuuta

”Meille kerrottiin, että Irak uhkasi maailman turvallisuutta. Meille vakuutettiin tämän olevan totta. Se ei ollut totta. – Totuus on jotain kokonaan muuta. Totuus liittyy siihen, miten Yhdysvallat ymmärtää asemansa maailmassa, ja kuinka se mielii asemaansa käyttää” (Harold Pinter, Nobel-esitelmä 2005).

“Välittömin tehtävä on varmistaa, ettei mikään valtio tai valtioliitto saavuta kykyä karkottaa Yhdysvaltoja Euraasiasta (…)” (Zbigniew Brzezinski: The Grand Chessboard, 1997).

Maailman kansalaiset tuntenevat läpikotaisin George W. Bushin hallinnon tulkinnat 11.9.2001-iskuista. Ovathan nuo tulkinnat ainoan supervallan valtaeliitin ja valtamedian kuin myös Hollywoodin muotoilemat. Vähemmän tunnettuja ovat kriitikoiden selvitykset ja tulkinnat.

David Ray Griffin

Yksi 11.9.-iskujen ’virallisen totuuden’ kriitikoista on ollut yhdysvaltalainen emeritusprofessori David Ray Griffin. Griffin on kirjoittanut 11.9.2001-iskuista muun muassa kirjassaan The 9/11 Commission Report: Omissions and Distortions, jossa tarkastellaan kriittisesti iskuja selvitelleen toimikunnan (Keanin komissio) raporttia. Mainitun kirjansa julkaisemisen jälkeen Griffin on laatinut vielä 115-kohtaisen yhteenvedon raportin sisältämistä valheista.

Griffinin keskeinen väite on, että Keanin komission raportti on itse asiassa tehty tukemaan yhtä suurta valhetta. Tuo suuri valhe kertoo, että virallinen tarina syyskuun 11:nnestä on totta. Griffinin toinen väite on, että mainittua suurta valhetta julistaessaan komission raportti kertoo monia pienempiä, yksittäisiä valheita. Tähän seikkaan Griffin on viitannut edellä mainitun kirjansa alaotsikolla Omissions and Distortions (pois jätetyt ja vääristellyt asiat). Nuo kaksi termiä viittaavat kahdenlaisiin valheisiin: epäsuoriin ja suoriin.

Suora valhe on kysymyksessä esimerkiksi silloin, kun raportti väittää kaksoistornien ydinten sisäosien koostuneen ontoista teräskuiluista tai kun se toteaa, että varapresidentti Cheney antoi matkustajakoneen alasampumiskäskyn vasta kello 10:10:n jälkeen. Epäsuora on valhe esimerkiksi silloin, kun puhuessaan 19 väitetystä kaapparista komissio jättää mainitsematta, että ainakin kuuden heistä on uskottavasti raportoitu olevan elossa tai kun se jättää mainitsematta 47-kerroksisen World Trade Centerin rakennuksen n:o 7 sortumisen. Tällaiset mainitsematta jättämiset ovat epäsuoria valheita osittain siksi, että ne osoittavat komission rikkoneen julkilausumaansa aikomusta ”laatia täydellisin mahdollinen selvitys syyskuun 11:nteen liittyvistä tapahtumista”. Ne ovat valheita myös siksi, että komissio pystyy välttämään suoran valheen kyseisestä aiheesta vain jättämällä sen mainitsematta.

Ottaen huomioon nämä kaksi valhetyyppiä saattaa herätä kysymys, kuinka monta valhetta 9/11-komission raportti sisältää. Sitä Griffin ei väitä tietävänsä. Mutta hän päätti katsoa, kuinka monesta valheesta hän oli itse kertonut kirjassaan. Griffin havaitsi löytäneensä niitä yli sata. Seuraavassa kappaleessa on esimerkkejä niistä 9/11-komission loppuraportin mainitsematta jättämisistä ja väitteistä, joita Griffin pitää valheina:

5. Komissio jättää mainitsematta sen tosiasian, ettei tuli ollut milloinkaan ennen syyskuun 11:ttä romahduttanut teräsrunkoisia rakennuksia.

6. Komissio jättää mainitsematta sen, etteivät kaksoistornien tulipalot olleet kovin laajoja, kuumia tai pitkäkestoisia verrattuna moniin muihin palaneisiin ja romahtamatta jääneisiin teräsrakenteisiin rakennuksiin.

8. Komissio jättää mainitsematta sen tosiasian, että myös WTC 7 (johon ei törmännyt lentokoneita ja jossa oli vain pieniä, paikallisia tulipaloja) romahti – tapahtuma, jota FEMA ei osannut selittää.

9. Komissio jättää mainitsematta sen todistusaineiston, että kaksoistornien (kuten myös rakennus 7:n) romahtaminen täyttää ainakin kymmenen rakennusten räjähtein tapahtuvaan purkamiseen viittaavaa tunnusmerkkiä.

22. Komissio jättää mainitsematta puolustusministeri Donald Rumsfeldin viittauksen ”ohjukseen, joka vaurioitti [Pentagonia]”.

28. Komissio jättää vaille mainintaa ne FBI:n agentit, joiden kerrotaan tienneen iskujen kohteet ja päivämäärät hyvissä ajoin etukäteen.

31. Komissio jättää mainitsematta sen, että Osama bin Laden, joka oli jo Amerikan etsityin rikollinen, oli Dubaissa amerikkalaisen lääkärin hoidossa amerikkalaisessa sairaalassa heinäkuussa 2001, ja että hänen luonaan vieraili CIA:n paikallinen agentti.

34. Komissio jättää mainitsematta kertomuksen Abu Zubaydahin lausunnosta, jonka mukaan kolmella saudien kuningasperheen jäsenellä oli etukäteistietoa syyskuun 11:nnen iskuista ja että he rahoittivat al-Qaidaa. Kaikki kolme kuolivat hämärissä oloissa kahdeksan päivän aikana.

42. Komissio jättää mainitsematta todisteet siitä, että FBI:n päämaja sabotoi Coleen Rowleyn ja muiden Minneapolisin agenttien yrityksen saada luvan Zacarias Moussaouin tietokoneen tutkimiseen.

43. Komissio jättää mainitsematta, että FBI:n entinen kääntäjä Sibel Edmonds todisti komissiolle 3,5 tuntia ja paljasti (myöhemmän puheenjohtaja Keanille lähettämänsä kirjeen mukaan) syyskuun 11:nteen liittyviä vakavia peittelyjä FBI:n päämajan virkamiesten toimesta.

53. Komissio jättää mainitsematta sen tosiasian, että The Project for the New American Century, jonka monista jäsenistä tuli Bushin hallinnon avainhahmoja, julkaisi vuonna 2000 asiakirjan, jonka mukaan ”uusi Pearl Harbor” auttaisi sitä saamaan rahoituksen Yhdysvaltojen sotavoimien nopeaan teknologiseen uudistamiseen.

54. Komissio jättää mainitsematta sen tosiasian, että avaruuden militarisointia käsitelleen komitean johtaja Donald Rumsfeld oli suositellut US Space Commandin rahoituksen lisäämistä ja jo syyskuun 11:nnen iltana käyttänyt iskuja syinä lisärahoitukselle.

55. Komissio jättää mainitsematta sen tosiasian, että kolme vahvinta US Space Commandin puolestapuhujaa (ministeri Rumsfeld, kenraali Myers ja kenraali Eberhart) kuuluivat niihin, jotka olivat vastuussa syyskuun 11:nnen iskujen estämisen epäonnistumisesta .

59. Komissio jättää mainitsematta todistusaineiston, jonka mukaan eräät Bushin hallinnon avainhahmot, kuten puolustusministeri Rumsfeld ja apulaispuolustusministeri Wolfowitz, olivat lietsoneet sotaa Irakin kanssa jo useita vuosia.

60. Komissio jättää mainitsematta [avustajan tekemät] muistiinpanot Rumsfeldin keskusteluista syyskuun 11:ntena; ne osoittavat hänen päättäneen käyttää iskuja tekosyynä hyökätä Irakiin.

61. Komissio jättää mainitsematta Project for the New American Centuryn lausuman, jonka mukaan ”tarpeessa turvata Yhdysvaltain merkittävä sotilaallinen läsnäolo Persianlahdella on kysymys laajemmasta asiasta kuin vain Saddam Husseinin hallinnosta”.

89. Komissio jättää mainitsematta kokonaan todistusaineiston, joka viittaa siihen, ettei Pentagoniin törmännyt kone ollut lento 77.

97. Komissio jättää mainitsematta todistusaineiston, joka viittaa siihen, että sotilaskone ampui lennon 93 alas.

Muista kriitikkojen tulkinnoista

Syyskuun 11:nnen päivän iskuja ei ole asianmukaisesti ja laillisesti selvitetty. Suurin osa olennaisesta tiedosta on salattu kansallisen turvallisuuden nimissä. Monet riippumattomat tutkijat ovat päätyneet siihen käsitykseen, ettei George W. Bushin hallinnon edustama ja esittämä virallinen versio 11.9.-iskuista pidä paikkaansa. He katsovat, että Bushin hallinto joko tiesi etukäteen iskuista ja salli niiden tapahtua tai oli mukana järjestämässä iskuja. Motiivina olisi ollut tahto päästä iskemään Afganistaniin ja viime kädessä Saddam Husseinin Irakiin.

USA:n iskua Irakiin perusteltiin Bushin ja hänen hallintonsa toimesta Saddam Husseinin uhalla ja Irakin joukkotuhoaseilla sekä Saddam Husseinin tuella 11.9.-iskujen tekijöille. Tänään koko maailma tietää, ettei mikään noista perusteluista pitänyt paikkaansa. Bush ja hänen hallintonsa valehtelivat Irakin joukkotuhoaseista USA:n omille kansalaisille ja kongressille samoin kuin koko maailmalle. Miksi Bush ja hänen hallintonsa eivät olisi valehdelleet 11.9.2001-iskuista?

Monet riippumattomat tutkijat katsovat, että kansainvälisen valtio- ja oikeusyhteisön tulisi vaatia 11.9.2001-iskujen kunnollista puolueetonta ja riippumatonta tutkintaa ja todellisten syyllisten saattamista oikeudelliseen edesvastuuseen rikoksistaan.

11.9.2001 ja suomalainen media

Suomalainen valtamedia on toistellut uskollisesti ainoan supervallan julistamaa totuutta. Virkistäviin poikkeuksiin on kuulunut Kansan Uutiset ja vuonna 2015 jopa Iltalehti.

Peik Johansson on kirjoittanut 11.9.-vuosipäivän lähestyessä USA:n kongressin 14 vuotta sitten tekemän selvityksen salatuista osista, joita on nyt saatu julkisuuteen:

”Kesällä julkistetut sivut Yhdysvaltojen kongressin teettämästä 14 vuoden takaisesta raportista paljastavat syyskuun 11. päivän iskuista epäiltyjen lentokonekaappaajien saaneen tukea Saudi-Arabian hallitukselta” (KU:n Viikkolehti 2.9.2016).

Kesti syyskuun 11. päivään 2015 saakka ennen kuin Iltalehden lukija saattoi lukea seuraavaa:

”Syyskuun 11. vuonna 2001 kaksi lentokonetta osui World Trade Centerin kaksoistorneihin New Yorkissa. Tornit romahtivat noin tunnin päästä. Virallisen selityksen mukaan romahdus johtui tulipalojen aiheuttamasta kuumuudesta. Lähes puolet amerikkalaisista ei usko, että virallinen selitys pitää paikkansa. Salaliittoteoreetikoiden mukaan tornit romahtivat, koska ne räjäytettiin. Yhdysvaltojen johto junaili iskut itse tai vähintäänkin antoi niiden tapahtua” (IL 11.9.2015).

Suomalainen intelligentsia on vaiennut lähes kauttaaltaan. Valoa yössä saa etsiä aina syyskuulta 2005, jolloin kirjailija Leena Krohn totesi muun ohella seuraavaa:

”Selailin virallista raporttia ja luin David Ray Griffinin huolella dokumentoituja teoksia hiukset pystyssä. – Virallinen teoria on luhistunut kasaan. Sitä tuskin voi kutsua edes kertomukseksi tai teoriaksi. Se ei ole perusteellinen, ei riippumaton eikä puolueeton selonteko. Se on manipulaatiota, propagandaa.”

Postskriptumi

Jotakin muutakin on tapahtunut 11. syyskuuta, nimittäin vuonna 1973. Chilen asevoimat suorittivat kenraali Augusto Pinochet’n johdolla valtiokaappauksen (coup d’État). Santiagon stadionista muodostettiin maan suurin yksittäinen vankileiri. Sotilasjuntta poltatti kaduilla epäilyttävinä pitämiään kirjoja ja lupasi palkkion etsintäkuuluttamiensa vaaleilla valitun presidentin Salvador Allenden kannattajien löytäjille. Toisinajattelijoiden vangitsemiset ja kidutus jatkuivat vielä kuukausia itse vallankaappauksen jälkeen. Valtiokaappauksen uhrit (eräiden arvioiden mukaan): kuolleita 2 279, kidutettuja 27 255, vangittuja 150 000. Vuonna 2011 julkaistun raportin mukaan 40 018 ihmistä pidettiin poliittisina vankeina ja kidutettiin. Surmatuksi tai kadonneeksi listattiin 3065 ihmistä.

Syyskuussa 1974 ilmoitettiin, että USA:n presidentin Nixonin ulko- ja turvallisuuspoliittinen neuvonantaja Kissinger oli henkilökohtaisesti johtanut USA:n hallituksen talouspoliittista ohjelmaa Allenden hallitusta vastaan vuosina 1970–1973. Myös CIA:n on kerrottu tukeneen Allenden vastaista oppositiota samoina vuosina ainakin kahdeksalla miljoonalla dollarilla.

Tapio Kuosma

Tapio Kuosma on espoolainen kirjailija ja oikeustieteen lisensiaatti.

Samuli Suonperä: 911-truth, sekatekniikka kovakuitulevylle.

Samuli Suonperä on helsinkiläinen kuvataiteilija. Lisää hänen teoksiaan on osoitteessa https://www.facebook.com/SamuliSuonperaArtwork

Kirjallisuutta, lähteitä

Osoite yhteisen istunnon kongressin ja Amerikkalaiset 20.9.2001. (Presidentti Bushin puhe) http://www.whitehouse.gov/news/releases/2001/09/20010911-16.html

Blum, William: Rogue State. Opas maailman ainoa supervalta. Kolmas tulostusta. Yhteinen Courage Press 2000.

Brzezinski, Zbigniew: Grand Chessboard. American ensisijaisuus ja sen geostrateginen velvoittavia. Basic Books 1997.

Kirja, Mikael: Griffin och 9/11-Kommissionen. Http://www.kaapeli.fi/book/griffin.html

Chossudovsky, Michel: Sota ja globalisaatio. Syyskuun 11. päivän taustaa. Suomentanut Petri Stenman. Like 2003.

Edmonds, Sibel: FBI ja 9/11. Http://www.justacitizen.com/articles_ asiakirjat / FBI% 20 &% 20911.htm

Galtung, Johan: Syyskuun yhdestoista ja lokakuun seitsemäs 2001 ja maailma niiden jälkeen: kolme puhetapaa. Suomentanut Kaj Raninen (18.6.2002).

Galtung, Johan: Ihmisoikeudet ja USA / UK laiton hyökkäys Irakiin (24.6.2005). Www.transnational.org/forum/meet/2005/Galtung_IraqTribunal.html

Griffin, David Ray: The New Pearl Harbor. Häiritsevää Kysymyksiä Bushin hallinto ja 9/11. Olive Branch Press 2004.

Griffin, David Ray: 9/11 Komission raportti. Laiminlyönnit ja vääristymiä. Olive Branch Press 2005.

Hitchens, Christopher: Henry Kissinger oikeuteen. Käännös: Carl-Mikael Eden Borg. Vertigo Publishers 2003.

Johansson, Peik: 9/11: Jäljet johtavat Saudi-Arabiaan. Kansan Uutisten Viikkolehti 2.9.2016.

Krohn, Leena: Tempusta ja miten se tehtiin. Puhe tilaisuudessa Syyskuun 11. – Neljä valheen vuotta 11.9.2005.

Kurttila, Heikki: WTC-tornien painovoimaisen romahtamisen yksinkertaistettu luonnontieteellinen tarkastelu. http://www.saunalahti.fi/wtc2001/WTC_Kurttila.pdf

Meyssan, Thierry: 11. syyskuuta 2001. The Big Lie. Carnot, 2002.

Meyssan, Thierry Pentagate. Carnot, 2002.

Numminen, Pekka: 14 vuotta iskuista – räjäytettiinkö WTC-tornit? Iltalehti 11.9.2015.

Pinter, Harold: Taide, totuus ja politiikka. Nobel-esitelmä 2005.

Uudelleenrakentaminen Amerikan puolustusmekanismeja. Strategia, Voimat ja Resurssit Uuden vuosisadan. Raportin Project for the New American Century. Syyskuuta 2000. http://newamericancentury.org/RebuildingAmericasDefenses.pdf

Ritter, Scott – Pitt, William Rivers: Irakin sota – mitä Bush ei halua sinun tietävän. Suomentanut Petri Stenman. Like 2003.

Puhemiehen puhuessaan Nation 11.9.2001. (pesidentti Bushin puhe kansakunnalle) http://www.whitehouse.gov/news/releases/2001/09/20010911-16.html

Toimikunnan Terrori-iskut Upon Yhdysvalloissa. (9/11 Komission raportti) [Keanin komission raportti] http://www.9-11commission.gov/report/911Report.pdf

World Trade Center Building Performance Study: Tiedonkeruu, Johdantohuomautuksia, ja suositukset. FEMA 403 / toukokuussa 2002. http://www.fema.gov/fima/mat/fema403.shtm

__._,_.___

Attachment (t) =? Iso-8859-1? Q? Heikki_Sipil = E4 = | Näytä liitteet Webissä

3 3 kuva (t)

syyskuunyhdestoistap.jpg

Tapio-Kuosma.jpg

syyskuunyhdestoistap-333x333.jpg

624 Comments

In kuukauden kuluessa luovuttamisesta Japanin 14. elokuuta 1945 britit olivat valmiita uskomaan, että sota oli niiden takana. Sanomalehdet olivat täynnä tarinoita mahdollisista kotiin sääntö Intiassa, ja satamatyöntekijät meneillään lakko Lontoossa, Liverpool ja Hull. On kyseenalaista, kuinka monta lukijaa Manchester Guardian 06 joulukuu 1945 saha, saati lukea, lyhyt erä, joka oli piilossa että jalka sivun kuusi, lepää välillä lukijan kirjeen Nürnbergin sotarikosoikeudenkäyntien ja johtava artikkeli perusta YK.

Otsikolla "British Indo-Kiinassa" ilmestyi kopio kirjeen, joka oli myös lähetetty Ernest Bevin, ulkomaan sihteeri. "Näyttää siltä, että olemme yhteistyötä japanilaisten ja ranskalaiset joukot vastaan nationalistisia voimia Viêt Minh," kirje lukea. "Mihin tarkoitukseen tämä yhteistyö? Miksi emme riisuminen Japani? Me haluamme määritelmän hallituksen politiikan koskien läsnäoloa British joukkojen Indo-Kiinassa. "Kirjeen oli allekirjoittanut" British muut riveissä "signaalin osassa on jalkaväkiprikaatiksi perustuva Saigonissa.

Se oli erittäin epätavallista - huolimatta tasa-arvoinen hengen mukaisesti sodanjälkeisen päivää - nähdä joukko matalan tason Britannian joukot siten vaatimaan julkisesti, että ulkoministeri selittämään hallituksen politiikkaa. Mutta mikä oli todella erikoisen oli ilmaiseminen että Britannian joukot taistelivat entisen Ranskan siirtomaa vastaan paikallisen väestön, ja että he tekivät niin rinnalla niiden entisten vihollisten: Japanin armeijan ja Vichy Ranskan.

Harvat kansalaiset olivat tietoisia siitä, että Britannian hallitus oli niin halukas näkemään Ranskan takaisin hallita prewar siirtomaa hallussaan koko 20. jalkaväkidivisioona brittiläisen Intian armeija oli lennättänyt maahan edellisen elokuussa, ja tilauksia tukahduttaa Vietnam ihmisten pyrkimyksiä muodostaa oma hallitus. Oli lähes 26000 miesten 2500 ajoneuvoihin, kuten panssaroituja autoja. Kolme British tykistörykmenteillä oli myös lähetetty, RAF oli lentänyt sisään 14 Spitfires ja 34 Mosquito hävittäjä-pommikoneita, ja oli 140-vahva ehdolliset päässä kuninkaallisen laivaston.

Purkamisen, British oli päästyä vapaiksi Vichyn joukot uusilla 0,303 British kivääriä. Pian tämän jälkeen, antautui Japanin joukot oli myös ladata uudelleen ja pakko taistella Vietnam - jotkut komennossa brittiupseerit.

Britit olivat mukaisesti toimivan tilauksen että ne pitäisi näyttää häikäilemätön piittaamattomuutta siviilejä, jotka näin ollen kuoli ja silvottu runsaasti. "Ei ole edessä näihin operaatioihin," tilauksen sanoi. "Me voi olla vaikea erottaa ystävän vihollinen. Käytä aina suurin voima käytettävissä varmistaa pyyhkimällä pois kaikki vihollisuudet voimme tavata. Jos käytetään liikaa voimaa, ei siitä ole vaaraa. Jos käytetään liian pieni voima, ja se on vapauttivat, tulemme kärsimään uhreja ja rohkaista vihollinen. "

Monet joukkojen odotettiin toimimaan tällaisia tilauksia järkyttyneitä. Yksi allekirjoittaneiden kirjeen Bevin oli Dick Hartmann, 31-vuotias sotilas Manchester. Hartmann muisteli myöhemmin: "Näimme koteja poltetaan ja satoja paikallisen väestön säilytetään yhdisteitä. Näimme monia ambulanssia, avoin takana kantaen lähinnä - oikeastaan täysin - naisia ja lapsia, jotka olivat siteet.Muistan sen hyvin elävästi. Kaikki naiset ja lapset, jotka asuivat siellä seisoisi ulkopuolella kotinsa, pukeutunut musta, ja vain grimly tuijottaa meitä, todella kanssa ... vihaa. "

Takaisin Britanniassa, parlamentti ja yleisö tiennyt juuri mitään tässä sodassa, millä tavalla se käydään, tai Britannian rooli. Ja näyttää siltä, että kaappi ja War Office halunneet niiden tietämättömyyden säilytettävä.

Tällä liittoutuneiden Kaakkois-Aasiassa pääkonttori Ceylon kuitenkin ja sota toimisto Lontoossa, British komentajat ja ylempien puolustus virkamiehet raivostui kirjaimella. Hartmann ja hänen toverinsa varoitettiin, että prikaatinkenraali oli tulossa nähdä ne.

"Hän vain tuli aamulla ja antoi meille palopuheita pahuudesta meidän tavoin. Hän sanoi muutama vuosi ennen kuin olisimme ammuttu, mutta valitettavasti hän ei voinut tehdä sitä nyt. "Hartmann oli huolissaan. Mutta jotkut hänen toverinsa oli vuosien viidakko torjumiseksi takana ja oli harmittelee prikaatikenraali ja hänen uhoamista. He kertoivat hänelle, suoraan, että he uskoivat Britannian syy maassa olevan epäoikeudenmukainen, ja että hänen tulisi tehdä itse niukasti. Brigadier päällä kantapäänsä, ja teki juuri niin.

Mutta ei ollut enää kirjeitä Saigon, oli vähän lehdistössä huomiota, ja lähes huomautuksia tehtiin Commons.Huolimatta koko sen sotilaallista sitoutumista Indokiinan, tämä oli olla brittiläinen sotilasoperaation, joka pitää poissa näkyvistä, ja suurelta osin poissa mielestä. Ja se ei ole viimeinen tällainen kampanja.

Lähes 70 vuotta myöhemmin, syyskuussa 2014 David Cameron, Britannian pääministeri, antoi lausunnon, jossa hän valmis maata uudelleen sotatoimet Irakissa, tällä kertaa vastaan islamilainen valtio voimia. "Olemme rauhallinen kansa", Cameron sanoi, edessä seisoo kaksi union jack lippua. "Emme etsiä vastakkainasettelua, mutta meidän on ymmärrettävä emme voi sivuuttaa tätä uhka turvallisuudellemme ... emme voi vain kävellä päälle, jos aiomme pitää tässä maassa turvassa. Meidän täytyy kohdata tämä uhka. "

Kukaan epäili, että pääministeri oli paineita toimia jälkeen islamilainen valtio oli kuvannut raa'asta murhasta brittiläisen avustustyöntekijän ja uhkasiteurastaminen toista . Lisäksi kukaan ei kiistänyt hänen väite, että britit ovat "rauhallisen ihmiset", jotka eivät hae vastakkainasettelua.

Itse asiassa, välillä 1918 ja 1939, brittiläiset joukot taistelivat Irakissa, Sudanissa, Irlanti, Palestiina ja Aden. Vuosina jälkeen toisen maailmansodan, British varusmiehet taistelivat Eritreassa, Palestiinassa, Ranskan Indokiina, Alankomaiden Intiassa, Malaya, Egypti, Kiina ja Oman . Vuosina 1949 ja 1970 British käynnisti 34 ulkomaisia sotilaallisia interventioita. Myöhemmin tuli Falklandin, Irak - neljä kertaa - Bosnia, Kosovo, Sierra Leone, Afganistan, Libya ja tietenkin Operation Banner, Britannian armeijan 38 vuotta käyttöönoton Pohjois-Irlannissa.

Yli sata vuotta, ei yksittäinen vuosi on kulunut , kun Britannian asevoimat eivät olleet mukana sotilasoperaatioihin jossain päin maailmaa. Britit ovat ainutlaatuisia tässä suhteessa: samaa ei voida sanoa amerikkalaiset, venäläiset, Ranskan tai mikään muu kansa.

Vain britit ovat alati sodassa.

Yksi syy, että tämä on harvoin tunnustettu voisi olla, että seuraavina vuosina toisen maailmansodan, ja ennen ajan kansallisen itseluottamuksen, joka oli aiheuttanut vuonna 1956 t hän Suezin kriisi , Britanniassa harjoittavat niin paljon end-of-imperiumin tähteet että sotilaalliset toimet alettiin pitämään Britannian yleisö normi, ja siksi mukavalta. Toinen on se, että vuodesta 1945, brittiläiset joukot ovat käyneet useita pieniä sotia, joita alle raportoitu ja nyt kaikki, mutta unohtaneet, tai mikä oli pyyhitty, niinkuin he olivat taistelleet, useampi dramaattiset tapahtumat muualla.

Paljon tiedetään joitakin ristiriitoja, kuten vuoden 1982 Falklandin sodan ja vuoden 2003 hyökkäystä Irakiin , ja Britannian rooli kahdessa maailmansodassa on tullut monin tavoin keskeinen kansallinen kerronnan. Mutta muut konfliktit muistetaan vain hämärästi tai ovat aina pysyneet pitkälti piilossa.

Yksi strategisesti elintärkeä sodassa, käydään Britanniassa yli vuosikymmenen ajan, oli taistellut suurimman osan ajasta täysin salassa. Tammikuussa 1972 lukijat Observer avanneet sanomalehti nähdä raportin otsikolla "UK taistelevat salainen Persianlahden sodan?" Samana päivänä, Sunday Times kirjoitti hyvin samankaltainen artikkeli, kysyy: "Onko Dhofar Britannian hyssyttelypolitiikkaa sota?" Britannian joukot, sanomalehdet paljasti, olivat mukana sodassa että sulttaani Omanin taisteli sissien vuoristossa Dhofar eteläosassa maata.

Neljä vuotta aiemmin, devalvaatio kriisi pakotti Harold Wilsonin hallitusta lupaamaan, että Britannian joukot olisi pois kaikki kohdat itään Suezin mukaan joulukuu 1971 - ainoa poikkeus on pieni voima, joka oli jäädä Hongkongissa. Nyt Observer artikkeli on vaativa tietää: "Onko Britain todella peruuttanut kaikki hänen voimansa Persianlahden ja Arabian niemimaan? Vai onko Britannian hallitus, kuten amerikkalaiset Laosissa, käyvät salainen sota ilman täyttä tietoa parlamentin ja julkisen? "The Observer sijaitsee yksi kapinan johtajat, jotka kertoivat sen toimittajalle, että sota oli alkanut kanssa" räjähdys "in maan 9. kesäkuuta 1965 käynnistämä mitä hän kuvaili köyhä paikallishallintoa ja "sorron British". Mennessä Observer ja Sunday Times julkaisivat ensimmäiset, alustavat raportit, Britannia oli sodassa Oman kuusi-ja-puoli vuotta.

Kapteeni Charles Kendall, Britannian konsuli sulttaani Omanin, vuonna 1969. — Kapteeni Charles Kendall, Britannian konsuli sulttaani Omanin, 1969. Kuva: Tony Prime / ANL / REX / Shutterstock

Sijaitsee Lounais-nurkassa Arabian niemimaan, Omanin sulttaanikunta rajautuu Arabiemiirikunnat pohjoisessa, ja Saudi-Arabian ja Jemenin länteen ja lounaaseen. Maan myös rinnan salmen Hormuz, 33-mailin levyinen väylä, jonka kautta öljyä Persianlahdelta tekee tiensä markkinoille. Vuonna 1960 yli 60% läntisen maailman raakaöljyn tuli Suomenlahden jättiläinen säiliöalus kulkee Hormuz pullonkaula 10 minuutin välein. Koska öljy virtasi, paikallisten talouksien kukoisti ja tuli tärkeitä markkinoita vietyjen British tavaroita: London tuli vielä enemmän huolissaan suojella etuja alueella ja paikalliset hallitsijat, jotka tukivat heitä.

Koko 19. ja 20. vuosisatojen, Britannian pitäneet hallussaan peräkkäisten Sultans Omanin estää toista siirtomaavalta jalansijaa alueella. Se saavuttaneet tämän yksinkertaisen keinon: raha. Vuonna 1960-luvun puolivälissä, maan tyrannimainen hallitsija, sulttaani Said bin Taimur sai yli puolet tuloistaan suoraan Lontoosta. Vain 1967, jolloin Omanin öljy pumpattiin maasta ensimmäistä kertaa, ei maa alkaa tuottaa suurimman osan omista tuloista.

Silloinkin, Britannia käyttäneet valtavasti valvoa sulttaani. Hänen puolustus sihteeri ja päätoimittaja älykkyyttä oli Britannian armeijan upseerit, hänen pääneuvonantaja oli Britannian entinen diplomaatti, ja kaikki paitsi yksi hänen ministerit olivat British. Britannian komentaja Omanin sulttaanin asevoimien tapasi päivittäin Britannian puolustus attache, ja viikoittain kanssa Britannian suurlähettiläs. Sulttaani ollut muodollista suhdetta minkään hallituksen kuin Britanniassa.

Virallista British kanta oli, että sulttaanikunta Muscat ja Oman oli täysin suvereeni ja itsenäinen valtio. Todellisuudessa se oli tosiasiassa Britannian siirtomaa.Sinänsä peräkkäiset Britannian hallitukset olivat vastuussa surkea poliittisia, sosiaalisia ja taloudellisia edellytyksiä että sulttaanin aiheet kestänyt, ja jotka molemmat luonut ja ruokkivat kansannousujen.

Vuonna 1960-luvun puolivälissä, Oman oli yksi sairaalaan. Lapsikuolleisuuden oli 75% ja elinajan odote oli noin 55 vuotta. Oli vain kolme peruskoulussa - jossa sulttaanin usein uhannut sulkea - eikä lukioiden. Tuloksena oli, että vain 5% väestöstä voi lukea ja kirjoittaa. Ei ollut puhelimia tai muuta infrastruktuuria, muut kuin sarja muinaisten veden kanavia. Sulttaani kielletty esineen hän katsoi dekadentti, mikä tarkoitti sitä, että Omanis estettiin joilla radioita, ratsastus polkupyörät, pelaamasta jalkapalloa, mistä aurinkolasit, kenkien tai housut, ja käyttämästä sähköpumppujen niiden kuoppiin.

Ne, jotka loukkaantunut vastaan sulttaanin lait voisi odottaa villi rangaistusta. Oli julkisia teloituksia. Edellytykset hänen vankiloissa - jossa Pakistanin vartijat saivat tilauksia British matraktorimalliin - sanottiin olevan hirvittävää, joissa on paljon vankien ripustaa yhdessä pimennetyssä soluissa, ilman kunnollista ruokaa tai lääkäriin.

Ihmiset Omanin halveksivat ja pelätty sekä niiden sulttaani ja British joka piti hänet paikoillaan ja salaa hänen noudatetun kehitystä. Ei ole yllättävää, sulttaani oli usein pyytää Britannian antamaan sotilaallista voimaa tarvitaan suojella häntä omaa kansaansa.

1950-luvulla oli useita kansannousut pohjoisosassa, joka lopetettiin British joukot. Sekä SAS ja RAF oli kriittinen onnistumisen näiden kapinallisten vastaisen toiminnan. Heinäkuun ja joulukuun välisenä 1958 esimerkiksi RAF lensi 1635 sorties, pudottamalla 1094 tonnia pommeja ja ampua 900 rakettia kapinallisten, niiden vuorenhuipulla kylien ja kastelujärjestelmistä. Tämä oli enemmän kuin kaksinkertainen paino pommit Luftwaffen pudonnut Coventry marraskuu 1940.

SAS partiossa Oman vuonna 1961. — SAS partiossa Oman 1961. Kuva: Topfoto

Vuonna 1966 uusi kapina puhkesi vuonna maan eteläosassa, keskuudessa Dhofar maakunnassa. Seuraavana vuonna, kun elossa murhayrityksestä, sulttaani ja hänen Dhofari vaimonsa eläkkeellä linnaansa rannikolla Salalah. Hän oli niin harvoin nähty, että monet hänen aiheista tuli vakuuttunut, että hänen on kuollut, ja että brittien salaaminen että heiltä.

Jotta uusi työväenpuolueen hallitus, läheinen suhde asiakkaan kanssa sulttaanikunta esitti ideologinen ongelma. Työväenpuolue oli valittu 1964 manifesti, joka sisälsi lupauksen käydä uuden sodan "puutteesta" kehitysmaissa, ja taistelemaan "vapauden ja rotujen tasa-arvon" YK yleiskokouksessa. Se aiheuttaisi kaikkein sietämätöntä nöyryytystä oli se tullut tunnetuksi laajemmin, kotona ja ulkomailla, että Oman oli viimeinen maa maan päällä, jossa orjuus pysyi laillisia. Sulttaani omisti noin 500 orjaa. Arviolta 150 oli naisia, joille hän piti hänen palatsin Salalah; useat hänen mies orjia sanottu olleen fyysisesti muotoaan julmuuksista he olivat kärsineet.

Kun kapinat 1950, Omanin sulttaanin asevoimien järjesteltiin uudelleen, British neuvontaa, koulutusta, laitteita ja varoja. Enemmän Omanis rekrytoitiin riveihin, mutta kaikki upseerit olivat British. Jotkut olivat "lähetetyillä virkamiehiä", kun taas toiset olivat niin sanottuja sopimuksen henkilöä eli palkkasotureita - miehet, jotka olivat aiemmin toiminut Oman kanssa brittiarmeijan ja jotka olivat päättäneet palata ansaita komea palkintoja.

Aluksi kapinalliset he kohtasivat Dhofar olivat arabinationalisteilta. Kuitenkin länteen Dhofar lay Aden, josta British joutuivat vetämään lopussa 1967 edessä yhä väkivaltainen kapinallisia. British sääntö oli korvattu marxilainen valtion, demokraattisen kansantasavallan Jemenin, joka sai tukea sekä Kiinassa ja Venäjällä. Alkuvuodesta 1968, joka on Dhofari nationalistinen kapinallisten oli kehittymässä Kiinan tukema vallankumousliikkeen yleiseurooppalaisten Arabian tavoitteita. Britannian virkamiehet kuitenkin vihollinen oli aina yksinkertaisestiAdoo - arabia vihollinen. Loppuun mennessä 1969 Adoo oli kaapattu rannikkokaupungissa Raysut, ja varhain seuraavana vuonna ne ohjataan suurin osa korkea tasangoilla ja kuului mortaring päässä RAF tukikohdan Salalah.

Uusi öljykentät aavikon välillä Dhofar ja pääomaa, Muscat, olivat alkaneet etsiä haavoittuvia. Joitakin Lontoossa oli kehittää pelokas Lähi-idän dominoteoria, jossa ne suunnitellaan salmen Hormuz kuuluvien kommunistisen valvonnan.

Brittiläinen vastaus oli armoton. "Me paloi kapinallisten kyliä ja ampui heidän vuohet ja lehmät," yksi upseeri kirjoitti. "Jokainen vihollinen ruumiita me talteen oli rekennettiin vuonna Salalah Souk niin hyödyllinen opetus mihinkään mahdollisille vapaustaistelijoina." Toinen upseeri selitti, että toisin kuin Pohjois-Irlannissa, jossa sotilaat halusivat välttää tappamista tai haavoittaminen siviilejä, hän uskoi että Dhofar ei ollut viattomia, vain Adoo : "Ainoat tällä alueella - ei ole siviilejä - ovat kaikki vihollinen. Siksi voit saada kanssa tehdä työtä, mortaring alueelle ja palauttamalla käsiaseiden tulta murehtimatta vahingoittaa viattomia ihmisiä. "

Näiden tehdessä kukistamaan suosittu kapinaan julmuutta ja laiminlyönti despootti, joka oli rekennettiin ja rahoitetaan Britain, British johtamien joukkojen myrkytetty kaivoja, poltettiin kyliä, tuhotaan kasveja ja ammuttiin karjaa.Kuulustelun aikana kapinalliset he kehittivät kidutustekniikoita, kokeilemalla melua. Alueet asuu siviiliä muuttui vapaa-palovyöhykkeitä. Ei ihme, että Britannia halusi taistella tätä sotaa täysin salassa.

Ei ollut mitään tarvetta turvautua virallisen Secrets säädökset tai D-ilmoituksen järjestelmä , jotta salata Dhofar sota, ja häikäilemätön tapa, jolla se oli taistellaan, ulkomaailmasta. Kaksi yksinkertaista Apukeinona palveluksessa: Ei toimittajia olivat sallittuja maahan, eikä kukaan hallituksen mainittu sodassa. Kun Wilson julkaisi huomioon työväenpuolueen hallitus on 1964-70, esimerkiksi hän mainitsi sodan USA taisteli Vietnamissa lähes 250 kertaa. Hänen oma hallituksen sota Oman ei mainittu kerran.

Vaikka Wilson hallitus oli täysi syy olla herkkä sotilaallinen tuki sen tarjoamasta orja omistavan despootti, jonka sääntö saattaa rakkauden mukaan kuvata keskiajan oli ylimääräisiä syitä kaikenkattavan salassa. Tämä oli aikana, jolloin kehitysmaissa ja YK oli hylännyt kolonialismi, ja arabinationalismiin oli kasvanut vahvuus vuosikymmeniä. Oli tärkeää, siksi, että uskottavuus Britannian Lähi-idässä, että sen käsi Oman olisi edelleen pääosin piilossa.

Omani kapinalliset, nimeltään Adoo Britannian, vuonna 1971. — Omani kapinalliset, nimeltään *Adoo*Britannian, 1971. Valokuva: Keystone-Ranska / Gamma-Keystone kautta Getty Images

John Akehurst, komentaja sulttaanin asevoimien 1972, ehdottaa lisäsyy Britannian hallitus ei halua kiinnittää huomiota sen sodan Dhofar: "He olivat ehkä hermostunut, että olimme menossa menettää sen."

Varmasti, kesään 1970 Britannian salainen sota oli menossa niin pahasti, että epätoivoisia toimenpiteitä kutsuttiin.

26. heinäkuuta, ulkoministeriön Lontoon ilmoitti Sultan Said bin Taimur oli syrjäytti hänen 29-vuotias poika, Qaboos bin Said , palatsissa vallankaappaus. Itse asiassa vallankaappaus oli hyvin brittiläinen asia. Se oli suunnitellut Lontoossa MI6 ja virkamiehille puolustusministeriön ja ulkoministeriön ja antanut vihreää valoa vaalien jälkeen, joka toi Edward Heath otetaan Downing Street.

Uusi sulttaani kumotaan välittömästi orjuuden, paransi maan kastelu infrastruktuuri ja alkoi viettää öljytuloja hänen armeija. Joukot SAS saapui, ensin sulttaanin henkivartijat, ja sitten laivue voimaa taistella Adoo . Lopulta vuorovesi kääntyi, toimittajaa sallittu maahan, ja kesään 1976 sodan voitti.

Strategisesti Dhofar sota oli yksi tärkeimmistä konfliktit 20-luvulla, koska voittajat voisi odottaa hallita salmen Hormuz ja pyörteisiin. Tuhansia kuoli, British voitti ja länteen valot jäi. Nykyään sota on vielä tutkittu yhteispalvelujen Command ja Staff College Britanniassa. Mutta koska tapa, jolla tiedot pitkä kampanja oli niin onnistuneesti tukahdutti tuolloin, että se oli käydään, se on kaikki, mutta peitetty kansakunnan muistissa. Kuten Britannian sodat Eritreassa, Indokiinan, Alankomaiden Intiassa ja Borneo, muistetaan Britanniassa vain niille miehille, jotka taistelivat sen, ja heidän perheilleen.

Joitakin Britannian roolia vallankaappauksen ja sota kuuluvat edelleen syvä salaisuuksia Britannian valtion. Wilsonin kirjeenvaihtoa Oman, esimerkiksi, ja että hänen seuraajansa Heath, on pidettävä suljettuina historioitsijoiden ja yleisölle vasta 2021. Vuonna 2005 ulkoministeriön muistio oli lyhyesti julkistettu, joka kuvaa tapaa, jolla vanhan sulttaanin omaa puolustusta sihteeri , eversti Hugh Oldman, oli ottanut johtavan roolin suunnittelussa vallankaappauksen että syrjäytetty Omanin hallitsija, turvaamiseksi British pääsyä maan öljy- ja sotilastukikohtia. Asiakirja Sitten hätäisesti peruutettu - julkaisunsa, ulkoministeriö sanoi, oli ollut valitettava virhe.

Qaboos bin Said otti isältään vuonna 1970 palatsissa vallankaappauksen johtamasta Britanniassa.Valokuva: Keystone / Getty Images

Päätellen viime vuosikymmenen aikana ja puoli, ei ole juurikaan merkkejä siitä, että Britannian valtio on aikeissa menettää sodanjano. Ensimmäinen ristiriita uuden vuosisadan, jolla Yhdistyneen kuningaskunnan tulivat mukaan oli post-9/11 hyökkäys Taleban-hallintoa vastaan Afganistanissa.

Tämä sota nauttinut varhain menestystä, mutta änkytti ja hapatetusta jälkeen Britannian tehtävänä laajeni Helmandin eteläosassa maata. Sota pitkittyi, joka maksaa arviolta 95000 ihmishenkiä yli 13 vuotta, mukaan lukien 453 British varusmiesten ja naiset, ja toi vähän havaittavissa hyötyä Afganistanin. 21. vuosisadan toisen sodan - 2003 hyökkäystä Irakiin - oli ehkä Britannian ulkopoliittisen katastrofin jälkeen Suez. Casualty Arviot vaihtelevat suuresti, mistä 150000 kuollut yli miljoona. Mitä ei voida kiistää, että 179 kuolleet olivat British. Yli kymmenen vuotta myöhemmin, edelleen Irakin kaaoksessa.

Jälkeinen 9/11 konfliktit Afganistanissa ja Irakissa käytiin täydessä valokeilassa median ja tuli kummittelemaan poliitikot, jotka oli aloittanut niitä. Tästä huolimatta Britannia jatkoi panostuksia sotaan - poliittisesti, teknisesti ja taloudellisesti - keinona ulkoneva valtaa ja turvata vaikutus keskeisten liittolaisia, ja myös se tuntui ajoittain, yrittää asettaa järjestyksen ja tietynasteinen tuntemus Olipa kaoottinen ja arvaamaton maailmassa.

Mutta tämä voitaisiin tehdä salassa? Varmasti, aikakaudella globaalin median, 24 tunnin liikkuvan uutiset, sosiaalinen media, ja joukot omien kyky tallentaa ja nopeasti jakaa kuvia konfliktin, se olisi mahdotonta Britannian hallitus sotaan ja salata sen toimia, sillä tavalla, että Britannian sota Dhofar oli piilossa yleisöltä kuusi ja puoli vuotta? Tony Jeapes, joka käski ensimmäisen SAS laivue, joka salaa lähetettiin Oman, pidetään tätä kysymystä, ja päätteli, että vaikka niin salaisesti oli "ihanteellinen tilanne", se olisi luultavasti mahdotonta toistaa.

Vuonna vuotta sitten Dhofar sodan Britannian erikoisjoukot ovat vähitellen laajentunut, ja vuodesta 1996, kaikki sen jäsenet ovat joutuneet allekirjoittamaan salassapitosopimuksen. Tämä on vahvistanut harkintavalta jonka jäsenten eliitin yksiköiden armeijan perinteisesti suorittaa tehtävänsä, ja se on harvoin rikki.

Samaan aikaan kehitystä peräkkäisten sukupolvien miehittämättömien ilma, tai naamioidut, on esittänyt sotilaallinen suunnittelijoiden kanssa paremmat mahdollisuudet liittää toimintoja, jotka voivat jäädä tuntematon, muut kuin ne, jotka tilaavat, suunnittelu ja toteutus niitä, ja niitä vastaanottavana .

Riippuvuus modernien yhteiskuntien internetissä ja yhä useammin, jolla valtioiden koetin ja hyökätä toistensa cyber puolustusmekanismeja ovat johtaneet jotkut analyytikot puhua hybridi sodankäynnin, josta suuri osa on verhottu kiistämisen. Tuloksena on, että linjan välillä sodasta ja rauhasta on yhä epäselvä.

RAF Reaper. Kehittäminen tiedustelulennokeille on esittänyt sotilaallisia suunnittelijoille enemmän mahdollisuuksia asentaa toimista, jotka voivat jäädä tuntematon — RAF Reaper.Kehittäminen tiedustelulennokeille on esittänyt sotilaallisia suunnittelijoille enemmän mahdollisuuksia asentaa toimista, jotka voivat jäädä tuntematon Valokuva: cpl Steve Bain ABIPP / PA

Vuonna vuotta 9/11, vihjeitä alkoi ilmaantua, alaviitteissä talousarvion lausunnot puolustusministeriön, ja tähteet todisteiden pelastaa rannikon kylissä Somalian, vuoret Jemenin ja kaupungit Libya, että britit olivat jälleen sotaa salassa. Kävi ilmi, että tappava kolminaisuus erikoisjoukkoja, tiedustelulennokeille ja paikalliset välityspalvelimia oli ne voidaan viedä tavalla, joka säästäisi briteille epämiellyttävä yksityiskohdista luonteesta nykyaikaisen sodan, ja lievittää eduskunta tarve keskustella viisautta käyvät se.

Heinäkuussa 2007, alle viikon kuluttua menestyminen Tony Blair pääministerinä, Gordon Brown ilmoitti joukon lakaistaan perustuslaillisia muutoksia, jotka hän sanoi tekisi Britannian hallitus "parempi palvelija ihmisiä". Yksi toimenpide - selvästi vastaus syvästi epäsuosittu Irakin sota ja calamitous ja kallista tutkimusretki Helmandin - oli antaa parlamentin jäsenille viimeinen sana sodanjulistukset.

Kuusi vuotta myöhemmin, elokuussa 2013 parlamentti käytti uusia oikealle, kun kansanedustajat hylkäsi hallituksen esityksen, joka olisi valtuutettu sotilaallista väliintuloa Syyrian verinen sisällissota.

Ministerit koalitiohallituksen oli kauhistunut äänestyksen - sanottiin olevan ensimmäinen vastaan Britannian pääministeri ulkopolitiikkaa vuodesta 1782 - ja väitti, että se ei vain tukossa käyttöönottoa British joukot, se esti myös Britanniassa tarjoamasta sotilaallinen apua lainkaan.

"On selvää minulle," pääministeri David Cameron kertoi Commons ", että Britannian parlamentti, näkemyksistä briteistä, ei halua nähdä British sotatoimia.Saan, että sekä hallitus toimii sen mukaisesti. "

Mutta nämä sanat - "toimia sen mukaisesti" - eivät olleet aivan mitä he näyttivät.

Heinäkuussa 2015 puolustus sihteeri, Michael Fallon, antoi kansanedustajat päivityksen uudistetusta sotilasoperaatiot Irakissa - kampanja että Cameron oli ilmoittanut seisten ennen kaksi union jack liput ja julistaa Britannian olevan "rauhallisen ihmisiä". RAF, hän sanoi, oli suorittanut 300 ilmaiskut Irakiin oli 900 UK osallistuneiden henkilöiden, ja toiminnan oli kustannukset £ 45m edellisen 12 kuukauden aikana. Hän vakuutti kuulijoilleen, että "kantamme on, että voisimme palata parlamentin hyväksyttäväksi ennen johtamiseen ilmaiskuja Syyriassa".

Ennen tämän väitteen, Fallon sanottiin olleen häiritsevä puhetta Washington poliittisissa piireissä että Yhdistyneen kuningaskunnan kieltäytyminen toimia Syyriassa voidaan nähdä vain merkkinä British vanhuudenheikkous. Hänen lausunto oli syvästi harhaanjohtava: vähintään 18 kuukautta, RAF lentäjät, jotka sanottiin olleen "upotettu" Yhdysvaltain ja Kanadan armeija oli toteuttanut ilmaiskuja kohteita vastaan Syyriassa. Toiset oli lentävät taistelulentoa Ranskan sotilaallinen yli Mali. He sanottiin olevan komennossa nämä ulkomaiset joukot, mutta ne olivat selvästi brittiläinen panos sodan että kansanedustajat oli päättänyt maata tulisi välttää.

Kaksi viikkoa myöhemmin totuus oli pois, ja Fallon oli taas jalkansa Commons, selittää itsensä vihainen jäseniä.

"Embedded" huoltohenkilöstö oli mitään uutta, hän julisti; ne ovat Yhdistyneen kuningaskunnan lakien, mutta "on noudatettava voimankäyttösäännöt vastaanottavan maan". Hän ei ollut julkistettu mitä oli tapahtunut, koska nämä pilotit oli avustaa muiden maiden toimintaan. Lisäksi hän teki selväksi, että epäonnistuminen julkaista mitä oli tapahtumassa olisi pidettävä "normaali käytäntö".

Joulukuussa 2015 kansanedustajat äänestivät että avoin sotatoimien islamilainen valtio joukkoja pitäisi lopulta edetä. Hallitus sai parlamentin hyväksyntää sotilasoperaatioihin joka oli jo salaa käynnissä kaksi vuotta.

Vuonna Persianlahden puolestaan se paljastaa, että Britannian sotilashenkilöstön istuivat valvomot , josta Saudi Arabian ilmavoimien ohjaava pommikoneita tavoitteisiin ympäri Jemen. Britit olivat auttamaan niiden Saudi kollegansa näppäile koodit, jotka auttaisivat heitä valitsemaan ja hyökätä tavoitteensa. Saudit ei ainoastaan purjehtii Englannissa rakennettu lentokoneiden ja pudottamalla brittivalmisteisilla pommeja, he pudottamalla suuri määrä niitä.Kolmen kuukauden aikana vuonna 2015, viennin arvo on brittivalmisteisilla pommeja ja ohjuksia oli kasvanut 11000%, alkaen £ 9m ja £ 1 miljardia.

Tämä pommituskampanja on kritisoitu ankarasti oikeuksiin ryhmien aiheuttaa tuhansia siviiliuhreja. Eduskunnassa, Britannian hallitus on ollut vain vähän sanottavaa, muuta kuin vaatia, että se "tottelee normeja humanitaarisen oikeuden".

Jälleen kerran hallitus näytti hiljaa vetää maan nostamiseksi Lähi-idän konflikti ilman parlamentaarista valvontaa tai hyväksyntää. Ja peitellyt pimeän ja ilmoittamattoman sodankäynnin voitaisiin katsoa olevan ei vain mahdollista, mutta todellisuus monien Britannian sotilasoperaatioita.

Tämä kappale on editoitu ote Ian Cobain tutkimus virkasalaisuuksien Britanniassa, The History Thieves (Portobello, £ 20). Voit tilata kopion £ 16, siirrybookshop.theguardian.com tai soita 0330 333 6846. Vapaa UK p & p yli £ 10, online-tilauksia vain. Puhelintilaukset min. p & p £ 1,99.